Lue keskustelun säännöt.
Puhuin 87-vuotiaan mummuni kanssa karppauksesta...
14.12.2006 |
...ja yllätyin kun hän totesi, että mitäs uutta tuossa on, kyseessähän on periaatteessa ihan yliperinteinen, ikiaikaisen vanha suomalaisruokavalio. Mummu mummun mukaan noin sitä ennenkin syötiin etenkin maalla, mutta ei siinä kukaan mistään karppauksesta puhunut, se oli normaalia arkiruokaa. Rasvaisia maitotuotteita, munia, lihaa, paljon kasviksia ja marjoja. Kaikki makaronit ja riisit olivat juhlapäivien harvinaisuuksia ja herkkuja, sokeria ei paljoa käytetty, perunoita paremmin talvehtivat esim. lantut ja nauriit, joten perunoitakaan ei syöty mitenkään määrättömästi. Ja leipä oli tietenkin hyvin karkeaa täysjyväruista, vehnäset kuuluivat vain juhlaan.
Kommentit (13)
Nykyajan " hyväkarppaukseksi" laskettava ruokavalio on itse asiassa just sitä, miten varmaan esim. Pohjoismaissa on syöty ikiaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tätä makaroni-riisi-pullamössöhapatusta ole vielä montaakaan vuosikymmentä harrastettu. Nykyiset ruokasuositukset on alunperin laadittu pula-ajan amerikkalaisille sotilaille, kun ruokaa piti saada määrällisesti paljon ja mahdollisimman halvalla. Ravintoköyhyydellä ei ollut niin väliä tuolloin. Ja kappas, samalla tavalla syömme vielä 2000-luvulla.
Tosin jatkuvasti enenevä joukko ihmisiä huomaa, että ruokavaliosuosituksissa on jotakin vikaa koska ne tekevät ihmiset koko ajan sairaammiksi. Siksi karppauksen suosio onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Mummun ikäpolven miehet kuolivat sepelvaltimotautiin jo viisikymppisinä joten turha tuon ruokavalion terveellisyyttä hehkuttaa.
Toki siinä hyviäkin piirteitä on, kasvisten ja marjojen runsaus ja makaronin sun muun vehnämössön ja sokerin puuttuminen.
Hyväkarppisessa ruokavaliossa kiinnitetään huomiota rasvojen hyvään laatuun. Sepelvaltimotaudit alkoivat yleistymään nimenomaan sotien jälkeen ja 50-luvulla, kun ruokavalio (ja samalla rasvojen koostumus) kaupungistumisen ja teollistumisen seurauksena muuttui radikaalisti ja liikunta väheni.
jostain 1900-luvun alkupuolen ruokavaliosta eikä mistään sodanjälkeisestä sepelvaltimoruokavaliosta. Eiköhän näiden sepelvaltimotautitpotilaiden ongelma ole nimenomaan se, että kasviksia ei juuri ruokavalioon kuulunut, ja rasvat olivat pääosin huonoja, tyydyttyneitä rasvoja jotka on kaikenlisäksi käristetty pannulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä pantiin pettua leipään ja elettiin potuilla ja suolakalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lanttu oli muistaakseni entisaikojen peruna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peruna talvehti aika huonosti maakellareissa, perunahan paleltuu aika helpolla. Perunaa ei siis syötu vuoden ympäri, vaan lähinnä siis loppukesästä, syksystä ja alkutalvesta. Nauris ja lanttu säilyivät paremmin, ja sen takia niitä syötiin sitten enemmän. Ja kamoon hei, keitetty peruna on varmaan kuitenkin aika pieni uhka kenenkään ruokavaliossa nykyäänkään, vaikka olisi kuinka karppi. Vaalea leipä (ja yleensäkin vehnäjauho jota on JOKA paikassa,) sokeri (jota samoin aivan liikaa ja joka paikassa ja huonot transrasvat ovat varmasti niitä suurempia peikkoja.
Jos syö terveellisesti ja sopivasti niin ei liho. Niin ja liikuntakin auttaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku paleoliittinen (?) ruokavalio tms. Juu, se tais olla " melkein kivikautinen keittokirja" eli siis perustuu just tohon ikiaikaiseen marjat, kasvikset, juurekset, liha -linjaan.
mutta siihen se sitten jääkin. Missä ihmeen osassa Suomea tavallisella köyhällä on ollut varaa syödä päivittäin lihaa? Ei ole talvisaikaan kovin monipuolisesti kasviksiakaan ollut tarjolla. Kyllä se suomalaisen perusruoka on joskus 1900-luvun alussa ollut hyvin viljapainotteista. Toki marjoja ja kalaa on syöty runsaasti, mutta puuro, leipä ja peruna ovat olleet halpoina jokaisen köyhän perusruokaa.