Annatko lapsellesi vaihtoehtoja?

Oliko kysymyksesi asiallinen? Että siihen voisi vastatakin asiallisesti.

Lastenkasvatus ei ole huutoäänestys ja jokainen tekee sen niinkuin parhaaksi näkee.

Annan, esim. saa valita kahdesta paidasta, tai haluaako mekon vai paidan, housut, sukat jne. Kuitenkin annan vain kaksi vaihtoehtoa, jotta ei mene liian vaikeaksi pienemmällä. Isompi saa hakea itse kaapista vaatteet, kunhan vain sanon ottaako pitkähihaisen paidan vai t-paidan, shortsit vai pitkät housut.

Välipaloja annan valita myös kahdesta vaihtoehdosta, lämmin ruoka on sellainen jossa ei ole valinnan varaa. Jos ei syö, niin sitten ei tipu kyllä mitään muutakaan ennen seuraavaa ruokailua. Isommalta joskus saatan kysyä, että tehdäänkö vaikka makaronilaatikko vai jauhelihasoppa tai milloin mikäkin, mutta nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, että annan vain kaksi vaihtoehtoa.

Minkä ikäisiä lapsia sinulla on?

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta olisi ollut mahdottoman rasittavaa kysellä koko ajan lapselta tuollaista. Me keskustelimme ruokapöydässäkin aivan muista asioista tyyliin "kuka tämän leivän on tehnyt". Jos kysyttiin, niin ehkä "omenapuuroa ei nyt ole ,käykö marjapuuro."

Ihmetteletkö jossakin toisaalla, miksi pienten lasten vanhemmat on niin stressaantuneita? Se johtuu siitä, että toiset tuntuvat tietävän paremmin, miten heidän tulisi lastensa kanssa toimia. On kirjoittamattomia sääntöjä ja mutu-sääntöjä miten tulisi toimia. Niiden viidakkoon hukkuu.

Jos kasvatusoppaita on uskominen niin kakkosen sääntö lienee paras näistä esitetyistä käytännöistä. Yksi vaihtoehto annetaan vain silloin kun toiminta on lapselle vaarallinen (esim. juokseminen parkkipaikalla) muutoin voi antaa kaksi vaihtoehtoa.

Aamupalalla ja välipalalla olen välillä kysynyt lapselta aika pienestä kahdesta eri vaihtoehdosta tyyliin haluatko puuroa vai otatko leivän. Etenkin huonosyöntisen kuopuksen kohdalla oli parempi antaa sitä, mikä uppoaa. Keittoja ei ole kyllä ollut montaa lajia tarjolla, mutta ennen kauppaostoksia olen saattanut kysellä lapsilta toiveita, mitä ruokaa haluaisivat ja olen saattanut ottaa ne huomioon. Suurin ongelma meidän perheen ruokien kanssa on se, että yhden herkkuruoka on toisen inhokkiruoka ja päinastoin, joten pitää tasapainotella, mitä laittaa ja miten usein, että jokainen saisi joskus suosikkiaan tasapuolisesti.

Vaatteiden kohdallakin olen antanut itse valita muutaman vaihtoehdon väliltä, pääasia on, että on siihen hetkeen sopiva vaate. Onpa nuo saaneet vaateostoksillakin itse valita sopivista vaihtoehdoista. En minä päättänyt, että ostetaan pojalle punainen pyjama, hän itse halusi sen. Samalla suosikkihahmon kuvalla oli myös sininen tarjolla. Laiheliini kuopuksen kanssa on paljon etsitty sopivia vaatteita ja niistä hän on saanut myöskin itse valita ne mieleiset. Kun sopiva housumalli on jostain löytynyt, niin niitä on ostettu useammat ja lapsi on saanut värivaihtoehtoihin itse vaikuttaa. Niitä itse valittuja sitten myös käytetään. Voin sanoa, että etenkin vähän ikää karttuessa ne muiden valitsemat vähämmän miellyttävät kummasti piiloutuvat kaapin perälle. Tulee mieleen, kuinka ostin ison nipun erivärisiä alushousuja, niin yhtä väriä ei varmaan yksi lapsista ikinä käyttänyt. Meillä on alushousut laatikossa ja tapana on ollut, että lapsi saa itse sieltä hakea housunsa, ei minulla ole ollut väliä, mitkä niistä, kun ovat ehjät, puhtaat ja sopivat.

Kannattaa valita ne taistelut, ei kannata kiistellä jostain pikku jutuista ja lapsen on hyvä joskus tuntea saavansa tehdä itse päätöksiä.

Ikätason mukaisesti. Joskus 3-4 v. sai valita välipalaksi kahdesta vaihtoehdosta. Nykyään 6v. saa valita mitkä vaatteet laittaa päälleen kunhan ovat säänmukaiset. Ikinä ei olla lämpimistä ruoista neuvoteltu vaan aikuiset päättävät mitä ne ovat. Iltapalalla ja välipalalla yleensä ehdotetaan jotain, mutta jos ei kertakaikkiaan maistu niin saa osallistua niiden suunnitteluun kunhan ne ovat terveellisiä. Saa valita vettä tai maitoa jos on juonut tai syönyt riittävästi kalsiumpitoisia.