Suomalaisperheen kotikielikö saksa Saksassa?

Meillä on nyt kolme lasta ja vasta kun ihmiset ovat kuulleet että isommat puhuvat saksaa kuin kaikki saksalaislapset niin he ovat tavallaan " hyväksyneet" että emme puhu saksaa kotona (olemme kaksikielinen perhe, mieheni on ruotsalainen ja lapset siis kolmikielisiä).



Monet tosiaan IHMETTELEVÄT miksi emme puhu saksaa =0 Alussa jaksoin ystävällisesti perustella (olen itse yliopistolla tutkinut lasten kaksikielisyyttä) ja kumota monien aivan käsittämättömät luulot, nyt olen vain tyytynyt toteamaan että puhumme ainoastaan suomea ja ruotsia kotona.



No, ei saa toki yleistää, monille on aivan päivänselvää että puhumme lapsillemme kotikieliämme.

...Saksassa juuri nyt kaytavaa keskustelua ulkomaalaisten " kotoutumisesta" tai integroitumisesta maahan; sehan velloo nyt melko kiivaana. Emme siis asu talla hetkella itse Saksassa mutta mieheni on saksankielinen ja seuraamme tiiviisti saksalaismedioita. Eli voi liittya tahan; saksalaiset ovat viime aikoina heranneet huolestumaan etta jotkut ulkomaalaistaustaiset nuoret eivat osaa kunnolla saksaa eivatka ehka aidinkieltaankaan, ja ovat syrjaytymassa, kaikkine ongelmineen mita siihen liittyy. Minusta henkilokohtaisesti tassa on kuitenkin enemman kysymys koyhyydesta ja kouluttamattomuudesta joka koskee myos tiettyja ulkomaalaisryhmia (esimerkiksi juuri mainitsemiasia monia turkkilaistaustaisia), mutta varsinkin konservatiivihallitukselle on helpompaa syyttaa ulkomaalaisia ja heidan haluttomuuttaan kotoutua ongelmasta kuin yhteiskuntaa ja sen tarjoamia palveluja/niiden puutetta. Kuitenkin samanlaista syrjaytymista on varsinkin itaisessa Saksassa myos ihan saksalaistaustaisten (koyhien, huonosti koulutettujen) nuorten joukossa paljonkin. Varmasti arsyttaa tuollainen kommentointi bussipysakilla ja arsyttaisi minuakin (meilla siis isa puhuu saksaa ja mina suomea lapsille, eika tosiaan tulisi mieleenikaan puhua itse heille saksaa kuuna kullan valkeana vaikka sita osaankin ihan mainiosti). Anna vaan napakasti takaisin jos keksit jotain sujuvaa sanottavaa; muuten jata tuollaiset sivistymattomat tampiot omaan arvoonsa.

että kun on noinkin tärkestä asiasta kyse kuin lapsen puutteellisesta kielitaidosta, mitä ihan korkalla tasolla pohditaan, niin ei sitten vaivauduta ottamaan mukaan asiantuntijoita keskusteluihin.



On ihan tutkittu juttu, että mitä paremmin lapsi hallitsee äidinkielensä, sitä paremmin hän oppii myös vieraam kielen. Heikoimmassa asemassa ovat nimenomaan ne maahanmuuttajalapset, jotka eivät saa oppia äidinkieltään kunnolla kotona ja joille vanhemmat yrittävät puhua jonkinlaista vierasta kieltä. Tämä virhe on ollut läsnä iät kaiket ja sen tulokset tiedossa, joten en voi ymmärtää ettei tässä nyt vihdoin voida viisastua!



Onneksi minä kuitenkin yleistän, eli osa tällä suhtautuu hienosti asiaan ja ymmärtää äidinkielen tärkeyden. Pahimmassa tapauksessa jos vanhemmat eivät puhu lapselle tunnekieltään, koko side lapsen ja vanhemma välillä kärsii ja siitäkös ne isot ongelmat sitten tulevat.

...eli kakkoskieltahan tunnetusti ja tutkitusti oppii parhaiten jos aidinkieli on hyvin hallussa, eika niin etta jos osaa hyvin aidinkieltaan niin se on jotenkin " pois" ympariston kielesta. Eli ainakin taman voit ap sanoa paivitteleville tadeille bussipysakilla. ;-) Moni ei tata tajua Saksassa varsinkaan kun yleensa eivat osaa kuin yhta kielta (=saksaa) eika heilla ole mitaan kasitysta eika kokemusta siita miten kielia opitaan kun telkkariohjelmatkin on dubattu ja kouluissa kieltenopetuksen taso tuntuu olevan melkoisen heikko. Saksa on siis mielestani monessa mielessa ihan mukava maa mutta tama ulkomaalaisiin ja vieraskielisiin suhtautuminen keskivertokansalaisen taholta (tietenkin on poikkeuksia, ja sitten ihan erikseen on esimerkiksi saksalaiset " Suomi-fanit" joita heitakin on paljon ja jotka ovat myos hiukan omalaatuisia) todella riepoo mua, ja on yksi niista syista miksi halusin pois Saksasta asumasta. Oma mieheni ei onneksi ole kasvanut Saksassa vaan monikulttuurisessa Kanadassa, en varmaan muuten hanen kanssaan naimisissa olisikaan. ;-)

Asuimme kahdeksan vuotta Saksassa ja molemmat lapsemme viettivät elämänsä ensimmäiset vuodet siellä. Puhuimme kotikielenä kokonaan suomea, koska halusimme välttää lasten oppivan aksentin meiltä. Ajattelimme, että he oppivat kyllä saksan myöhemmin päiväkodissa ja ympäristön vaikutuksesta. Kun esikoinen aloitti Schnupperkindergartenin vajaa kolmevuotiaana, oli kotikielestä pakko joustaa ja tukea lapsen kielen oppimista myös kotona.



Koko ajan sain kuulla suomen kielen puhumisesta joko lastenlääkäriltämme, naapureilta, kerhon ohjaajilta tai muilta ulkopuolisilta. Meille sanottiin, että jos meinaamme asua Saksassa, tulee meidän myös puhua lapsillemme saksaa. Yritin perustella suomen kielen puhumista ties millä tieteellisillä perusteilla, jotka kyllä olivat kaikki suomalaista perua eivätkä ehkä suoraan sovellettavissa monikulttuuriseen maahan. Toki ymmärtäisin asian, jos olisimme tienneet asuvamme Saksassa lasten loppuiän tai jos meillä ei olisi ollut kontakteja saksankieliseen väestöön. Kaikki ystävämme olivat kuitenkin saksankielisiä ja kielellinen ympäristömme kodin ympärillä oli kokonaan saksankielinen. Kokemuksesta tiedän, että liian monella vieraskielisessä ympäristössä asuvalla perheellä lasten äidinkieli on saattanut unohtua jopa kokonaan. Se on harmillista, mutta ymmärrettävää, jos vanhemmat eivät ole kiinnittäneet huomiota lasten käyttämään kieleen.



Oikeastaan vasta muutettuamme Suomeen ja lastemme suomen kielen sanavaraston lisännyttyä räjähdysmäisesti ymmärsin, miten valtava vaikutus ympäristöllä on kielen oppimiseen. Jos olisimme asuneet Saksassa piempään, lastemme suomen kieli olisi rajoittunut meidän käyttämään sanavarastoon, kun taas saksa olisi vääjäämättä lisännyt omaa osuuttaan. Asia toimii valitettavasti myös toisin päin: lapsemme ovat käytännössä unohtaneet saksan kielen eivätkä puhu sitä enää ollenkaan. Ymmärtävät kyllä vielä joten kuten. Kielen säilymiseen ei ole auttanut kotona puhuttu saksa eikä saksankieliset kirjat, dvd:t, tietokonepelit tai videot, koska kieltä ei kerta kaikkiaan kuule ollenkaan kodin ulkopuolella. Sen sijaan he ovat oppineet ruotsin päiväkodin ansiosta ja tapailevat jo englantiakin, alle kouluikäisinä. Ympäristön vaikutusta sekin.



Kaikkein kärkkäimmin Saksassa meitä arvostelivat vähän kouluttamattomat tutun tutut, jotka pahimmassa tapauksessa rinnastivat meidät turkkilaisiin tai venäläisiin. En usko, että tämä asenne johtuu mistään tämän hetken yhteiskunnallisesta keskustelusta (joka olisi pitänyt käydä viimeistään silloin, kun ex-neuvostoliittolaisia Spätaussiedlereitä alettiin maahan lennättää). Nyt on liian myöhäistä havahtua siihen tosiasiaan, että maassa elää miljoonia saksan kieltä taitamattomia jopa toisessa tai kolmannessa sukupolvessa.

Kaikki vastanneet ovat saksassa asuvia/asuneita - mikähän tilanne mahtaa olla muissa Euroopan maissa? Ranska?



Jännä, että Kent ja Jadehaie olette molemmat joutuneet perustelemaan ja puolustelemaan valintojanne noinkin tiukan tuntuisesti. Toivottavasti minun ei tarvitse, mutta kun täällä vielä toistaiseksi asumme, niin saattaa olla - kieliasiaa kysyi nimittäin myös eräs mieheni korkeasti koulutettu työkaveri (joka samalla kehui kohteliaasti saksan kielen taitoani). Mutu-tuntumani sanoisi juuri tuota samaa, mitä Kent ja ElsaAlice äidinkielen tärkeydestä ja tunnesiteestä omaan kieleen. Ei kun perustelut sitten kehiin.



Suomi on aika pieni kielialue ja vaikea kieli, joten itselle ei tulisi mieleenikään edes ajatella, että joku Suomessa asuva ulkomaalainen puhuisi lapsilleen suomea. Jo ajatuskin huvittaa. Saksa on ilmeisesti niin suuri maa, ja jollain tavalla niin itseriittoinen, että saksalaiset eivät osaa kuvitella itseään vastaavassa tilanteessa.



Muutenkin on jännä, miten kuva Saksasta on muuttunut täällä asuessamme. Niin lähellä Suomea ja kuitenkin niin moni asia on toisin.

...etta kyllahan poliittinen keskustelu demokratiassa useimmiten perustuu johonkin jota on jo liikkeella " ajassa" eli siis se etta tata ajatusta on esiintynyt ennenkin ei tarkoita sita etteiko se voisi liittya myos meneillaan olevaan poliittiseen keskusteluun. Ja poliittinen keskustelu monesti vahvistaa ihmisten jo olemassaolevia kasityksia. Nimim. " koulutukseltaan politiikan tutkija" ;-).



Niin ja ap:lle, sivistys kun ei valitettavasti ole koulutuksen kanssa yksi-yhteen juttu. :-( Eli korkeasti koulutettukin voi olla joillain aluein sivistymaton; esimerkiksi appiukkoni, emeritusprofessori ja kunniatohtori ;-), ihmetteli suhteemme alussa ja varsinkin kun lapsi oli tulollaan etta miksen rupea puhumaan miehelle saksaa kun kerran osaan sita ihan mainiosti (eipa tullut kenellekaan mieleen etta miehen pitaisi puhua mulle suomea). Yritin sitten hanelle selittaa etta englanti on mieheni ja minun valisen suhteen kieli (meidan " tunnekieli" ), olemme silla kielella tutustuneet ja molemmille se on oikeastaan se vahvin kieli kun olemme silla opiskelleet ja toita tehneet. Nyt vasta, noin kymmenen vuoden jalkeen, on tainnut menna jakeluun eika jankkaa enaa tasta.

Täällä tosin eivät vaadi hollannin puhumista kotikielenä vain satunnaiset ihmiset vaan lastensuojelussa työskentelevät ihmiset ja jopa jotkut psykologit. Tosin ne, jotka oikeasti tekevät töitä ulkomaalaisperäisten lasten kanssa ja etenkin ne, jotka hoitavat kiintymyssuhteen ongelmia tai kommunikaation ongelmia, suorastaan vaativat, että vanhemmat puhuvat äidinkieltään lapsilleen.



Kaikkein korneinta on nyt, kun täällä yli viisikin vuotta asuneet pakolaiset ovat puhuneet lapsilleen hollantia ja lapset eivät siis osaa äidinkieltään ainakaan kovin hyvin, tulee vihdoin päätös, hylkäävä päätös näille perheille pakolaisstatuksen suhteen ja heidät ollaan palauttamassa lähtömaahan. Ovat mallikkaasti integroituneet Hollantiin ja heidät sitten heitetään pois.



Kyseessä on tuo ajatus, että jos kotona puhutaan jotain muuta kieltä kuin paikallista, lapset ja perhe eivät integroidu kylliksi ko. maahan. Tosin juuri eilen tuli ohjelma hollantilaisesta perheestä, joka muutti Ranskaan. Näkyivät puhuvan hollantia kotikielenään. Tosin olen kuullut , että aika moni hollantilainen muuttaessaan pysyvästi johonkin maahan alkaa puhua tuon maan kieltä kotikielenä ja sitten isovanhemmat Hollannissa myös opettelevat ko. kieltä, että voisivat puhua lastenlasten kanssa.

...minka Janneke toi esille eli puhuisivatko saksalaiset sitten muualle muuttaessaan paikallista kielta kotonakin, ja eiko se tuottaisi heille ongelmia? ;-) Tosin saksalaiset ovat melkoisen nihkeita muuttamaan edes oman osavaltion ulkopuolelle, eli ei taida olla kovin montaa tallaista tapausta. Miehellani on taalla Belgiassa ollut useampikin saksalainen tyotoveri joka ei ole osannut kunnolla ranskaa, hollantia tai edes englantia (eivatka saletisti ole puhuneet paikallista kielta lapsilleen!). Ovat sitten organisoineet tyonsa niin etta joutuvat asioimaan paa-asiassa vain saksankielisten kanssa ja liikkuvat vapaa-ajatkin saksankielisissa ympyroissa.



Tuli viela mieleen mieheni seta (insinoorismies hankin eli ihan hyvin koulutettu) jota arsytti se niin paljon ettei ymmartanyt mita mieheni ja mina puhuimme _keskenamme_ eraassa perhejuhlassa (puhun siis hanen sukulaisilleen saksaa, mutta en kyllakaan miehelleni edes heidan edessaan jos ei asia heita koske) etta han taraytti minulle " In Deutschland spricht man Deutsch!" (eli Saksassa puhutaan saksaa). Nyt ei ollut siis kysymys mistaan lasten tulevaisuudesta vaan siita mita kaksi ei-edes-silloin Saksassa asunutta ihmista puhuu keskenaan. Ja tuskinpa hankaan lomalla Espanjassa puhuu espanjaa perheensa kanssa. Ei kyllakaan saanut kommentillaan aikaan toivottua tulosta vaan sain vain pultit hanelle. Mutta sekin tuli mieleen etta mita jos saksalaiset ovat vain niin toivottoman uteliaita etteivat kesta jos eivat ymmarra mita muut puhuvat? Saksassahan on ihan tavallista etta naapurit puuttuvat vaikka ikkunanpesuun tai lastenhoitoon, ja jos ei yhteista kielta ole niin puuttuminen voi olla vaikeampaa. ;-)

ElsaAlice:

...etta kyllahan poliittinen keskustelu demokratiassa useimmiten perustuu johonkin jota on jo liikkeella " ajassa" eli siis se etta tata ajatusta on esiintynyt ennenkin ei tarkoita sita etteiko se voisi liittya myos meneillaan olevaan poliittiseen keskusteluun. Ja poliittinen keskustelu monesti vahvistaa ihmisten jo olemassaolevia kasityksia. Nimim. " koulutukseltaan politiikan tutkija" ;-).

Koulutukseltaan hallintotieteilijä vastaa, ettei tarkoitukseni ollutkaan missään vaiheessa kieltää, etteikö tämänhetkinen keskustelu liittyisi vallitsevaan poliittiseen keskusteluun, vaan pikemminkin tuoda esiin, että aiemminkin saksalaisten piirissä on ilmennyt vastaavaa suhtautumista saksan kielen puhumiseen tai puhumattomuuteen. Jo kymmenen vuotta sitten eräs mieheni kollega närkästyi, kun tajusi, että osaankin puhua melko hyvää saksaa, vaikka olin siihen asti puhunut ns. julkisesti ainoastaan englantia. Saksalaisille vieraiden kielten hallitseminen on mielestäni aika iso kunniakysymys. Heidän on vaikea myöntää, että on ihan oikeasti mahdollista hallita useampi kieli. Jotkut nolot polakit menevät siihen lankaan, että hylkäävät äidinkielensä yrittäessään epätoivoisesti integroitua kaikin keinoin Saksaan. Loppu viimein siihen ei mielestäni vaikuta kielen hallinta, kansalaisuuden saaminen tai nimen vaihtaminenkaan, vaan kaikkein olennaisinta on oma asenne.

Vaikka puhuimme kotikielenä suomea, kunnioitin ns. maksavaa kättä sen verran, että käytin kaikkialla muualla saksaa eikä mieleeni olisi edes tullut vaatia minkään muun kielistä palvelua tai jotain erityiskohtelua. Koska asuimme Saksassa, pidin itsestään selvyytenä puhua heidän kieltään. Edelleen silkasta kunnioituksesta maata kohtaan, joka teki minusta sen mikä nyt olen, en suostu herkästi puhumaan pahaa Saksasta tai saksalaisista. Mieheni ja lapseni saivat kansalaisuudenkin kolmessa kuukaudessa, enkä edes viitsi miettiä, miten kauan Suomessa vastaavaan asiaan saadaan aikaa tuhraantumaan. Oli kieli ja kansalaisuus mikä hyvänsä, meissä kaikissa on omat heikkoutemme.

Meni vähän ohi alkuperäisestä asiasta, mutta menköön...

Minun viesteistani puolestaan varmaan huomaa etta mina tunnen enimmakseen syvaa artymysta Saksaa ja perussaksalaisia kohtaan, niin Saksan kansalaisia kuin mieheni ja lapseni ovatkin. Itse asuin siella 3 vuotta enka tunne olevani maalle mitaan velkaa, pain vastoin; en tosin ole sielta koulutustanikaan saanut ja siella saamani tyopaikatkin olivat kaiken arvostelun alapuolella. Missaan muualla (olen siis asunut useita vuosia Kanadassa, Iso-Britanniassa ja Belgiassa Saksan lisaksi) minua ei ole kohdeltu niin alentuvasti ihan pelkan ulkomaalaisuuteni takia kuin Saksassa, valitettavasti (vaikka siis osaan ihan saksalaistenkin mielesta hyvin Saksaa). Siisti (siis kirjaimellisesti) maa ja joitain ihan kivoja yksiloita, ja etela-saksalainen ruoka on hyvaa, muuta positiivista en osaa maasta edelleenkaan sanoa.