Miksi kaikki olettaa, että mekin teemme sen toisen lapsen?
Ja ehkä kolmannenkin. Miehen sukulaiset jauhavat koko ajan että " sitten kun teillä on se toinen lapsi" ja " sitten LAPSET voivat leikkiä tässä teidän uudella pihalla" ja " toiselle lapselle pitää sitten ehdottomasti laittaa sellainen ja sellainen nimi" ....Hienovaraisesti ollaan yritetty sanoa, että katsotaan nyt yksi kerrallaan ja toistaiseksi ainakin yksi riittää ja voi olla ettei lisää koskaan tulekaan. Menee kuin kuuroille korville. Onko se joku helkatin sääntö että ainakin kaksi lasta on oltava. Miksi pitäisi tehdä aina samalla tavalla kuin kaikki muut??? Argh! Ottaa vaan päähän. Ei mulla muuta.
Kommentit (5)
...että " suvun jatkuminen" on jo taattu. Pelkään jo etukäteen, että ihmiset alkaa neuvomaan ja painostamaan tämän lapsiasian kanssa... Ensimmäinen raskaus oli vaikea, samoin pikkuvauva-aika. Tuli masennusta, ahdistusta.. Aika totaalisen muistinmenetyksen saisin kokea, että toista alkaisin yrittämään. Ja selitä sitten kerta toisensa jälkeen jotain näihin lapsiuteluihin, kun ihan kaikkea en halua ihmisille kertoa, esim. omasta sairastumisestani....
-ap
että toista ei tule, sanokaa se. Eihän se mikään ihmejuttu, eipä tartte itsen pelätä, eikä muiden pällistellä.
3
monella tutulla on se yksi ja vaikka meillä onkin useampi, en odota muiden haluavan lapsia lisää.
Siksi en haluaisi mitään niin varmaksi mennä sanomaan. Ja vaikka jotain sanoisikin, niin miehen sukulaiset kuvittelee tietävänsä asian meitä paremmin. Puheet yhdestä lapsesta menee ihan kuuroille korville, miehen siskokin vaan nauroi ja sanoi, että kyllä se mieli vielä muuttuu. En mä tiedä miksi tämä asia niin paljon mua ahdistaa, ehkä juuri siksi, kun muut luulee tietävänsä meidän asiat paremmin kuin me itse....
Ihmiset olivat hirveän hämmästyneitä, kun meille tuli toinen, kahden vuoden ikäerolla. Olen oikein miettinyt, että miksi juuri meitä pidettiin yhden lapsen vanhempina. Esikoinen oli vielä tosi helppo ja muutenkin.