Autismiviha on erikoinen ilmiö

Ammattilaispuolelta tiedän sen verran, että ABA-eheytyshoitajille autistit ovat avuttomina ns lypsävä lehmä. Rahantuloa ei voi estää, tosin eugenistisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Ammattilaispuolelta tiedän sen verran, että ABA-eheytyshoitajille autistit ovat avuttomina ns lypsävä lehmä. Rahantuloa ei voi estää, tosin eugenistisin keinoin.

Ainoa mistä olen saanut oikeasti apua omalle autistilapselle on ABA-menetelmistä ja ei, en puhu niistä epäinhimillistä tavoista, mitä jossain jenkeissä harjoitetaan joissain paikoissa. Puhun ihan siitä, kuinka olen analysoinut ensin lapsen vaikean käytöksen (esim. itsensä ja toisten satuttaminen) ja sitten sitä kautta olen lähtenyt purkamaan ja auttamaan lastani. En ole saanut tällaista apua puhe- tai toimintaterapeutilta enkä lääkäreiltä. Ihan itse piti opetella ja pohtia mikä toimii juuri minun lapselleni. Sanoin ABA:n avulla olen opettanut pilkkomaan pukemisen pieniin osiin ja lopulta opetettua kyseisen taidon hänelle hyvin. Lapsellani on myös ollut kausia, jolloin ei ole tullut lainkaan kontaktiin. Tuolloin kuormitus on purettu minimiin ja olen jäänyt pois töistä ja hiljalleen ihan ABA-menetelmin ja leikein saanut hänet vedettyä takaisin vuorovaikutukseen.

On helppoa tuomita muita, jos ei itse ole vaikeasti/keskivaikeasti autistisen lapsen vanhempi ja itsellä on oma autismikirjo lievää, eikä ymmärrä lainkaan sitä todellisuutta missä jotkut perheet ja lapset elävät. Olen itsekin saanut aikuisiällä autismikirjon diagnoosin ja inhoan autismiin liittyviä stereotypioita lääketieteessä, mutta inhoan myös tuollaista disinformaation levittämistä autismikuntoutuksesta ja leimaamista kaikki yhdeksi ja samaksi.

Mitä tulee aloittajan kysymykseen niin pahinta autismivihaa olen kohdannut lääkäreiltä. Asperger halutaan nähdä jonain hienona erikoisuutena ja autismi puolestaan vammaisuutena ja viallisuutena, sellaisena menetettynä tapauksena yhteiskunnan näkökulmasta, joka halutaan vain siirtää muiden silmistä mahdollisimman kauas. Autistikin kuitenkin kehittyy ja kasvaa ja saa ajoittain suuriakin kehityspyrähdyksiä ja vaikka ei saisi niin hänellä on ihmisarvo siinä missä kaikilla muillakin. Hänellä on oikeus saada parasta mahdollista apua itseilmaisuun ja hänellä on myös oikeus kasvaa sellaiseksi kuin kasvaa, ilman että häntä leimataan jo 4-vuotiaana kehityskyvyttömäksi. Se että lapsi hyppii, hihkuu, pyörii ympyrää ja on puhumaton, ei tarkoita että lapsi ei ymmärtäisi mistään mitään. Mutta tällainen on todella lääketieteen käsitys autsimista. Eli jos piirteet ovat korkeat ja ei kommunikoi puheella (eli keskivaike-vaikea) niin hän on jotain joka tulee leimata ja säilöä pois muita häiritsemästä.

Olen samaa mieltä tuosta rahastuksesta. Autismin omaavan pitäisi voida elää omaa elämäänsä ilman jatkuvaa holhousta ja estoja, heillä on myös oma perhe apuna. Tuskin jokainen on alkoholismiin taipuvainen tai väkivaltaan jne.