Lue keskustelun säännöt.
Mikä tällaisessa parisuhdeongelmassa on oikeasti takana?
15.07.2023 |
Ollaan oltu yhdessä monta vuotta. Kun tutustuttiin, en esittänyt mitään vaan olin avoimesti oma itseni. Ja kerroin suoraan niistä puolistani, joita moni pitää vähän huonoina parisuhteen kannalta. Eli olen introvertti. En harrasta juuri mitään (työssäkäynnin lisäksi). Enkä haluakaan harrastaa, koska tykkään lähinnä lukea ja ommella. Minulla ei ole ajokorttia. En viihdy kahviloissa enkä ravintoloissa. Olen kotihiiri. Ja siis olen näitä ihan ylpeästi, viihdyn tällaisessa elämässä enkä kaipaa näihin mitään muutoksia. Mies ihastui minuun ja halusi vakiinnuttaa suhteemme. Minäkin ihastuin tietenkin häneen. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen häntä tuntuu ärsyttävän nämä puoleni, jotka siis olin tehnyt hänelle selväksi jo alussa että tällainen olen. Hän yrittää saada minua muuttumaan niiden suhteen ja välillä ärsyyntyneesti valittaa, että miksi et harrasta mitään tai miksi et käy ravintoloissa kavereidesi kanssa. No koska en halua! En tykkää sellaisista asioista vaan viihdyn eläen näin. Mutta tämä ei tunnu hänelle kelpaavan. On itse aika erilainen eikä se minua haittaa yhtään, en ollenkaan odota hänen olevan kotihiiri.
Eli hän kelpaa minulle sellaisena kuin on. Mutta minä en kelpaa tällaisena. Miksi hän sitten ihastui minuun ja halusi olla vakituisesti kanssani? Miksi halusi muuttaa yhteen? Jos kerran niin ärsyttää että en harrasta mitään. Ja että en viihdy jossain kahviloissa tms.
Kommentit (50)
No keskustelkaa. Jos kerran toimi ennen, niin ehkäpä voi jatkua. Ainakin sitten selviää.
Niin juu mikä takana? No olet kieltämättä varsin passiivinen. Olisko ihan hiukan parantamisen varaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki tuli suhteeseenne, nyt sen arjen kanssa on elettävä. Kysessä ei varsinaisesti ole ongelma, vaan eriävät katsantokannat asioihin ja niistä pitäisi nyt päästä yksimielisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on alkuun niin sokea, ettei toisessa ole edes huonoja puolia. Kun se vaihe loppuu, alkaa ärsyyntyminen asioista mitä ei aiemmin ole edes huomannut.
Joo mutta kyllähän hän huomasi ne. Kun niistä avoimesti monta kertaa puhuin. Sanoin ihan suoraan, että en haluakaan harrastaa mitään koska olen kiinnostunut vain kotona lukemisesta ja ompelusta.
Ap
Niinhän se aina tuppaa menemään. Alkuun on kelpaavinaan mutta myöhemmin alkaa kaikenlaista narinaa tulla asiasta jos toisestakin. Ja tää menee aina niin päin että minua ei toisessa haittaa asiat mutta itse en sitten saa olla sellainen kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
No keskustelkaa. Jos kerran toimi ennen, niin ehkäpä voi jatkua. Ainakin sitten selviää.
Niin juu mikä takana? No olet kieltämättä varsin passiivinen. Olisko ihan hiukan parantamisen varaa?
Miksi? En halua olla aktiivinen. Olen aina ollut tällainen, jo lapsena. Viihdyn näin ja tykkään elää elämää näin. Mitä vikaa siinä nyt sitten on?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein käy niin, että se mikä aluksi 'ei haittaa yhtään', alkaakin jossain vaiheessa riepomaan.
Johtuu henkilön kypsymättömyydestä ja kyvyttömyydestä ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Alkuhuumassa menee läpi monta juttua, joita sitten myöhemmin aletaan kaivella ja tutkia suurennuslasilla.
Jollekin se voi olla esim. kumppanin entiset suhteet, jopa lapset, lemmikit, harrastukset jne. Sinulla se, ettei niitä ole, s.o. kumppanin mielestä.
Kohdallasi voi kyse olla siitäkin, että hän haluaisi olla toisinaan yksin kotona, omissa oloissaan. Mutta olet aina siellä.
Hmm. Kannattaisi puhua asiasta.
Meillä vähän samanlaista. Vastasin aina miehen ihmettelyihin että kun ei huvita, ei kiinnosta, tai en halua. Kyllä se siihen sopeutui taas, eikä itsekään enää halua juuri kotoa poistua. Minun puolestani saisi mennä ihan vapaasti. Onneksi sillä on edes välillä työreissuja ja harrastushommia, niin saa sen ulos talosta ja itselle yksinäistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskustelkaa. Jos kerran toimi ennen, niin ehkäpä voi jatkua. Ainakin sitten selviää.
Niin juu mikä takana? No olet kieltämättä varsin passiivinen. Olisko ihan hiukan parantamisen varaa?
Miksi? En halua olla aktiivinen. Olen aina ollut tällainen, jo lapsena. Viihdyn näin ja tykkään elää elämää näin. Mitä vikaa siinä nyt sitten on?
Ap
Jep. Okei, eli eroa sitten.
Yksin kyllä jäät ja suoraan sanottuna varsinainen valopää olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskustelkaa. Jos kerran toimi ennen, niin ehkäpä voi jatkua. Ainakin sitten selviää.
Niin juu mikä takana? No olet kieltämättä varsin passiivinen. Olisko ihan hiukan parantamisen varaa?
Miksi? En halua olla aktiivinen. Olen aina ollut tällainen, jo lapsena. Viihdyn näin ja tykkään elää elämää näin. Mitä vikaa siinä nyt sitten on?
Ap
Ei siinä ole mitään vikaa, elä elämääsi kuten haluat äläkä kuuntele muiden rutinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoppa sille miehelle että joko hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja jos hän ei näin voi tehdä niin sitten on parempi lähteä eri teille. On ihan vapaa lähtemään. Tosin vain idiootti valittaa toisen perusluonteesta/temperamentista noin, mulla ois varmaan mennyt maku koko tyypistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän harrastat lukemista ja ompelemista.
Miehesi rakastui sinuun ja ajatteli, ettei introverttiys haittaa. Nyt sitten on havahtunut siihen, että kaipaa pidemmän päälle puolisoa, jonka kanssa käydä ulkona jne.
Tämähän on vanha tarina. Kaksi erilaista ihmistä rakastuu, mutta eivät voikaan elää yhdessä. Tiedät varmaan kappaleen Päivänsäde ja menninkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se aina tuppaa menemään. Alkuun on kelpaavinaan mutta myöhemmin alkaa kaikenlaista narinaa tulla asiasta jos toisestakin. Ja tää menee aina niin päin että minua ei toisessa haittaa asiat mutta itse en sitten saa olla sellainen kuin olen.
Mulle on käynyt niinkin, että se toinen LUULEE, että joku/jotkut asiat on alkaneet häiritä. Vaikka ei ole!
Ja sitten se on itse pilannut ilmapiirin, kun alkanut kyräillä, tulkita mun 'ilmeitä' ja esittää loukkaantunutta - tyhjästä!
Loppuviimeksi itse myönsi, ettei hän ehkä sovi parisuhteeseen, asumaan kenenkään kanssa.
No näin juuri. Grumpy old man.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskustelkaa. Jos kerran toimi ennen, niin ehkäpä voi jatkua. Ainakin sitten selviää.
Niin juu mikä takana? No olet kieltämättä varsin passiivinen. Olisko ihan hiukan parantamisen varaa?
Miksi? En halua olla aktiivinen. Olen aina ollut tällainen, jo lapsena. Viihdyn näin ja tykkään elää elämää näin. Mitä vikaa siinä nyt sitten on?
ApJep. Okei, eli eroa sitten.
Yksin kyllä jäät ja suoraan sanottuna varsinainen valopää olet.
Mitä ihmettä? Eli pitää erota, jos ei halua olla aktiivista elämäntapaa viettävä ihminen? Miksi? Miksi kotihiiret ei saisi olla parisuhteissa?
P.S. Minun on aina halutessani ollut helppo löytää parisuhde eli en pelkää ollenkaan sellaista, että jäisin yksin. Toisaalta näin introverttina kyllä ihan viihdyn yksin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskustelkaa. Jos kerran toimi ennen, niin ehkäpä voi jatkua. Ainakin sitten selviää.
Niin juu mikä takana? No olet kieltämättä varsin passiivinen. Olisko ihan hiukan parantamisen varaa?
Miksi? En halua olla aktiivinen. Olen aina ollut tällainen, jo lapsena. Viihdyn näin ja tykkään elää elämää näin. Mitä vikaa siinä nyt sitten on?
ApJep. Okei, eli eroa sitten.
Yksin kyllä jäät ja suoraan sanottuna varsinainen valopää olet.
Eli sun mielestä joku on tyhmä, kun viihtyy hiljaisessa ja rauhallisessa elämässään?
Oma kokemus on, että hiljaisessa ja rauhallisessa elämässä viihtyvät ovat usein onnellisimpia. Koska onni löytyy sieltä arkisesta elämästä, mitä suurin osa kuitenkin on. Ei tarvita tapahtumia, muita ihmisiä, mitään erikoista tai tavanomaisesta poikkeavaa voidakseen olla täydellisen tyytyväinen siihen, missä juuri sillä hetkellä on.
Vierailija kirjoitti:
Sinähän harrastat lukemista ja ompelemista.
Miehesi rakastui sinuun ja ajatteli, ettei introverttiys haittaa. Nyt sitten on havahtunut siihen, että kaipaa pidemmän päälle puolisoa, jonka kanssa käydä ulkona jne.
Tämähän on vanha tarina. Kaksi erilaista ihmistä rakastuu, mutta eivät voikaan elää yhdessä. Tiedät varmaan kappaleen Päivänsäde ja menninkäinen.
Paitsi että ap sanoi, että miehensä haluaisi hänen käyvän rafloissa omien kaveriensa kanssa, ei hänen.
Kuulostaa siltä, että ap:n mies harkitsee isomman uutisen julkituomista.
Sama, paitsi että mies alkoi yrittää muuttaa minua ulkoisesti ihan toisenlaiseksi kuin olen. Kun tapasimme, olin meikkaamaton ja asiallisen rennosti pukeutuva luonnonläheinen tyyppi, kåytän matalakantaisia kenkiä, en laita hiuksia jne. Olisi pitänyt alkaa kihartaa tukkaa, meikata, kåyttää ihonmyötäisiä vaatteita ja tyrkkyrintsikoita ja korkokenkiä ja laittaa tekoripset.
Miksei olisi vaan alunperinkin valinnut erilaisen naisen sitten.
Onko tämä nyt se 6 vuoden kriisi? Siitä pääsee ohi elämällä. Kuuluu kaiketi ihmisluontoon. Anna miehesi rauhoitua. Okei on tietty mahdoiista se huonompi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Sinähän harrastat lukemista ja ompelemista.
Miehesi rakastui sinuun ja ajatteli, ettei introverttiys haittaa. Nyt sitten on havahtunut siihen, että kaipaa pidemmän päälle puolisoa, jonka kanssa käydä ulkona jne.
Tämähän on vanha tarina. Kaksi erilaista ihmistä rakastuu, mutta eivät voikaan elää yhdessä. Tiedät varmaan kappaleen Päivänsäde ja menninkäinen.
Voi olla, että tämä on tavallinen tarina sitten.
Mutta selvennyksekseni sanon, että jos mies vaikka ehdottaa, että mennään ulos syömään, niin lähden kyllä mukaan ihan mielelläni.
Ap
Rakkaus on alkuun niin sokea, ettei toisessa ole edes huonoja puolia. Kun se vaihe loppuu, alkaa ärsyyntyminen asioista mitä ei aiemmin ole edes huomannut.