Voiko seurustelukumppani palauttaa elämään kipinän ja ilon?
Vai ajanko hänet yhtä alas mitä itseni, jos sanon kyllä?
Kommentit (33)
Sub tehtävä ei ole päättää hänen puolestaan vaan omasta puolestasi. Hän on vastuussa siitä haluaako seurustella masiksen kanssa jos on ilmeisesti päättänyt haluavansa.
Meillä kävi hyvin. Olin masentunut kun tavattiin ja seurustelu nosti mut pinnalle. En tietenkään odottanut moista. Asuimme eri asunnoissa ja en vyöryttänyt pahaa oloani hänen päällensä valituksella ja kitinällä. Olin kuitenkin tavallista itkuherkempi, väsyneempi jne.
Voi, mutta sitä odottaen ei kannata kumppania etsiä. Siis toisen ihmisen ei kannata odottaa parantavan ja pelastavan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten voi käydä niin, että vetää vaan pahemmin masennukseen ja rotkoon. Kuten itselleni juuri kävi. Viikon itkin putkeen. Mies pelleili ja leikki vain tunteillani, vaikka alkuun esitti niin kiinnostunutta, halusi seurustella, halusi sitä sun tätä, mutta eipä se mikään ollutkaan totta. Noinkohan edes oli sinkku, vaiko varattu. En nyt tämän kokemuksen jälkimainingeissa suosittele tämmöistä touhua elämänilon palauttamiseen, koska ihan yhtä suurella todennäköisyydellä se voi viedä elämänilon. Uskon, että saan ne elämänilon kipinät, mitä oli ennen tätä miestä takaisin, kunhan korjaan särkyneen sydämeni rippeet tästä kasaan.
Olen seurustellut pitkästä masennuksesta kärsineiden naisten kanssa ja alkuhuumassa kaikki on ihanaa ja heidänkin masennuksensa "parantuu". Siinä vaiheessa kun minä alan luottamaan, alkaa naisella masennus palailemaan, kaikki huuma ja ihastus haihtumaan ja lupaukset unohtumaan. Ja niin minut rikotaan.
Onneksi olen mieleltäni terve ja toivun akuutin stressireaktion kuolemanhalusta ajan myötä enkä masennu pysyvästi.
No eipä tuossa ollut mitään semmoista ihanuutta edes, aivan alkua lukuunottamatta. Muutenkaan, ei ole tapana lupailla tyhjänpäiväisiä, tai asioita, joista en ole varma, pystykö niitä toteuttamaan. Toisin kuin toinen osapuoli. T. Tuo jonka kommenttiin vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin ChatGPT:ltä!
Seurustelukumppani voi toki tuoda elämään kipinää ja iloa, mutta on tärkeä ymmärtää, että kumppani ei yksinään ole vastuussa toisen henkilön onnellisuudesta tai sisäisestä tyytyväisyydestä. Onnellisuus ja ilo ovat monimutkaisia ja henkilökohtaisia asioita, jotka riippuvat monista tekijöistä.
Kumppanin läsnäolo voi tuoda elämään paljon positiivisia kokemuksia, tunteita ja iloa, mutta on tärkeää, että kumpikin osapuoli ymmärtää omat vastuunsa omasta onnellisuudestaan. Terve suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, ymmärrykseen ja tukeen, mutta ei ole oikein asettaa toista henkilöä vastuuseen omasta henkilökohtaisesta tyytyväisyydestä.
Jos henkilö kokee olevansa jatkuvasti onneton tai tyytymätön, ei ole reilua syyttää siitä kumppania. Sen sijaan olisi hyvä tutkia omia tunteitaan, tarpeitaan ja mahdollisesti hakea tukea esimerkiksi terapeutilta tai ammattilaiselta, joka voi auttaa käsittelemään tunteita ja löytämään tapoja parantaa omaa hyvinvointia.
Suhde voi toki olla erittäin merkittävä tekijä elämän ilossa ja tyytyväisyydessä, mutta se ei ole ainoa tekijä. Oman hyvinvoinnin tukeminen ja itsetuntemus ovat avainasemassa onnellisen ja tasapainoisen elämän saavuttamiseksi.
Aikamoista roskaa. Kyllähän se läheisyyden tarve on ihan ihmisen perustarve, joten tottakai kumppani on olennainen tekijä siinä.
Itse löysin fantastisen miehen, muutettiin yhteen kivalle seudulle ja masentunut elämä on muuttunut ihanaksi.
Huonoa ei kannata ottaa.
Voi. Monelle parisuhde on välttämätön, jotta elämä voi olla onnellista.
Kyllä voi mutta sellaista odottamalla suhdetta tuskin saa, ainakaan onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin ChatGPT:ltä!
Seurustelukumppani voi toki tuoda elämään kipinää ja iloa, mutta on tärkeä ymmärtää, että kumppani ei yksinään ole vastuussa toisen henkilön onnellisuudesta tai sisäisestä tyytyväisyydestä. Onnellisuus ja ilo ovat monimutkaisia ja henkilökohtaisia asioita, jotka riippuvat monista tekijöistä.
Kumppanin läsnäolo voi tuoda elämään paljon positiivisia kokemuksia, tunteita ja iloa, mutta on tärkeää, että kumpikin osapuoli ymmärtää omat vastuunsa omasta onnellisuudestaan. Terve suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, ymmärrykseen ja tukeen, mutta ei ole oikein asettaa toista henkilöä vastuuseen omasta henkilökohtaisesta tyytyväisyydestä.
Jos henkilö kokee olevansa jatkuvasti onneton tai tyytymätön, ei ole reilua syyttää siitä kumppania. Sen sijaan olisi hyvä tutkia omia tunteitaan, tarpeitaan ja mahdollisesti hakea tukea esimerkiksi terapeutilta tai ammattilaiselta, joka voi auttaa käsittelemään tunteita ja löytämään tapoja parantaa omaa hyvinvointia.
Suhde voi toki olla erittäin merkittävä tekijä elämän ilossa ja tyytyväisyydessä, mutta se ei ole ainoa tekijä. Oman hyvinvoinnin tukeminen ja itsetuntemus ovat avainasemassa onnellisen ja tasapainoisen elämän saavuttamiseksi.
Aikamoista roskaa. Kyllähän se läheisyyden tarve on ihan ihmisen perustarve, joten tottakai kumppani on olennainen tekijä siinä.
Ystäviltä voi saada läheisyyttä
Ei. On omalla vastuullasi nousta kuopasta ihan omin voimin. Ei kukaan voi tehdä sitä puolestasi. Vedät toisetkin sinne kuoppaan enemmin tai myöhemmin jos et itse tule sieltä pois ensin.
Me täällä aaveella toivotaan ihan vilpittömästi tontun saavan jotain oivalluksia auttaessaan vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin ChatGPT:ltä!
Seurustelukumppani voi toki tuoda elämään kipinää ja iloa, mutta on tärkeä ymmärtää, että kumppani ei yksinään ole vastuussa toisen henkilön onnellisuudesta tai sisäisestä tyytyväisyydestä. Onnellisuus ja ilo ovat monimutkaisia ja henkilökohtaisia asioita, jotka riippuvat monista tekijöistä.
Kumppanin läsnäolo voi tuoda elämään paljon positiivisia kokemuksia, tunteita ja iloa, mutta on tärkeää, että kumpikin osapuoli ymmärtää omat vastuunsa omasta onnellisuudestaan. Terve suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, ymmärrykseen ja tukeen, mutta ei ole oikein asettaa toista henkilöä vastuuseen omasta henkilökohtaisesta tyytyväisyydestä.
Jos henkilö kokee olevansa jatkuvasti onneton tai tyytymätön, ei ole reilua syyttää siitä kumppania. Sen sijaan olisi hyvä tutkia omia tunteitaan, tarpeitaan ja mahdollisesti hakea tukea esimerkiksi terapeutilta tai ammattilaiselta, joka voi auttaa käsittelemään tunteita ja löytämään tapoja parantaa omaa hyvinvointia.
Suhde voi toki olla erittäin merkittävä tekijä elämän ilossa ja tyytyväisyydessä, mutta se ei ole ainoa tekijä. Oman hyvinvoinnin tukeminen ja itsetuntemus ovat avainasemassa onnellisen ja tasapainoisen elämän saavuttamiseksi.
Aikamoista roskaa. Kyllähän se läheisyyden tarve on ihan ihmisen perustarve, joten tottakai kumppani on olennainen tekijä siinä.
Ystäviltä voi saada läheisyyttä
No ei kyllä sellaista seksuaalisa ja eroottista läheisyyttä mitä parisuhteessa.
Parisuhteen päättyminen naisen aloitteesta ja lupausten ja muiden puheiden osoittautuminen valheellisiksi.