Lue keskustelun säännöt.
Äitini säilyttänyt KAIKKI mun lapsuuden askartelut ja lastenvaatteet ja nyt tuo niitä meille
15.07.2023 |
Pahvilaatikkokaupalla askarteluja, piirrustuksia, vanhoja koulukirjoja 90-luvulta, kouluvihkoja, värityskirjoja, puhki käytettyjä väriliituja, kauhtuneita ja tahraisia lastenvaatteita Lisäksi suuttuu, jos heitän niitä pois. Hänen oma asuntonsa kun on jo väärällään tavaraa, niin koittaa niitä meidän nurkkiin hamsteroida sillä verukkeella, että ovat mun vanhoja, mutta pois ei saa heittää.
Menee oikeasti hermo. Sanoin jo, että jos ovat mun, niin saan tehdä niille mitä tykkään, tai sitten vie ne pois. Meille kerääntyy omienkin lasten askarteluja ja vaatteita nurkkiin.
Kommentit (31)
Eihän sun tarvitse kertoa että olet heittänyt ne pois. Meilläkin anoppi aina välillä kyselee että missäs se miehen askartelema leikkimiekka vuodelta nakki on, vastataan vain että varastossa. Heitetty pois jo aikaa sitten kuten 90% vanhoista tavaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on oikeastaan aika herttaista. Äidillesi on varmaan paljon merkinnyt nuo sinun askartelusi, piirustukset jne.
Ota ne siis vastaan ihan ystävällisesti.
Tietenkin voit sitten tehdä niille mitä haluat.
Otat ne mukisematta vastaan ja heität menemään sitten mitään kertomatta. Jätät pari tavaraa jäljelle, millä osoitat tarpeen tullen, että on minulla nämä hyvässä tallessa.
Omien lasten askartelut kannattaa käydä lasten kanssa läpi ja kuunnella, mitkä heistä on hyviä ja merkityksellisiä. Ne voi säilyttää ainakin jonkin aikaa ja muista sitten vaan digikuvat talteen. Kaikista ei välttämättä sitäkään, jos tuottelias tapaus, joka ottaa kynän käteen ja vetää parerin täyteen kaaria ja minuutin päästä on valmis ja sitten seuraava samanlainen.
Mäkin sain vastaavan setin joskus nelikymppisenä vanhempien muuton yhteydessä. En tajua mitä varten ovat niitä hillonneet. En minä tee yhtään mitään omilla lapsuuden aikaisilla piirustuksilla ja jollain alakoulun oppikirjoilla. Muistelen omaa lapsuuttani vai? Siihen riittää ihan toimiva pää ja valokuvat, jos sille päälle sattuu. Heitin roskiin.
Parhaimmista voi ottaa valokuvan ja sitten roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon just tommonen äiti, en raaski mitään heittää pois, niillä on mulle niin paljon tunnearvoa 😊
Mun isäni kuoli kun olin 15.
Äitini lahjoitteli ja heitti pois kaikki ne tavarani varoittamatta joita en ollut tajunnut raijata soluasunnom pieneen huoneeseeni.
Lapsuudenkoti myytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas vanhemmat heittivät kaikki vanhat vaatteeni, leluni, askarteluni, piirustukseni ja lapsuusaikaiset valokuvani roskiin tietämättäni kun olin muuttamassa pois kotoa ollessani 19v. Ei ollut mukavaa kun siinä meni roskiin paljon sellaisia tavaroita, joita olisin halunnut säilyttää muistona. Esimerkiksi minulla ei ole nyt yhtään kuvia itsestäni lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas vanhemmat heittivät kaikki vanhat vaatteeni, leluni, askarteluni, piirustukseni ja lapsuusaikaiset valokuvani roskiin tietämättäni kun olin muuttamassa pois kotoa ollessani 19v. Ei ollut mukavaa kun siinä meni roskiin paljon sellaisia tavaroita, joita olisin halunnut säilyttää muistona. Esimerkiksi minulla ei ole nyt yhtään kuvia itsestäni lapsena.
Taitaa olla harvinaisempaa näin päin. Miksi valokuvatkin meni roskiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon just tommonen äiti, en raaski mitään heittää pois, niillä on mulle niin paljon tunnearvoa 😊
Eihän siinä mitään, jos keräät niitä itsellesi, kun ovat sinulle tärkeitä muistoja lapsestasi. Harva aikuinen kuitenkaan pitää omia päiväkotiaikaisia piirustuksia aarteina.
Minulla myös lasten lapsuuden asiat hyvässä tallessa. Piirustukset, vihkot, tärkeimmät lelut, askartelut , jne. Ovat jo aikuisia ja pian aion antaa kullekin omansa. En tiedä säilyttävätkö vai tuhoavat, mutta se on heidän valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Anoppi toi 16 laatikollista miehen piirustuksia, askarteluja ja käsitöitä meille lun mentiin naimisiin. Kaikki meni roskiin. Tästä opittiin sen verran, että ei säästetä lasten piirustuksia ym, ovat sen hetken seinällä mitä ovat ja sitten pois. Kivoimmista kuva ja jonkun pienen jutun olen laittanut vauvakirjan väliin.
Anoppi pelastelee lasten piirustuksia hänelle js takuulla jos muorilla elonpäiviä riittää, lapset saa saman pahvilaatikkovuoren eteensä.
Vanhojen kokeiden ja ainevihkojen säästäminen on ollut siitä hyvä että niitä selatessani ja omien lapsien nykytilanteeseen verrattuna näki kuinka paljon helpompaa koulu oli 80-luvulla, etenkin ala-aste. Ala-aste tietenkin paljon luokanopettajan vaatimuksista riippuvaista mutta kielissäkin ja yläasteellakin paljon vaikeampaa nykyään. Ihan tosi paljon lapsekkaampia on ainekirjoitukset ja kokeet olleet ennen, ei ihme että sain kaikista aina 9-10. Jopa matematiikan opetuksessa hankalammat asiat ovat aikaistuneet. Englannin tason nousu on ainoa minkä ymmärrän kun se on niin paljon enemmän käyttökieli lapsille ja nuorille kuin ennen. Eli ihan turha kehua että itsellä oli keskiarvo 9.5, vastaa nykyään noin 8.0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiität kauniisti ja ilahtuneena. Sitten laitat leffan pyörimään, ja sen aikana käyt läpi askartelupaskartelut. Jos haluat osan säästää, niin säästä, ehkä voit ottaa valokuvia jos se auttaa, ja sitten kiikutat koko keon roskikseen. Seuraavana kertana jutellessa kerrot äidille kuinka paljon muistoja tuli mieleen (vaikket muistaisi mitään) ja kuinka hauskaa sinulla oli läpikäydessäsi näitä vanhoja tuherruksia.
Miksi tämäkin täytyy tehdä loukkaavasti? Otat kiltisti vastaan ja heität pois, jollet halua säilyttää. Älä tee itsestäsi asian keskipistettä ja äidillesi tukalaa oloa alkamalla vänkäämään niistä.
Otankin ne vastaan ja käyn läpi jos jotain tunnearvokasta tulee vastaan, mutta ongelma onkin, että äitini suuttuu jos saa tietää minun heittäneeni niitä pois.
On raskasta valehdella läheiselle näistä tavaroista, etenkin kun hän on hillonnut niitä laatikkokaupalla ja aina vaan lisää löytyy. Sen sijaan, että hän olisi hyvää hyvyyttään niitä mulle säilönyt, tulee mieleen, että tässä on vaan joku hamstraajan kontrollinmuoto.
Muutenkin "tuo lahjoja" joka kerta kun käy, eli joku 20v kaapissa ollut huivi tai halpa muoviämpäri, lapsille tuo rikkinäisiä leluja, jne. Aina kun käyn vanhempieni luona, äiti alkaa kaivaa kaappeja ja tunkee tavaraa käteen. Jos lapsi sattuu leikkimään jollain lelulle, yrittää tunkea sitä meille kotiin vaikka sanon, että eikö tämä voi jäädä mummila-leluksi.
Hänellä on kiero suhde tavaraan, tavara on hänen rakkautensa jatke ja jos siitä hankkiutuu eroon, hankkiutuu eroon myös "hänestä".
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas vanhemmat heittivät kaikki vanhat vaatteeni, leluni, askarteluni, piirustukseni ja lapsuusaikaiset valokuvani roskiin tietämättäni kun olin muuttamassa pois kotoa ollessani 19v. Ei ollut mukavaa kun siinä meni roskiin paljon sellaisia tavaroita, joita olisin halunnut säilyttää muistona. Esimerkiksi minulla ei ole nyt yhtään kuvia itsestäni lapsena.
Mitä haluaa säilyttää, kannattaa pakata mukaan kun muuttaa. Eikä jättää muiden hoidettavaksi.
Minusta kohtuullista on säilyttää yksi laatikollinen lapsuuden piirrustuksia ja muuta, siis jos ajatuksena on antaa ne sitten aikuisille lapsille. Sitä suuremman määrän raijaaminen lasten riesaksi on kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kohtuullista on säilyttää yksi laatikollinen lapsuuden piirrustuksia ja muuta, siis jos ajatuksena on antaa ne sitten aikuisille lapsille. Sitä suuremman määrän raijaaminen lasten riesaksi on kiusaamista.
Näin olen itse tehnyt. Yksi pahvilaatikko kummallekin lapselle. Parhaat piirustukset, käsityöt säilöön, muut roskiin. Eikä niitä enää juuri alakoulun jälkeen tulekaan. Vanhoja koulukirjoja en ole säästänyt, jotkut kokeet ja hienot vihkot. Ei ole tiloja säästää koko lapsuushistoriaa vaatteineen päivineen.
Mun äiti toi kanssa osan. Osa karsittiin hänen luona roskiin aiemmin. Oli painavia mappeja jotka kävin läpi. Huh. Nyt jäljelle jääneet piirrokset ovat kaapissa täällä. Ja pari maalausta hänellä.