Ekaluokkalainen poikani menettää ystävänsä ja saa luokkakaverinsa inhomaan itseään jatkuvan höpöttämisen takia!

harvoin näitä pälättäviä ihmisiä hyvänä pidetään

ja olen myös huolissani hänen kaverisuhteistaan. Poika puhuu ja höpöttää usein ihan mitä sattuu ja muiden päälle. Vielä kun on noin pieni suuri osa jutuista on keksittyjä ja etenkin vanhempia lapsia se ärsyttää ihan ymmärrettävästi.



Mä yritän itse vaatia poikaa kuuntelmaan ja antamaan muillekin suunvuoron, mutta enpä ole juuri edistystä huomannut. Jos siis joku osaa antaa vinkkejä tähän vaivaan, olen minäkin kiitollinen.

Päälle puhuminen onkin vähentynyt jo huomattavasti. kakkonen, ei tarvitse olla ilkeä, poika tiedostaa ongelman itsekin (vaikea olla tiedostamatta, kun kaikki kokoajan hokee että olisit välillä hiljaa)

Jostain syystä ei vaan osaa pitää suutansa supussa. Eikä hauku muita, päinvastoin, erittäin kiltti lapsi. Ainoa ongelma on toi hölötys.



ap

Tässä maassa on ihan riittävästi jurottavia tuppisuita. Se päällepuhuminen pitäisi kyllä saada karsittua, mutta ei kannata muuten tukahduttaa liikaa.

ja lisäksi opettaja kertoi että on havainnut pientä kiusaamista, eikä muut lapset huoli poikaani mukaan, kun " ei me jakseta kuunnella sua" .. :(



ap

Kun tulee välillä vaan karjuttua tyhmyyksiä, kuten " etkö sä tajuu ettei kukaan jaksa kuunnella, pidä välillä se turpa kiinni!" Sen jälkeen poika on puoli tuntia hiljaa, ja sitten sama möly alkaa taas... ap

1) koita vaan sietää sitä. Puolet kuntoutuksesta on ympäristön suhtautumisen muuttamista. AINA. Ja ota myös huomioon, että jos lapsesi jatkuvasti pitää monologia joka ei ketään kiinnosta, hän ei ole oikeasti sosiaalinen. Sosiaalisuutta on se että osaa myös kuunnella.



2) keskustelkaa faktuaalisesti siitä että toisille pitää antaa puheenvuoro. Piirrä kuva siitä, mitä ne ajattelevat jotka eivät saa suunvuoroa.



3) harjoitelkaa. jakakaa kotona puheenvuoroja (jonkun pitää olla puheenjohtaja) tai käyttäkää esim " puhevaltikkaa" - valtikkka kiertää keskustelijoiden kädessä esim tietyn mittaisissa jaksoissa (tiimalasilla mitaten) ja vain valtikan haltija saa puhua. Kun knukaan ei puhu, se on määrätyssä paikassansa. Kun tästä selviää aamupäivän, saa tarran, kun eslviää iltapäivän saa tarran, kun selviää illan saa tarran. Koko päivän tarroista saa esim lakupatukan. Palkkkiosysteemiä jatketaan jonkun aikaa ja sitten koitetaan vieläkö sitä tarvitaan. Tarpeeksi vähän kerrallaan, tavoitetta ei saa laittaa liian ylös.



4) opetelkaa keinoja hiljaa olemiseen. Miten muuten lapsi voi purkaa puhetarvettaan? Kirjoittamalla? puhumalla yksin toisessa huoneessa? Istumalla sylissä jos onkin läheisyyden tarve?Keinot pitää opetella ja miettiä yhdssä aikuisen kanssa.

...hän on suosittu sosiaalinen kaveri eikä häntä ole kiusattu.



Hän puhuu korvat ja silmät täyteen, mutta ilmeisesti jaksaa välillä myös kuunnella kavereita. Ehkä sellainen itseriittoisuus on pahasta, siitä en tykkää kyllä itsekään. Sellainen, ettei odotakaan muiden tekevän muuta kuin kuuntelevan.



Vastavuoroisuus on tärkeä asia kaikilla, mutta etenkin puheliaalla ihmisellä.

hän siitä rauhoittuu iän myötä.. Toiset vaan niin kovin puheliaita..

...en anna hänen rönsyillä yhtään tavallisessa asiallisessa keskustelussa aikuisen eli siis itseni kanssa. Pakotan pysymään asiassa ja kuuntelemaan minua, niin kauan, kun asia on puhuttu selväksi. 9

yrittaa karsia sita liian rajusti pois. Juuri sellaiset ilkeat huomautukset ja tiuskiminen ei varmasti ole rakentavaa ja johtaa tuskin minnekkaan. Mutta sen oletkin jo huomannut itse.



Jos lapsellasi ei ole mitaan erityista syyta (sairaus)puheliaisuuteen niin kylla han itse huomaa, kun puhuminen tulisi lopettaa. Tai ehka voisit kokeilla jotain harrastusta esim. jalkapallo tai koripallo, jossa hankala olla suunapaana ja samalla saa kavereita. Silloin saattaa koulussakin jutun juuri vaheta, kun on elamaa koulun ulkopuolellakin.



Ja olen itse huomannut, etta jos on paljon asiaa ihmiset pikkuhiljaa eivat enaa kuuntele sinua. Lapsella tama saattaa aiheuttaa sen, etta tuntuu ettei kukaan kuuntele, vaikka onkin oikeasti asiaa ja puheliaisuus vaan pahenee.



Minua ei ainakaan haittaa yhtaan, etta puhuu paljon. Ja nykyaan puhun niin paljon toissa etten kotona juuri jaksakkaan enaa:)

ihan kuin olis minun kirjoittamaa, paitsi että kyseessä 6v tyttö. todella ikävää kun ei ole kavereita, on liiankin puhelias. sosiaalinen kyllä on mutta toi liika hössötys pilaa hältä kaverisuhteet :(

Vierailija:

4) opetelkaa keinoja hiljaa olemiseen. Miten muuten lapsi voi purkaa puhetarvettaan? Kirjoittamalla? puhumalla yksin toisessa huoneessa? Istumalla sylissä jos onkin läheisyyden tarve?Keinot pitää opetella ja miettiä yhdssä aikuisen kanssa.

Tuota täytyy miettiä.. Onko muita keinoja opettaa pojalle hellävaraisesti, että olisi välillä hiljaa?

täytyykin joskus kokeilla esim. ruokapöydässä kun poika estää muiden juttelun omalla hölötyksellään + jättää ruokansa syömättä kun ei puheeltaan ehdi. Muutenkin tuntuu että vois tosiaan enemmän ihan harjoitella asiaa sen sijaan, että minä aina vaan hoen " ole hetki hiljaa ja anna muiden puhua" .



Sen 5 v. hölöttäjän äiti

yhden tai kaksi esimerkkiä voi antaa valmiina, mutta myös lapsen pitäisi miettiä ja keksiä omia koska a) sillä tavalla hän sitoutuu niihin paremmin kuin jos ne annetaan ylhäältä ja b) aina ei tule olemaan sitä kaikuista osoittamassa vaihtoehtoa. Kysy siis lapselta itseltään, miksi hän puhuu muiden päälle ja voisiko hänellä olla vaihtoehtoisia keinoja tyydyttä se tarve (on se sitten itseilmaisun tarve, läheisyyden tarve tai huomion tarve tai mikä hyvänsä)