Ihanko oikeasti jos syö jotain lääkettä niin se on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua jos joku pystyisi vanhenemaan vanhaksi syömättä ikinä mitään lääkettä.

 Kuinka vanhaksi pitäisi? Nyt olen 58 v, täysin terve ei sairauksia eikä lääkityksiä. Ja nyt elokuun alussa tulee myös 30 vuotta edellisestä antibioottikuurista. Ainoat syödyt lääkkeet ovat käsikauppasellaisia, pari kertaa vuodessa päänsärkyyn ja silloin tällöin keväällä (ei siis joka vuosi) käsikauppantihistamiinia allergiaan. 

Ovatkohan tällaiset harvoin tarvitut käsikauppalääkkeetkin jollekulle turnoff?

58v ei ole mikään vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi terve mies haluaisi sairaan naisen?

Ai että kun hoidan siitepölyallergiaa antihistamiinilla, olen jotenkin sairas? Kai miehet jättää sitten särkylääkkeetkin ottamatta?

Narsistin nimenomaan kannattaa ottaa mielialalääkettä syövä, joka ei ole terapiassa. Sellainen jää yhtä suurella todennäköisyydellä sietämään kohtelua kuin lääkitsemätön masentunut tai läheisriippuvainen. Muut nostavat kytkintä.

Ei ole turn off kaikille.

Kelle tahansa voi tulla tilanne milloin lääkkeitä joutuu syömään.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun lääkkeet kuulu kenellekään toiselle, ei deittikavereille eikä omalle lapsuudenperheelle. Miksi kerrot lääkkeistä ihmisille?

En itsekään ymmärrä, miksi joku tekisi jotain lääkeselvityksiä deittikumppanille? 

Vierailija kirjoitti:

No jos pitäisi valita, niin oisin mieluummin ilman miestä, kuin mun epilepsialääkettä 🙄

Tämä. Astmalääkkeeni on aika paljon tärkeämpi kuin joku vajaalla pakalla pelaava mies.

Vierailija kirjoitti:

Nostan hattua jos joku pystyisi vanhenemaan vanhaksi syömättä ikinä mitään lääkettä.

Isäni. Rautainen luu😊

Vierailija kirjoitti:

Itse vedän jo kahta psyykenlääkettä ja eipä tuo äijä mihinkään tajua hävitä. Tarvitsee koittaa saada kolmas, jos se auttaisi.

Kumppanilla on neljä psyykenlääkettä, yksi näistä injektio ja loput syö kotona. Lisäksi tarvittaessa rauhoittavat ahdistukseen.

Minulla itselläni ei ole mielialalääkkeitä, mutta löytyy 2-3 diabeteslääkettä (insuliinit ja metformiini oli jonkin aikaa käytössä), refluksilääke ja verenohennuslääkkeet.

Molemmilla menee iho-ongelmiin kalliita perusvoiteita, kipuihin särkylääkkeitä, itsellä myös IBS:ään Imodiumia vähän turhan usein.

Tässä sitä silti yhdessä ollaan. Ei terveinä, mutta onnellisina. Molemmat normaalipainoisia ja urheilullisia, että ei edes johdu kummankaan sairaudet siitä, että oltaisiin laiskoja ja lihavia, niin kuin palstalla usein haukutaan.

Ei ole omat lääkitykset ennenkään deittailua häirinneet, mutta entisessä parisuhteessa sain jatkuvasti moitteita vatsaongelmistani, jotka johtuvat ja pahenevat pitkälti stressistä, joten nehän sitten oireilivat kahta kauheammin. Nyt on ollut tasaisempaa.

Kumppani puolustaan ei kertonut diagnooseistaan eikä lääkityksistään kuin myöhemmin, koska hänellä kokemukset olleet sitä sorttia, että deittipartnerit lähtevät käpälämäkeen ja suoraan sanottuna olisin tehnyt samoin, jos asia olisi tullut ilmi aiemmin. Nyt tutustuin ihmiseen ensin. Ja kyllä, tunsin oloni petetyksi ja harhaan johdetuksi, kun asia selvisi, mutta ymmärsin myös miksi ihmiset ei ekoilla treffeillä kerro diagnooseistaan, koska sitten ei saa mahdollisuutta olla toiselle ihminen ilman, että katsotaan sairauden läpi. Jotkut saavat mahdollisuuden, etenkin jos toisella osapuolella on myös ymmärrystä mielenterveyden ongelmista, mutta veikkaan että suuri osa ei saa edes mahdollisuutta, mikä lannistaa toiveita kumppanin löytymisestä aika pahasti ja voi etenkin mt-ongelmia pahentaa, jos olo on aina riittämätön ettei kelpaa kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa nyt taas :D

Ilmeisesti miehille turn off jos käyttää lääkettä/lääkkeitä.

Pelkästään sana lääke saa jotkut miehet ajattelemaan että kyse olisi aina jostain psyykelääkeestä.

Nuoremmilla harvemmin on muita. Psyykenlääkkeet lienevät yleisimmät, jos ei jotain särkylääkkeitä lasketa.

Jos nuorella aikuisella taas on pysyvä lääkitys esim. diabetekseen, siitä yleensä mainitaan diagnoosina eikä sanota vain, että "mulla on lääkitys".

Vanhemmilla sitten voi olla yhtä sun toista verenpainelääkkeistä hormonikorvaukseen. En usko, että näitä kauheasti dissataan.

Mikän on ap:n ikä ja mitä lääkettä syö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vedän jo kahta psyykenlääkettä ja eipä tuo äijä mihinkään tajua hävitä. Tarvitsee koittaa saada kolmas, jos se auttaisi.

Kumppanilla on neljä psyykenlääkettä, yksi näistä injektio ja loput syö kotona. Lisäksi tarvittaessa rauhoittavat ahdistukseen.

Minulla itselläni ei ole mielialalääkkeitä, mutta löytyy 2-3 diabeteslääkettä (insuliinit ja metformiini oli jonkin aikaa käytössä), refluksilääke ja verenohennuslääkkeet.

Molemmilla menee iho-ongelmiin kalliita perusvoiteita, kipuihin särkylääkkeitä, itsellä myös IBS:ään Imodiumia vähän turhan usein.

Tässä sitä silti yhdessä ollaan. Ei terveinä, mutta onnellisina. Molemmat normaalipainoisia ja urheilullisia, että ei edes johdu kummankaan sairaudet siitä, että oltaisiin laiskoja ja lihavia, niin kuin palstalla usein haukutaan.

 

Ei ole omat lääkitykset ennenkään deittailua häirinneet, mutta entisessä parisuhteessa sain jatkuvasti moitteita vatsaongelmistani, jotka johtuvat ja pahenevat pitkälti stressistä, joten nehän sitten oireilivat kahta kauheammin. Nyt on ollut tasaisempaa.

 

Kumppani puolustaan ei kertonut diagnooseistaan eikä lääkityksistään kuin myöhemmin, koska hänellä kokemukset olleet sitä sorttia, että deittipartnerit lähtevät käpälämäkeen ja suoraan sanottuna olisin tehnyt samoin, jos asia olisi tullut ilmi aiemmin. Nyt tutustuin ihmiseen ensin. Ja kyllä, tunsin oloni petetyksi ja harhaan johdetuksi, kun asia selvisi, mutta ymmärsin myös miksi ihmiset ei ekoilla treffeillä kerro diagnooseistaan, koska sitten ei saa mahdollisuutta olla toiselle ihminen ilman, että katsotaan sairauden läpi. Jotkut saavat mahdollisuuden, etenkin jos toisella osapuolella on myös ymmärrystä mielenterveyden ongelmista, mutta veikkaan että suuri osa ei saa edes mahdollisuutta, mikä lannistaa toiveita kumppanin löytymisestä aika pahasti ja voi etenkin mt-ongelmia pahentaa, jos olo on aina riittämätön ettei kelpaa kellekään.

No tehän olettekin sairausprofiliilla yhteensopivat. Ymmärrän hyvin, ettei lääkkeetön halua monisairasta. Vaikka tauti pysyisi hallinnassa/oireettomana niillä. 

Olen yrittänyt tapailla IBS/Crohn-potilasta ja refluksitautista, jolla kuulonalenema, mutta koin näistä sellaista epämukavuutta itselleni, etten halunnut jatkaa. Oli näillä kyllä sitten muutakin... Itse asiassa, pahempi on jos ei ota määrättyjä lääkkeitä! Lääkkeet siis eivät ole se punalippu, vaan sairaus mihin ne on määrätty.

Tässäpä syy miksen tapailisi tervettä miestä. Monella on niin lapsellinen ajatusmaailma eikä terveillä yleensä riitä ymmärrys voinnin vaihtelulle.

Crohnikko, ei vessakeskeinen

Mistä ihmeestä te jotkut koko ajan löydätte kaiken maailman pösilöitä? Tinderistäkö? Suurin osa (kantasuomalaisista) miehistä (ja naisista) on täysin normaaleja. Te ihan selvästi itse hakeudutte pösilöiden seuraan joten syyttäkää vain itseänne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä te jotkut koko ajan löydätte kaiken maailman pösilöitä? Tinderistäkö? Suurin osa (kantasuomalaisista) miehistä (ja naisista) on täysin normaaleja. Te ihan selvästi itse hakeudutte pösilöiden seuraan joten syyttäkää vain itseänne.

Ilmeisesti pösilöitä on paljon sinkkuina ja deittisovelluksissa. Eipä ihme. Normaalit pariutuvat luonnostaan.

Nonii.vanha ketju mutta vastaan silti. Eli entäs kilpparin vajaatoiminta lääke? Sekin on siis paha???lääkkeen käyttäjä on täysin syytön siihen, että vuonna 1986( suunnilleen) pamahti jossain ydinvoimala ja laskeuma vaikutti suomeen saakka ja siihen ei ole syyllinen silloin kilppariongelmainen mielestäni!?!?