Moni vanhus, vammainen pitää taksikuskia ystävänään
Mutta he juoruavat ihmisten asioita ympäri kyliä. Onko heillä vaitiolovelvollisuus.
Kommentit (26)
90-luvulla olin pienen lähikaupan myyjä, hiljaisina hetkinä olin monen asiakkaan kuuntelija. Suojattua perhetyttö elämää viettäneenä, jota ei edes 90-luvun lama koskettanut, oli aika silmiä avaavaa kuunneltavaa ihmisten elämänmenosta.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla olin pienen lähikaupan myyjä, hiljaisina hetkinä olin monen asiakkaan kuuntelija. Suojattua perhetyttö elämää viettäneenä, jota ei edes 90-luvun lama koskettanut, oli aika silmiä avaavaa kuunneltavaa ihmisten elämänmenosta.
Sinulla olikin siis paljon tarinoita toisille kerrottavaksi. Ei ihme, että olit niin suosittu.
Nykyisen ei ole enää fyysisiä taksikortteja, vaan kyydit tilataan keskuksesta, ja kuljettaja saa valmiiksi hinnoitellun kyydin. Rahoja ei nähdä, muuten kuin mitä välitysyhtiö tilittää tilille.
Olen samaa mieltä, että taksikuskit on röyhkeitä ja juoruilijoita, sen takia en kaveeraakaan kuin harvojen ja tarkasti valittujen kollegoiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla taksinkuljettaja saattaakin olla paljon enemmän kuin vain taksikuski. Vuosien ja vuosikymmenten yhteistyö vakituisten asiakkaiden kanssa on erilaista työtä kuin taksin päivystäminen lentoasemalla tai Helsingin rautatieasemalla.
Tässä jälleen yksi esimerkki siitä, miksi en halua koskaan enää asua pienellä paikkakunnalla.
Haluan olla rauhassa. En juorujen kohteena. Pirkko sitä ja Matti tätä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen, muttei enää Bernerin ja SIpilän taksiuudistuksen jälkeen.
Nyt on alkanu lisääntymään suomalaiset kuskit. Ennen uudistusta maine oli hyvin tärkeä taksi-yrittäjille.
Ei todellakaan ole. Mieluummin he ottavat maksun käteisenä, jotta veronkierto olisi helpompaa.