Lue keskustelun säännöt.
Olen hurahtanut johonkin nostalgisointiin, menneiden haikailuun jne
19.07.2023 |
Tuntuu että kokoajan yhä enemmän mietin lapsuusaikaa ja ihania hyviä asioita sieltä, tuntuu että kaikki oli paremmin. Haikailen kotikaupunkini mennyttä ilmettä ja mitä kaikkea siellä/täällä silloin oli jne. Eilen tein pyörälenkin ja pyöräilin monen vuoden jälkeen vanhan ala-asteeni (lakkautettu) pihan poikki ja tuli tosi voimakas tunne siitä miten kovasti kaipasin mennyttä. Niin paljon hyviä muistoja, toki niitä huonojakin kun ei ollut myöhemmin koulussa juurikaan kavereita ja olin syrjitty. Silti päällimmäisenä hyvät muistot. Olin koulun pihassa varmaan vartin ja tuijottelin vaan rakennusta ja ympäristöä, miten paljon mieleen tulvahtikaan erilaisia muistoja, siis ihan pikkujuttuja "tuossa kaiteessa kieputtiin alkusyksynä, uusissa koulurepuissa ja syysvaatteissa, ilmassa oli tietty tuoksu, sitten välituntikellon soidessa innoissaan kirmattiin luokkaan, jossa oli aina jotakin kivaa uutta opittavaa tai tekemistä".
Tuntuu etten mistään voi saada enää samanlaisia onnentunteita tai sellaista kepeyttä elämään suhtautumisessa, kuin silloin lapsena. Tuntuu että peruskouluaika oli parasta aikaa elämässä, aina oli jotakin odotettavaa ja elettiin vahvasti eri vuodenaikoja, nyt aikuisena on oikeastaan vain "muu vuodenaika" ja kesä. Tiedostan kyllä että aika kultaa muistot ja minun tapauksessa näköjään todella paksuilla kultareunuksilla. Tätä haikeaa oloa on kestänyt koko kesän, aiemmin aina sillointällöin. Niin ja olen kolmekymppinen nyt.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
^Ihanasti ajateltu
Siis nro 19. Väliin oli ehtinyt tulla jo toinenkin kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kaikki on paremmin kuin ennen ja koko ajan paranee. Te ette vain näe sitä negatiivisten linssienne läpi katsoen. Rasismi vähenee, vähemmistöön kuuluvien ihmisten oikeudet ovat parantuneet, tieto lisääntyy, keksinnöt helpottaneet elämää todella paljon,lääkkeitä kehitetty,sairaudenhoitotoimenpiteet parantuneet ym.
Näitä ette voi kiistää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kaikki on paremmin kuin ennen ja koko ajan paranee. Te ette vain näe sitä negatiivisten linssienne läpi katsoen. Rasismi vähenee, vähemmistöön kuuluvien ihmisten oikeudet ovat parantuneet, tieto lisääntyy, keksinnöt helpottaneet elämää todella paljon,lääkkeitä kehitetty,sairaudenhoitotoimenpiteet parantuneet ym.
Näitä ette voi kiistää.
Ehkä hyväosaisille, mutta huono-osaisten määrä on kasvanut Suomessakin sitten 80-luvun, jolloin maassa vallitsi suunnilleen täystyöllisyys, palkalla tuli toimeen, ei ollut leipäjonoja, Suomella ja suomalaisilla meni kaikinpuolin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kaikki on paremmin kuin ennen ja koko ajan paranee. Te ette vain näe sitä negatiivisten linssienne läpi katsoen. Rasismi vähenee, vähemmistöön kuuluvien ihmisten oikeudet ovat parantuneet, tieto lisääntyy, keksinnöt helpottaneet elämää todella paljon,lääkkeitä kehitetty,sairaudenhoitotoimenpiteet parantuneet ym.
Näitä ette voi kiistää.
Itsellä ei ainakaan ole negatiivisia linssejä, vaan sellaiset linssit, joiden läpi näkee kauniit asiat, joita edelleen haluasi olevan olemassa ja niiden ylläpidon omalla tavallaan.
Silti näen aika hauskasti kaiken tuon "kehityksen" olevan pääosin vain rahan suuntaamista tietyille tahoille, eikä juurikaan ihmisen oloja parantavaa :D Maailman voi nähdä niin monella tavalla. Mitä enemmän teknistä älylaitetta ja uusinta kapinetta ihmisillä on, sitä onnettomampia, sairaampia ja mitään-tekemättömämpiä ihmiset ovat.
Vähän päälle nelikymppisenä minulle tuli vaihe, että alkoi nousta hyvin elävinä mieleeni lapsuudesta kaikenlaisia muistoja, jotka olivat jo ehtineet unohtua. Se oli kivaa, kesti ehkä vuoden pari.
Nyt yli kuusikymppisenä mietin kyllä paljon menneitä, mutta en nyt niin hirveän kaihoisasti. Se mitä kaipaan, ovat menneet ihmiset, sedät, tädit, vanhemmat ja isovanhemmat. Kaikki se yhteisyys mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni elää menneessä kaikessa . Kuulee vaikka musiikkia niin heti alkaa kertomaan missä kuuli ja mitä tapahtui vuonna se ja tämä .
Itse elän hetkessä ja nautin tässä ja nyt . On mukaviakin muistoja mutta ei niitä tarvitse kokoaikaa nostaa etualalle , muuten menettää tämän hetken .Mulla ei ole nykyhetkessä mitään sellaista mistä nauttisin. Perheenkin perustamisen aika meni jo, en ikinä saanut miestä itselleni paria kuukautta pitemmäksi ajaksi.
Noin siinä käy, kun juoksee alfojen perässä ja tavallinen amis ei kelpaa.
Olisikin ollut tästä kyse mutta en riittänyt millekään amiksillekaan.
Ihan kuin itselläni. Sama tunne alkanut viime aikoina ja voimistunut vain. Varmaan ikään kuuluvaa (45v) Lapsuuteni ja nuoruuteni ei ollut kaikilta osin mitään kovinkaan ruusuista aikaa ja tähän saakka olen enemmänkin ajatellut sitä ahdistavana. Kun iäkäs äitini sairastui ensin ja nyt muutti palvelu-kotiin niin ajatukseni muuttuivat jotenkin hyvin kaihoisiksi muistellen niitä aikoja 80-lukua, kun äitikin oli vielä nuorempi ja terve. Samoin kaikki muutkin sukulaiset olivat vielä elossa ja hyvissä voimin. Nyt mieleen nousee jatkuvasti ja kaipaan niitä hyviä aikoja ja asioita, sekä läheisiä ihmisiä lapsuudestani ja nuoruudestani. Se lapsen ja nuoren elämä muistuu nyt ihanana aikana täynnä seikkailuja ja mahdollisuuksia, hetkessä elämistä, optimismia ja toiveikkuutta, vuodenaikoja ja maisemia. Varmasti aika kultaa muistot, mutta nykyisyyteen verrattuna se aika tuntuu oikeasti hyvältä. Jos olisi aikakone, jolla voisi palata siihen ja jättää tämän ajan niin lähtisin heti. Tuntuu, ettei nykyään ole enää mitään niin hyvää tai mitä odottaa. Itsekin vain vanhenee ja kaikki on samaa tasaista, eikä mitään hohdokasta enää saa irti mistään. Yhä useammin vaivun ajatuksiin ja haikeana muistelen 80- ja 90-lukua. Kuuntelen niiden aikojen musiikkia, katselen dokumentteja ym. Nyt kun vielä vaatemuodissa on paljon tuon ajan tyyliä ja värejä niin se vahvistaa nostalgiaa. Kaikki neonvärit, vaatekaupoissa soi esim. 80- luvun musiikki niin tulee sielläkin haikea mieli ja tavallaan surullinen, mutta ihana olo. Olen alkanut taas syömään jopa samoja irtokarkkeja, kuin lapsena ja nuorena. Jotenkin elän mielessäni sitä aikaa ja suorastaan tarraudun kaikkeen, mikä kertoo siitä ajasta. Haluan vetäytyä vain johonkin kuplaan ja koota sen sisään kaiken tuon menneen ja elää siinä.
N45
^Ihanasti ajateltu