Tarviiko huolestua? 13-v teini maannut koko kesän huoneessaan kännykällä ja tietokoneella. Normaalia vai ei?

Se on melkein teini-ikä. Eli normaalia. Ehkä jotkut ulkoilivat takavuosina kuitenkin, jos sää salli.

Kuulostaa yksinäiseltä lapselta. Heitä on nykyään surullisen paljon. 13-vuotias ei ole vielä täysin kypsä ymmärtämään, mitä hän tarvitsee ja että se on eri asia kuin se, mitä haluaa tehdä. Meillä samanikäisen kanssa on sovittu selkeät ruutuajat, jotka ajoittuvat iltaan. Päivällä liikutaan ja pelaillaan ja touhutaan yhdessä tai ainakin rinnakkain jotain. Yhdessä sovitaan mitä tehdään, kunhan tehdään jotain. Oletko kuullut liikuntasuosituksista? Kahdesta kolmeen tuntia pitäisi kasvavan lapsen liikkua aktiivisesti jokainen päivä. Tuosta ei seuraa hyvää. Usko pois. Nyt lenkkaria jalkaan ja pois koneen ääreltä, ulos aurinkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa melko normaalilta. Meillä 12v ja näkee kyllä päivittäin kavereita jos vaan pystyy. Mutta muut ajat möllötetään pääosin puhelimella (sillä oletuksella, ettei ole mitään muuta tekemistä). Ja ennen on syönyt kiltisti keittiössä ruokapöydän ääressä, mutta nyt yrittää hiippailla ruokalautasen kanssa omaan huoneeseen "syömään rauhassa", toistaiseksi ollaan saatu vielä pysymään yhteisessä pöydässä kuitenkin. Eli se oma rauha alkaa olla tärkeää, omat jutut, ja pikkusisarusten kanssa vietetty aika ei enää niin kovin kiinnosta.

Onko teillä yhteistä aikaa päivittäin? Miten paljon lapsi liikkuu päivittäin? Saako lapsi tehdä aina mitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Se on melkein teini-ikä. Eli normaalia. Ehkä jotkut ulkoilivat takavuosina kuitenkin, jos sää salli.

Tarkoittaako tämä mielestäsi, että voi antaa mennä noin? Missä kasvuympäristön vastuu siitä, mikä on lapsen kehitykselle hyväksi? Missä liikunta, vanhempien läsnäolo? Onko niitä? Eikö niitä tarvita? Yhteistä tekemistä?

Jos olet itsekin maannut koko kesän palstaillen niin älä huolestu. Ehkä lapsesi matkustaa puutarhalaivassa?

mietipä nyt oikeita ongelmia mitä voisi olla... moni teini notkuu kavereiden kanssa kaduilla ja muualla ja saavat alkoholia ja vetävät aineita ja monet joutuvat myös hyväksikäytetyiksi... paljon turvallisempaa teinilläsi on kotona vaikka täällä moni yllyttää muuta...

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu ikään. Tässä on muutama teini kasvatettu. Ikävuodet 13-15 v menee lähinnä kännykällä/koneella kavereiden kanssa. 15v alkaakin sitten  mopoilu kiinnostaa ja sitten mopoillaan kavereiden kanssa ja 

kotona ei näy, kun ruoka aikaan ja illalla. Tai mielummin seruokailukin kavereiden kanssa jossain.

Näin ainakin meillä on mennyt. Kukaan ei oo huoneeseen jäänyt homehtumaan.

Kaksi vuotta kännykällä ja sitten mopoillaan. Just. Vaikutat ihan tyytyväiseltä.

Meillä on jo esiteinien kanssa käyty säännöt läpi, esim. mihin aikaan on talossa hiljaisuus, syömään tullaan ruoka-aikaan, jokainen osallistuu kodin siivoustöihin (roskien vienti, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, imurointi jne.).

Puhutaan myös terveellisistä elämäntavoista, esim. unen, ravinnon ja liikunnan merkitys, harrastukset, kavereiden tapaaminen, ruutuaika.

Joutuuhan näistä muistuttelemaan. Mutta kun jaksaa pitää kiinni lomillakin jonkinlaisista säännöistä, niin se palkitsee hyvinvoivina nuorina.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jo esiteinien kanssa käyty säännöt läpi, esim. mihin aikaan on talossa hiljaisuus, syömään tullaan ruoka-aikaan, jokainen osallistuu kodin siivoustöihin (roskien vienti, tiskikoneen täyttö ja tyhjennys, imurointi jne.).

Puhutaan myös terveellisistä elämäntavoista, esim. unen, ravinnon ja liikunnan merkitys, harrastukset, kavereiden tapaaminen, ruutuaika.

Joutuuhan näistä muistuttelemaan. Mutta kun jaksaa pitää kiinni lomillakin jonkinlaisista säännöistä, niin se palkitsee hyvinvoivina nuorina.

Meillä syödään sipsiä ja pelataan pleikkaa. Ei olla mitään terveys nat seja.

Kun tätä ketjua lukee, niin tulee sellainen oli, että lapset jätetään aika yksin. On surullista, että lapsi on yksin omassa huoneessaan laite seuranaan päivät pitkät ja jokainen päivä. Ihan kauheaa oikeastaan. Jotkut vielä sanovat, että se on normaalia. Ei todellakaan ole. Vika ei kuitenkaan ole lapsessa, vaan jossakin ihan muualla. Ymmärrättekö, että joka neljäs nuori kokee olevansa yksinäinen. He ovat ihan todella yksinäisiä. He kaipaavat vanhempien seuraa. Miksi ette ole lastenne kanssa ja vie heitä ulos, vaan jätätte heidät yksin?

No; Oma 13v on sekä että. Möllöttelee pelaten huoneessaan. Mutta myös on itse järjestellyt kaverien kanssa tekemisiä (mm. Ajaneet pyörillä parikymmentä kilometriä naapuri kaupunkiin päiväretkelle, käy salilla useamman kerran viikossa minun kanssa, hengailee kavereilla ja välillä ne meillä). Kavereitaan nähnyt päivittäin jos on kotipuolessa oltu eikä muualla. Mielellään tuo lähti perheen reissulle ja huvipuistoon. Eilen kävi kanssani katsomassa kauhuleffankin teatterissa. Maalle mummolaan (minun kotipaikka) lähtee mielellään pariksi päivää, mutta sitten jo ikävä kaupunkiin ja kavereitaan.

Lorvailu kuuluu kesään. Ja on taito, joka esimerkiksi omilta vanhemmiltani (koko ikäpolvelta??) on hukassa.

Kesäksi laitetaan ties mitä kasvatuksia, joita pitää huolehtia (mä ostan omani kaupasta), juostaan marjametsillä ja hillasoilla (mihin minutkin lapsena pakotettiin mukaan - ai kun kivaa, omiani en pakota, itseäkään ei kiinnosta - ja tästäkin velttoilusta noottia saan joka vuosi.). Omakotitaloa pitävät; Kesällä tehdään saunapuita jne. Koko ajan peräsuoli pitkällä aamusta iltaan juostaan. Mihinkään ei ehdi kotoa lähteä.

Sitten minulle kireänä kommentoidaan tästä; Minä kun asun rivitalossa. Sähkökiuas, sopivasti pihaa, jonka nurmikon leikkaa vartissa. Sitä, miten en voi tajuta mitä omakotitalossa elely on. No ehkäpä nimenomaan tajuan ja siksi olen tämän valinnut. Kesä on töissäkäyvälle (ja lapsille/teineillekin) harvinainen tilaisuus rentoutua.

Että tasapaino kaiken kanssa. Ap teini kuulostaa minulta astetta liian linnoittuneelta, mutta on varmaan myös luonnekysymys.

Meillä kolme teini-ikäistä ja ihan koko kesän ovat vain kotona maanneet. Kuulemma nykyään kaikki vain pelaa tai on puhelimillaan. Ovat siihen kavereiden kans etänä.

Itsestä tuntuu siltä, että nuoruushan tuossa menee hukkaan, mutta ei kuulosta menevän. Näin ne asiat muuttuvat. . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meininki meillä lukioikäisen kanssa. On äärimmäisen hankalaa saada ylös sängystä. On vaan pakotettava tekemään jotain fyysistä. Masennukset ja netin käyttö kulkevat samaa trendiä. Tutkittu tosiasia on, että suuri määrä ruutuaikaa aiheuttaa masennusta. Olemme huolissamme ja ahdistuksen ja masennuksen oireita on ollut. Mitä vähemmän on ollut ruutuaikaa, sen hyväntuulisempi tyttäremme on ollut.

Meillä auttoi kun poistimme teinin huoneen oven että hän olisi koko ajan näkyvillä ja tavallaan seurassani. Kannatti tehdä se silloin kun vielä pystyi, koska häntä ei ole näkynyt enää poismuuton jälkeen. On varmasti tosi masentunut kun välttelee seuraani.

Kauheesti tsemppii jaksamiseesi! Meilläkään ei ole aikuinen lapsi enää ollut tekemisissä sen jälkeen kun vuosia pahoinpitelimme häntä. Ei sellaista irtiottoa voi äitinä ymmärtää, hän on varmasti pahasti masentunut ja mielenterveysongelmainen, kunpa tietäisin missä hän on että menisin sinne ja hän voisi sitten paremmin :(

Vierailija kirjoitti:

Antakaa lastenne olla ja kasvaa rauhassa omaa tahtiaan. Antakaa se kasvurauha ja kunnioittakaa toiveitaan.

100-10% päivästä ??????????

Itse en antanut löhnäytyä, vaan jaoin kotityöt. Uskokaa tai älkää se on tehokasta ja tuo myös iloa kun esim kylppäri on pesty tai joku muu homma.

Osteoporoosi ja eka sydäri alle 3-kymppisenä, ei mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sinusta nimittäin. Aikuisen tehtävä on laittaa rajat lapselle.

Miten asetat, kun toinen valvoo, kun sinä nukut ja päinvastoin? Kyllä sen pitäisi mennä ajan mukana ohi, tulee kuita kiinnostuksen kohteita, kesätöitä jne. Oma 13- vuotias oli yhden kesän käytännössä sisällä pelaten. Nyt hän on parisuhteessa elävä, akateemisen loppututkinnon suorittanut valtion virkamies.

Nostaako hänen arvoaan silmissäsi valinnat jotka miellyttävät sinua, kuten parisuhde ja akateemisuus?

Ulkopuolisena kommentoin, että toivottavasti, outoa jos nuo tehdyt asiat eivät nostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa yksinäiseltä lapselta. Heitä on nykyään surullisen paljon. 13-vuotias ei ole vielä täysin kypsä ymmärtämään, mitä hän tarvitsee ja että se on eri asia kuin se, mitä haluaa tehdä. Meillä samanikäisen kanssa on sovittu selkeät ruutuajat, jotka ajoittuvat iltaan. Päivällä liikutaan ja pelaillaan ja touhutaan yhdessä tai ainakin rinnakkain jotain. Yhdessä sovitaan mitä tehdään, kunhan tehdään jotain. Oletko kuullut liikuntasuosituksista? Kahdesta kolmeen tuntia pitäisi kasvavan lapsen liikkua aktiivisesti jokainen päivä. Tuosta ei seuraa hyvää. Usko pois. Nyt lenkkaria jalkaan ja pois koneen ääreltä, ulos aurinkoon.

Tämä. En kadu elämässäni mitään niin paljon kuin että vietin aikaa kavereiden kanssa, vaikka olisin viihtynyt paremmin yksin. Kaikki eivät vain ole tarpeeksi rohkeita elämään elämäänsä kuten itse haluavat, vaan toimivat toisten tarpeiden ja ulkopuolelta tulevan painostuksen mukaan ylläpitäen kulissia. Hukkaan heitettyä elämää :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sinusta nimittäin. Aikuisen tehtävä on laittaa rajat lapselle.

Miten asetat, kun toinen valvoo, kun sinä nukut ja päinvastoin? Kyllä sen pitäisi mennä ajan mukana ohi, tulee kuita kiinnostuksen kohteita, kesätöitä jne. Oma 13- vuotias oli yhden kesän käytännössä sisällä pelaten. Nyt hän on parisuhteessa elävä, akateemisen loppututkinnon suorittanut valtion virkamies.

Nostaako hänen arvoaan silmissäsi valinnat jotka miellyttävät sinua, kuten parisuhde ja akateemisuus?

Ulkopuolisena kommentoin, että toivottavasti, outoa jos nuo tehdyt asiat eivät nostaisi.

Tämä. Todella outoa jos joku ei arvota muita ihmisiä asteikoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten pitäisi muka tehdä?

Elää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolme teini-ikäistä ja ihan koko kesän ovat vain kotona maanneet. Kuulemma nykyään kaikki vain pelaa tai on puhelimillaan. Ovat siihen kavereiden kans etänä.

Itsestä tuntuu siltä, että nuoruushan tuossa menee hukkaan, mutta ei kuulosta menevän. Näin ne asiat muuttuvat. . .

Ovatkohan nuo niitä samoja, joiden mielestä sitten myöhemmin on liian vaikeaa saada haluamaansa opiskelupaikkaa? Eivätkä näe asioiden - tekemisten tai pikemminkin tekemättä jättämisten ja tulosten - yhteyttä?