Kun ei osaa noudattaa syömisessä tasapainoa
"En osaa noudattaa syömisessä tasapainoa, se on joko tai - meininkiä. Voin helposti paastota vaikka useamman päivän, kunnes loppuviikosta sorrun rasvaisiin ja raskaisiin vaihtoehtoihin kunnes taas huonon omatunnon takia syön vain niukasti."
Kopioin tämä eräästä ketjusta jonka tiesin poistuvan. Jollakin on tällainen henkilökohtainen ongelma.
Hän on hämmentynyt kun muut ei osaa lähestyä asiaan hänen kantiltaan vaan aihetta lähestytään yleisten käsityksien pohjalta.
Kommentit (5)
Yritän vielä kerran auttaa tätä henkilöä.
On vaikea auttaa ihmistä, joka haluaa kurittaa itseään ja retkahtaminen on hänen kapinaansa sisäistä liiallista kurittajaa kohtaan. Ei hän saa tasaisesta, itselleen ystävällisestä elämästä sitä tyydytystä, jota hänen sisäinen draamansa vaatii.
Ehkä hänen huomionsa voisi kiinnittää tuohon asiaan, ja kysyä, onko hänen pakko pitää sitä showta ja miten pitkään elämässään, vai voisiko olla aika aikuistua ja kohdella itseään kuin ihmistä. Ja huolehtia itsestään ihan oikeasti.
Tietenkään ihminen ei retkahtamatta loputtomiin pysty kieltäytymään ravinnosta fyysisesti. Keho alkaa vaatia ravintoa ja energiaa. Hän harrastaa päänsä takomista seinään ja sitten valittaa, miksi se tulee siitä kipeäksi. Toisen värvääminen huolestujaksi ja neuvojaksi on osa näytelmää, sinä joudut sitten antamaan hänelle sitä hoivaa, jonka hän itseltään kieltää. Ja saat moitteet, kun hoiva on vääränlaista. Koska hän on vihainen maailmalle ja itselleen alkuperäisen hoivan puutteiden takia.
Kulttuuristamme puuttuu vieläkin nimi näille ruualla itseään ruoskiville. Ennen uskonto tarjosi näille väylän itseilmaisulleen, mutta nykyisin heitä vain säälitellään ja kavahdetaan. Turhaan, kun pitäisi rohkaista heitä aikuistumaan.
Kuuntelen juuri Teemu Ollikaisen kirjaa "syö mitä mielesi tekee". Kannattaa kuunnella!
Up, pidetään tällä yllä että edes yksi saa apua.