Intuitio kertoo, että mieheni pettää

Valitettavasti osoittautui oikeaksi, vaikka mieheni (nykyisin siis ex) kielsikin kaiken. Huomasin oudoista jutuista, esim. seksielämässä. Kerran pienessä humalassa mies yritti ottaa minun hiuksista kiinni, ihankuin minulla olisi pitkät hiukset eikä minulla ole... hoidollaan oli, kuten myöhemmin selvisi.

Minullakin oli tunne että miheni pettää ja oikeaksihan se sitten osittautikin. Meillä oli seksiä 2-3 kertaa päivässä ja lopulta olen tullut siihen tulokseen että tällä mihellä oli seksi riippuvuus. Ja kun arki tulee vastaan ja ensi huuma häviiää niin kyllä siinä alkaa itsekkin naapuriin vilkuilemaan. ;)

Mustasukkaisuus on sitten eri asia: mustasukkaisuus saa ihmisen näkemään ja epäilemään asioita, joita tosiasiassa ei ole. Tiedän tämän omasta kokemuksesta: mun mustasukkainen exä epäili mua vaikka mistä, oli näkevinään merkkejä mun pettämisestä mun käytöksessä ym, vaikka missä.



Mutta jos tiedät varmasti, että kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan aidosta intuitiosta, olet suurella todennäköisyydellä oikeassa. Kyllä nainen aviomiehensä tuntee... Ja osaa lukea tämän mielialan todella tarkasti.



Sinuna miettisin, mitä miehesi hakee. Pelkkää vaihtelua arkeen, vaiko jotain vakavampaa. Pettämistä on monta tasoa.

Ei kai se mitään intuitiota ole, että huomaa selvät merkit miehen käytöksen muuttumisessa. Usein hän on paljon aktiivisempi kuin ennen. Haluaa ehkä kuntoilla, laihduttaa, pitää muuten vain hyvää huolta itsestään (ja miksei perheestäänkin). Seksi kiinnostaa häntä uudella tavalla, hän haluaa kokeilla uusia juttuja, jänniä paikkoja jne.

Ehdotan nyt, ettet takerru ajatuksiisi. Enkä usko, että olosi paljon muuttuu tämän yhden viestin takia, mutta haluan silti tarjota vaihtoehtoista ajatusta.



Tarkastele tuota intuitiotasi erillisenä vallitsevista asiaintiloista. Kokeile miltä tuntuisi ajatella, että ajatuksesi eivät ole välttämättä suoranaisessa tekemisessä vallitsevan todellisuuden kanssa. Mitä konkreettisia perusteita sinulla on päätellä, että miehesi pettää?



-Onko hänellä selittämättömiä menoja?

-Vahtiiko hän kännykkäänsä jatkuvasti, saako puheluita joita et oikein ymmärrä tai piippaakko luuri jatkuvasti tekstarin merkiksi.

-Oletko huomannut hänen muuttaneen suhtautumistaan sinuun jotenkin nopeasti vaikka työmatkan tai muun sellaisen jälkeen?



Takaisin intuitioosi. Ei sinun aavistuksesi tyhjästä tule. Jotkut seikat sen aiheuttavat. Kelpaisiko sinulle sellainen idea, että tunteesi johtuu ylipäätään jostakin muutoksesta parisuhteenne ilmapiirissä? Sellaisethan kuuluvat asiaan. Ehkä olette tosiaan etääntyneet, ette enää hymyile toisillenne kuten ennen, olette väsyneitä tms.



Ymmärrän että tuollaisten aavistusten kanssa on kelju elää. Varoisin kuitenkin loukkaamasta miestä millään sanomisella, minkä voi tulkita syytökseksi.



Nuo ajatukset varmasti vaikuttavat sinunkin käytökseesi, joten jollain konstilla tuosta pitää päästä etenemään. Kelpaisiko sellainen ajatus, että kerrot miehellesi jotenkin yleisemmin olostasi. Voisitko sanoa hänelle jotakin tämän kaltaista: "Jostain syystä tunnen että en saa enää samaa huomiota kuin ennen, ja se tuntuu ahdistavalta."



Pettäminenkin toki on melko tavallista. Minä olen itseni antanut ymmärtää, että noin puolessa parisuhteista petetään jossain vaiheessa. Ajatus perustuu alan tutkimuksiin (Esim Haavio-Mannila & Kontula), ja tuo noin puolet lienee käytännössä hyvin karkea arvio. Kumman tavallista se siis on siihen nähden, kuinka jyrkästi monet kiistävät moista tekevänsä. Jos tämän tiedon uskoo, epäilyksiään on tietenkin vaikea hälventää. Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat kuitenkin melkoisen tökeröitä salailuissaan. Aika monet epäonnistuvat siinä ja jotkut toki eivät edes salaa asiaa, vaan kertovat puolisolleen suoraan, kun merkit käyvät riittävän ilmeisiksi. Ja jotkut kertovat saadakseen hyvän omantuntonsa takaisin ja ehkä jopa pyytääkseen vilpittömästi anteeksi.



Summa summarum: ole varovainen ajatustesi suhteen ja siinä, mitä teet tai sanot. Mutta älä ole sinisilmäinen. Kyllä sinulla on oikeus kysyä sellaisia asioita, kuin miksi kyttäät puhelintasi ja miksi väitit meneväsi ryhmäpalaveriin mutta palaat humalassa ja takkiisi on tarttunut pitkiä hiuksia...

Että parisuhde piristyy, oli kyse sitten miehestä tai vaimosta. Mutta näin se vaan taitaa olla. Ei välttämättä kuitenkaan aina kyse pettämisestä, voi olla ihastuminenkin.

Ei kai se mitään intuitiota ole, että huomaa selvät merkit miehen käytöksen muuttumisessa. Usein hän on paljon aktiivisempi kuin ennen. Haluaa ehkä kuntoilla, laihduttaa, pitää muuten vain hyvää huolta itsestään (ja miksei perheestäänkin). Seksi kiinnostaa häntä uudella tavalla, hän haluaa kokeilla uusia juttuja, jänniä paikkoja jne.

Ei kai se mitään intuitiota ole, että huomaa selvät merkit miehen käytöksen muuttumisessa. Usein hän on paljon aktiivisempi kuin ennen. Haluaa ehkä kuntoilla, laihduttaa, pitää muuten vain hyvää huolta itsestään (ja miksei perheestäänkin). Seksi kiinnostaa häntä uudella tavalla, hän haluaa kokeilla uusia juttuja, jänniä paikkoja jne.

Ööö... siis pettäjän tunnistaa siitä että mies kyllästyy olemaan sohvaperuna ja tekee asialle jotakin? Kyllä muutos on merkki jostain mutta että pettämisestä... siinä on kyllä naisella vahva intuitio ja _lyhkäset aasinsillat_

Minä olen luottanut vaistoihini usein, usein myös vaistoni ovat erehtyneet.

-Onko hänellä selittämättömiä menoja? -Vahtiiko hän kännykkäänsä jatkuvasti, saako puheluita joita et oikein ymmärrä tai piippaakko luuri jatkuvasti tekstarin merkiksi. -Oletko huomannut hänen muuttaneen suhtautumistaan sinuun jotenkin nopeasti vaikka työmatkan tai muun sellaisen jälkeen?

Olen ollut toinen nainen. Mies oli entinen työkaveri. Tapasimme työajalla. Se oli meidän molempien helppo järjestää, kun mies jäi kiinni vaimolleen mies tietenkin selitti että oli todella vaikea järjestää nämä tapaamiset työajalla. Puheluita ja viestejä läheteltiin vain työaikana, joten niistä ei ollut miehelle kotona ongelmaa. Miehellä on aina ollut toisia naisia ja on edelleenkin. Minä en enää ole hänen kanssa, mutta vaimo kuvittelee että minä olin hänen ainoa toinen nainen ja että suhteemme kesti puoli vuotta. Suhteemme kesti 2,5 vuotta. Miehen oli kotona helppo uskotella vaimolle meidän suhteen olevan loppu että jäi kotiin. Älä sinä kuitenkaan ole yhtä sinisilmäinen. Jos sinusta tuntuu että miehesi pettä se voi tapahtua ihan hyvin työajalla niin kuin totesitkin ja ilman nointa muita merkkejä.

Yksi millä voisit käräyttää miehesi on että menet hänen työpaikalleen vaikka 15-30min ennen kuin hänen pitäisi päästä töistä. Mene hakemaan hänet töistä. Näet onko hän yksin vai jonkun naisen seurassa vai kenties onko hän lähtenyt töistä aikaisemmin? Jonkun naisen luoksi. Noilla keinoilla minun rakastajan olisi voinuut vaimo käräyttää helpostikki, jos ei olisi niin sinisilmäinen.

Ei parisuhteista tule mitään jos aletaan ajatella että "hän voi pettää tuolla, tuolla ja tuollakin".

Tuhoaa vain mielenterveytensä

ja se oli osittain oikeassa. Intuitio siis kertoi, että mieheni salailee jotain. Mutta lopputulos oli se, että mieheni oli löytänyt uuden bestiksen (nostin juuri ketjuni tuohon) ja hän tiesi/epäili, että minun on vaikea hyväksyä naista bestiksenä. MInä vaistosin, että hän jotain piilottelee. Mutta pettämisestä ei ole ollut kyse, vaan aviomuuden puutteesta.



Minäkin sanon, että luota vaistoosi ja selvitä asiat.

[i Pettäminenkin toki on melko tavallista. Minä olen itseni antanut ymmärtää, että noin puolessa parisuhteista petetään jossain vaiheessa. Ajatus perustuu alan tutkimuksiin (Esim Haavio-Mannila & Kontula), ja tuo noin puolet lienee käytännössä hyvin karkea arvio. Kumman tavallista se siis on siihen nähden, kuinka jyrkästi monet kiistävät moista tekevänsä.

[/quote]

Vetoat tutkimukseen, jonka mukaan puolessa parisuhteista petetään, mutta tulkitset tuota sellaisessa hengessä kuin melkein kaikki pettäisivät. Sinulla on tällaiseen vääristelyyn oma motiivisi ja tarpeesi, eikä tarvitse edes kysyä mikä se mahtaa olla....



t. Siihen parempaan puoleen kuuluva

Enkä pettänyt joten ehdotan että etsit ihan konkreettisia todisteita ajatuksillesi.

Minakin epailin, vaikea sanoa mista se tunne tuli vaikkei todisteita ollut. olin oikeassa ja mies koitti viimoseen asti kieltaa kaiken :D tamakin tapahtui tyoajalla...jeps



toivon kuitenkin etta olet vaarassa!!!



naisen vaisto on ihmeellinen..

Koskaan en olisi uskonut, että minun mieheni pettää. Ajatus ei mielestäni ollut mahdollinen. (Kommentit tyhmyydestä ja sinisilmäisyydestä voi kiitos jättää väliin!)



Itselle tuli yhtenä päivänä juuri tuollainen olo. Pysähdyin miettimään asioita, ja ymmärsin jo saman illan aikana monet ilmassa leijuneet merkit. Vaivautui, kun yhdessä kävimme hänen sähköpostissaan (=myös sitäkautta viestitelty toisen kanssa). Oli toisaalta onnellinen (=ihastunut), toisaalta kiukutteli niin minulle kuin lapsille (=puolusteli pettämistä kai itselleen meidän inhottavuudella), nukkui levottomasti (=huono omatunto), ei ollut kiire töistä kotiin...



Seuraavana päivänä sitten tutkin mm. puhelimen ja sähköpostit. (Tässäkin kohtaa voi jättää moralisoinnit väliin.) Löytyi hieman epämääräisiä viestiotsikoita, mutta ennen kaikkea puhelimesta numero, sähköpostista kotiposti- ja työpostiosoitteet naiselle, josta minä en tiennyt mitään. Asia siis selvä.



Seurasi todella pitkät ja rankat selvittelyt. Mies jätti erohakemuksen jne. Vuosi siihen meni, että asiat saatiin selviksi, mutta yhdessä ollaan vielä. Liitto nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. (Eikä tarvitse kiitos haukkua läheisriippuvaiseksi onnettomaksi.) Pettämistä on menenlaista. Myös ratkaisuja näihin kriiseihin on useita.

että pääsitte tästä yli? Minun omanarvontuntoni on niin nollilla, että en tiedä kestänkö jäädä...

En ole ap, mutta samassa tilanteessa.

Koskaan en olisi uskonut, että minun mieheni pettää. Ajatus ei mielestäni ollut mahdollinen. (Kommentit tyhmyydestä ja sinisilmäisyydestä voi kiitos jättää väliin!) Itselle tuli yhtenä päivänä juuri tuollainen olo. Pysähdyin miettimään asioita, ja ymmärsin jo saman illan aikana monet ilmassa leijuneet merkit. Vaivautui, kun yhdessä kävimme hänen sähköpostissaan (=myös sitäkautta viestitelty toisen kanssa). Oli toisaalta onnellinen (=ihastunut), toisaalta kiukutteli niin minulle kuin lapsille (=puolusteli pettämistä kai itselleen meidän inhottavuudella), nukkui levottomasti (=huono omatunto), ei ollut kiire töistä kotiin... Seuraavana päivänä sitten tutkin mm. puhelimen ja sähköpostit. (Tässäkin kohtaa voi jättää moralisoinnit väliin.) Löytyi hieman epämääräisiä viestiotsikoita, mutta ennen kaikkea puhelimesta numero, sähköpostista kotiposti- ja työpostiosoitteet naiselle, josta minä en tiennyt mitään. Asia siis selvä. Seurasi todella pitkät ja rankat selvittelyt. Mies jätti erohakemuksen jne. Vuosi siihen meni, että asiat saatiin selviksi, mutta yhdessä ollaan vielä. Liitto nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. (Eikä tarvitse kiitos haukkua läheisriippuvaiseksi onnettomaksi.) Pettämistä on menenlaista. Myös ratkaisuja näihin kriiseihin on useita.

Koskaan en olisi uskonut, että minun mieheni pettää. Ajatus ei mielestäni ollut mahdollinen. (Kommentit tyhmyydestä ja sinisilmäisyydestä voi kiitos jättää väliin!)

Itselle tuli yhtenä päivänä juuri tuollainen olo. Pysähdyin miettimään asioita, ja ymmärsin jo saman illan aikana monet ilmassa leijuneet merkit. Vaivautui, kun yhdessä kävimme hänen sähköpostissaan (=myös sitäkautta viestitelty toisen kanssa). Oli toisaalta onnellinen (=ihastunut), toisaalta kiukutteli niin minulle kuin lapsille (=puolusteli pettämistä kai itselleen meidän inhottavuudella), nukkui levottomasti (=huono omatunto), ei ollut kiire töistä kotiin...

Seuraavana päivänä sitten tutkin mm. puhelimen ja sähköpostit. (Tässäkin kohtaa voi jättää moralisoinnit väliin.) Löytyi hieman epämääräisiä viestiotsikoita, mutta ennen kaikkea puhelimesta numero, sähköpostista kotiposti- ja työpostiosoitteet naiselle, josta minä en tiennyt mitään. Asia siis selvä.

Seurasi todella pitkät ja rankat selvittelyt. Mies jätti erohakemuksen jne. Vuosi siihen meni, että asiat saatiin selviksi, mutta yhdessä ollaan vielä. Liitto nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. (Eikä tarvitse kiitos haukkua läheisriippuvaiseksi onnettomaksi.) Pettämistä on menenlaista. Myös ratkaisuja näihin kriiseihin on useita.

Ja siis miehesi petti sinua? Etkä sinä vain hullun naisen raivolla potkenut, polkenut ja polttanut kaikkea mikä tiellesi sattui. Ei tosta tekstistä oikein saanut irti että löytyikö mitään muuta kun puhelinnumero naiselle jota sinä et tuntenut......

johonkuhun? Mitä siellä työpaikalla voisi tapahtua? Millainen se työpaikka on? Parisuhde muuttaa aina muotoaan luulisin, että kyse olisi kuitenkin vain siitä. Voihan miehesi miettiä jotain tärkeitä asioita joiden vuoksi hän tuntuu poissaolevalta.



Voisitko kysyä miksi vaikutat tänään jotenkin niin poissaolevalta?

[/quote]

Ja siis miehesi petti sinua? Etkä sinä vain hullun naisen raivolla potkenut, polkenut ja polttanut kaikkea mikä tiellesi sattui. Ei tosta tekstistä oikein saanut irti että löytyikö mitään muuta kun puhelinnumero naiselle jota sinä et tuntenut......

[/quote]

Toinen nainen sillä oli. Siis ihan suhde. Ei mitään ravintolailtojen jälkeisiä pistokeikkoja. Mies oli aivan varma siitä, ettei halua jatkaa elämäänsä perheensä kanssa. Mitä tahansa muuta... Hullun raivolla pidin kiinni. Ehkä osittain juuri sen takia, etten ollut osannut oikeastaan mitenkään varautua siihen, että tälläistä tapahtuu. Olin niin puulla päähän lyöty.



Itselle tärkeintä silloin oli se, että todella rakastin miestäni, olin mennyt naimisiin ja sitoutunut loppuelämäkseni meidän perheeseen. Vaikka toinen olikin hetkellisesti täysi idiootti, mielestäni rakkaus on jotain arkipäivää suurempaa. Toinen kantava ajatus koko jutun läpi oli se, että tämä on minun ja lasten ainoa ydinperhe, jos sen hukkaa, ei sitä voi saada koskaan takaisin. Itse en suurin surminkaan uusperherumbaan haluisi mukaan.



Käytännössä elämä tuona aikana oli todella raskasta. Olin IHAN rikki. Kaiken yritin, mitä vaan mieleen tuli. Puhuin, puhuin, olin hiljaa. Pidin kiinni, hankaloitin yhteydenpitoa toiseen naiseen (lapset siinä hyvä hidaste), toisaalta taas annoin mennä, "enkä välittänyt". Sain raahattua terapiaan. Lähdin lasten kanssa pois, pidin yhteyttä. Jankutin ja jankutin. Kehuin, annoin olla tärkeä. Jankutin ja jankutin enemmän.



No kaipa se kakkonen huomasi, että olen liian kova luu, kun miehessäni noin roikuin. Ensin hän jäi kuvioista, mutta meni vielä pitkän aikaa, enenkuin mies tajusi rakastavansa meitä. Lopulta tuli anteeksi pyytämään. Vaikka suurin osa ystävistä ja tutuista ei silloin ymmärtänyt, miksi sen vielä takaisin otin, en ole katunut hetkeäkään. Eikä muuten ole mieskään katunut sitä, että tuli.

minulla ollut intuitio, että mies pettää. Ollut jotenkin poissa oleva ja ärtynyt. Pettäminen tapahtuisi myös työajalla, vapaa-aikansa viettää lähes kokonaan minun ja lasten kanssa.



Ja tämä intuitio on tässä parin vuoden aikana tullut ja mennyt, tällä hetkellä en epäile mitään. Mies loukkaantuneena (ehkä syystäkin, en tiedä?) on kieltänyt pettämisen. Mutta välillä intuitio on pelottavan voimakas.