Oma fyysinen tila - ärsyttääkö liian lähellä seisovat ihmiset?

Kyllä kaikki tutut ja tuntemattomatkin pitää yleensä vähintään metrin turvavälin ja sitten pistääkin kummastuttamaan ne jotka änkeää lähemmäs. Kerran kassajonossa takanani nainen änkesi n. 10cm päähän ja alkoi tuntumaan että haistellako yrittää vai mitä ihmettä.

No ärsyttää kyllä. Käsivarren mitta olisi minimietäisyys, sen lähempänä seisominen alkaa ahdistaa, jos kyseessä on tuiki tuntematon ihminen. Myös itsepuolustuskurssilla neuvottiin, että käsivarren mitta toisiin olisi aina hyvä pitää. Toki esim. ruuhkabussissa mahdotonta, mutta kassajonossa yritän aina kehitellä konsteja että saisin takanaolijat pitämään vähän etäisyyttä.

Itse tarvitsen vähintään sen metrin turvavälin, mieluiten kaksi. Hyvin läheisten ihmisten (kumppani, sisarukset) kanssa toki eri asia, mutta tuntemattomien ja puolituttujen, ja ystävienkin suhteen tarvitsen tilaa. Linja-autoissa tai junissa istuminen jonkun tuntemattoman vieressä on todella tukalaa. Myös kauppojen kassajonoissa haastavaa, jos joku tulee aivan puskuriin kiinni. Pienten, tuntemattomien lasten rajattomuus on myös tukalaa.

Hyvä keskustelunavaus.

up

Jotkut eivät muuten vaistoaa lähestyvää ihmistä. Tämän huomaa mm. kaupan käytävillä.

Kerran on käynyt niin että uusi työkaveri tuli ihan kiinni sopottamaan jotain. Olen varma että jos tilanne olisi nauhoitettu js katsottu nauhaa hidastettuna, olisi kasvoillani ollut ilme kuin tällä emojilla 😳 pienen hetken. Keräsin itseni ja kuuntelin sopotuksen neutraalin kohteliaasti ja vannoin etten ota kyseiseen ihmiseen ikinä mitään vapaaehtoista kontaktia (mikä on puheliaana ihmisenä usein hankalaa muistaa.) Että v**uttaa kyllä todella rankasti ihan kiinni tunkevat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Kerran on käynyt niin että uusi työkaveri tuli ihan kiinni sopottamaan jotain. Olen varma että jos tilanne olisi nauhoitettu js katsottu nauhaa hidastettuna, olisi kasvoillani ollut ilme kuin tällä emojilla 😳 pienen hetken. Keräsin itseni ja kuuntelin sopotuksen neutraalin kohteliaasti ja vannoin etten ota kyseiseen ihmiseen ikinä mitään vapaaehtoista kontaktia (mikä on puheliaana ihmisenä usein hankalaa muistaa.) Että v**uttaa kyllä todella rankasti ihan kiinni tunkevat ihmiset.

Uuh. Ahdistavaa. Tällaiset ylituttavalliset ja rajattomat ihmiset ovat tukalia. Itselläni oli opiskellessa tilanne, kun yksi opiskelukavereista haki turvaa seisomalla niin lähellä, että hän fyysisesti kosketti. Toisessa tilanteessa otin itselleni tilaa siten, että minun ja opiskelukaverin väliin jää yksi penkki. Mitä tekee opiskelukaveri? Huomasi, että siirryin, joten hän siirtyi tälle turvaväli-penkille. Tällaisissa tilanteissa täytyisi opetella raottamaan sitä sanaista arkkuaan ja pyytämään ystävällisesti tilaa. Aina kuitenkin pelko, että toinen loukkaantuisi.

up

Välillä on ärsyttävää jos joku on tai seisoo pitempään liian lähellä takana. Tulee sellainen häiritsevä tunne vaikka mitään ihmeempää ei olisikaan.

On tapauskohtaista mikä välimatka tuntuu hyvältä kenenkin kanssa. Joidenkin kanssa on luontevaa olla lähekkäin jo ensi tapaamisella, joidenkin kanssa jopa oleilu samassa huoneessa on epämiellyttävää ja tietenkin variaatiot näiden kahden ääripään välillä.

Olin taannoin äitini ja vaimoni kanssa näyttelyssä ja äitini mielestä sopiva etäisyys on kymmenen senttiä. Keskustelin asiasta vaimoni kanssa ja se arveli syyksi, että on äitini, joka on minut synnyttänyt ja hoivannut rinnallaan.

Minusta se on kerta kaikkiaan sietämätöntä. Kävelin pikkuhiljaa rinkiä takaperin pitäen kädenmittaista etäisyyttä ja koko ajan äiti yritti hiipiä iholle. Päätin, että seuraavan kerran syön runsaasti valkosipulia, vedän näyttelyn ovella vodkapaukun ja hönkäilen runsaasti. Josko haju auttaisi asiaa.

Kun kuitenkin muuten tulemme hyvin toimeen, jos joku sitä epäili syyksi.

Ärsyyntynyt kirjoitti:

Olin taannoin äitini ja vaimoni kanssa näyttelyssä ja äitini mielestä sopiva etäisyys on kymmenen senttiä. Keskustelin asiasta vaimoni kanssa ja se arveli syyksi, että on äitini, joka on minut synnyttänyt ja hoivannut rinnallaan.

Minusta se on kerta kaikkiaan sietämätöntä. Kävelin pikkuhiljaa rinkiä takaperin pitäen kädenmittaista etäisyyttä ja koko ajan äiti yritti hiipiä iholle. Päätin, että seuraavan kerran syön runsaasti valkosipulia, vedän näyttelyn ovella vodkapaukun ja hönkäilen runsaasti. Josko haju auttaisi asiaa.

Kun kuitenkin muuten tulemme hyvin toimeen, jos joku sitä epäili syyksi.

Mikset sanoisi äidillesi, että näin lähellä seisominen tuntuu epämukavalta ja tarvitset hieman tilaa? Sen sijaan, että täytyisi ahdistuksissa hönkiä äitiä kauemmas. Ensimmäinen keino on aikuismaisempi, ja myös tärkeää rajaamista. 

Haluan pysytellä vähintään parin metrin päässä muista ihmisistä. Valitettavasti kassajonossa tämä ei onnistu.

En pidä muutenkaan minkäänlaisesta fyysisestä läheisyydestä, en tykkää halata yms.

Teen töitä nuorten kanssa. Jotkut nuoret ovat ns. rajattomia ja pyrkivät suorastaan iholle tai hyvin liki. Näille joutuu joskus ihan suoraan sanomaan, että minulla on epämukava olla, kun tulet niin lähelle. Tällä suoraan sanomisella suojaa myös itseään, ettei tule syytetyksi epäsopivasta käytöksestä.

Mun fyysisen tilan tarve on suuri ja kasvaa vaan vuosi vuodelta. Todellakin ärsyttää etenkin tuntemattomat ihmiset jotka änkeävät liian lähelle.

Tuntuu, että välillä oikein vedän puoleeni näitä läheisriippuvaisia. Esim. lähijunassa monta kertaa on tungetty vastapäätä istumaan vaikka melkein koko muu vaunu tyhjänä. 

Töissä ruokatauolla menen aina taukotilan perimmäiseen nurkkaan syömään. Silti joku änkeää aina melkein viereen mässyttämään ja rouskuttamaan (olen pahimman luokan misofoonikko) vaikka taas muuallakin olisi tilaa. Nykyään käytän vastamelukuulokkeita että saan olla tauoilla rauhassa.