Oletko käynyt treffeillä joissa juttu luisti, mutta siltikään et kiinnostunut?
Itselleni kävi muutamia vuosia sitten tilanne, jossa olin kiinnostunut samaan tuttavapiiriin kuuluneesta naisesta. Hän oli kaverini avopuolison kaveri. Olimme olleet satunnaisesti tekemisissä, mutta emme kunnolla olleet päässeet kahden kesken tutustumaan, koska aina olimme olleet porukassa. Sitten päädyimme treffeille ja sain tietää, että tämä nainenkin odotteli näitä treffejä varsin innokkaasti, yhteinen tuttu kun meillä oli.
Treffeillä kanssakäyminen oli alusta asti erittäin mutkatonta ja kepeää, kuin olisimme tunteneet aina. Itselle tuli fiilis, että olimme kuin pariskunta, joka oli ollut jo monta vuotta yhdessä. Treffeillä ei ollut vaivaantunut tunnelma ja jutunaiheet olivat laajat, eivätkä treffit olleet myöskään ihan lyhyet. Lopussa sovimme, että tapaamme jälleen. Naisesta ei kuitenkaan kuulunut enää mitäänja teki ghostit. Sain myöhemmin kuulla yhteisen tutun kautta, että hän oli todennut, etten ole hänen tyyppiään. Ghostaamiseen hän vain totesi ettei halua ottaa yhteyttä.
Oletko itse kokenut vastaavaa jompanakumpana osapuolena? Jos olet, niin miksi et esimerkiksi kiinnostunut, vaikka juttelu ja yhdessäolo oli luontevaa vailla jännittynyttä ilmapiiriä?
Itsellä taas tulee tunne, että mitä enemmän jo ensitreffeillä puhutaan itsestä monipuolisestikin, niin se kuvastaa, että toiseen on syntynyt tietty luottamus. Tätä luottamusta ei niin vain aina synny eikä tällainen keskustelu ole monenkaan kanssa luontevaa. Jos toisesta ei saa tarpeeksi irti, niin itselle se jättää vähän sellaisen valjun jäkimaun.
Ja keskusteluhan ei tarkoita sitä, että jauhetaan puuropatana elämäntarinassa kaikki negatiiviset elämänkokemukset ja vuodatetaan kuinka maailma on kohdellut kaltoin. Tätä en tarkoittanut.