Lue keskustelun säännöt.
Olisipa kiva jos vaimo edes joskus olisi ylpeä miehestään
15.07.2023 |
Lastenteon jälkeen hyvin pian alkoi vaimolla se omasta ajasta höpöttäminen. No sitä järjestettiin parhaamme mukaan ja minä poika paiskin duunia niin että rahasta ei ollut pulaa. Sitten vaimo kyllästyi rakastamaansa ammattiin (jota hän oli ehtinyt harjoittaa hädin tuskin viittä vuotta) ja lähti opiskelemaan. No minä poika paiskin duunia koska raha.. Alan valinnasta johtuen vaimon ansiot uudessakin ammatissa ovat noin kolmasosan minun tuloista ja työhön ei kuulu matkustusta tms vaihtelua jota hän ilmeisesti haluaisi. Minulla matkustusta ja illastamista on paljon. Nyt ollaan keski-ikä saavutettu ja vaimon on hyvin vaikea enää vaihtaa täysin toiselle alalle, sanonut sen itsekin. On todettava että it is what it is. Ehkä siitä johtuen viime vuodet on olleet riitaisia. Olen kuulemma paroni ja hän on kuulemma yksin tehnyt kaiken, hoitanut lapset ja kodin. Tätä hän kelaa hyvin usein vaikka olen toistuvasti vastannut että kyllä olet hoitanut , ehket kuitenkaan ihan yksin, mutta todella hyvin olet hoitanut. Kun olen kysynyt että eikö minun työssäkäynnillä ja laskujen maksulla ole ollut mitään arvoa niin vastaus on pah. Kun olen kysynyt että etkö ole edes hieman ylpeä minusta sillä minä olen hyvin ylpeä hänestä, niin vastaus on taas pah.
Tuntuu että tässä meidän parisuhteessa on ollut valuvika alusta saakka. Vaimo kokee olevansa vähäpätöisempi ja pienikin minun kehuminen heikentäisi hänen asemaa entisestään. Lienekö tässä kuviossa koskaan ollut todellista rakkauttakaan. No onpahan kasvatettu useampi hyvä veronmaksaja tähän maahan. Hyvää vauhtia on myös varttumassa kaksi v*ttuuntunutta keski-ikäistä jotka aikanaan ovat vanhainkodin ilopillereitä joo.. Finnish way.
Mukavaa lauantaita kaikille jotka jaksoitte lukea:-)
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
maatalousmies ja renki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tympeää. Jos olisin vaimosi, olisin kiitollinen siitä, että olet voinut tarjota paremman elintason. Muistathan kuitenkin, että et voi luistaa kotitöistä ja lastenhoidosta siksi, että vaimosi tienaa vähemmän. Ja opiskelukin on työtä. Olette yhdessä vastuussa kodistanne ja lapsistanne.
Meillä taas käytännössä miehenä tienaan vaimoani 4x vähemmän. Työskentelen vietnamilaisten ja ukrainalaisten kanssa maatalousalalla.
Jos teen joka päivä 10-11h päiviä, niin kuun tulot on noin 1400-1600 e netto.
En tosiaan kerkeä tehdä mitään kotitöitä kuin vain kääntyä kotona nukkumassa ja aamulla aikaisin töihin.
En edes juttele lapsilleni mitään, kun olen niin poikki fyysisesti. Ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä ja kaikenlaisia kipuja on lonkissa ja olkapäissä. Mitään työterveyslääkäreitä ei ole ja ala on käytännössä täyttä riistoa, mutta pidän siitä ja työTOVEREISTA. Työväki on käytännössä entisistä sosialistsista maista ja ovat sen mukaisia ihmisiä. Kaikki vetää yhtä köyttä. Kausityön luonteen takia kesällä minua ei ole perheessä, mutta työttömänä yritän integroitua perheeseen ja ottaa lapsiinikin kontaktia.
Vaimo hoitaa kotityöt ja kaikki käytännön syystä, koska hänellä on työpäivät lyhyemmät ja osittain tekee toisinaan etänäkin kuukausia, eikä käy missään.
Ei meillä ole mitään riitoja, vaikka joudun pummaamaan häneltä kaljarahat viikonloppuna, kun rahat ei yksinkertaisin riitä mihinkään.
t. ruokkislainen
Et jaksa jutella lapsillesi mitään, mutta jaksat kuitenkin kiskoa olutta viikonloppuisin? On sulla tärkeysjärjestys asioilla, huoh.
Kannattaa kokeilla hänen alaansa. Monet ukrainalaiset ja vietnamilaiset ei näe omaa perhettään vuosiin.
He pistävät paremmaksi. Sun jutut on hyväosaisten ininää. Voit jeesustella kun on varaa ja vapaa-aikaa siihen.
Alkoholin juominen on turhaa rahanmenoa. Ei ihme, että väsyttää, kun ensin juo yhden vuorokauden ja sitten on toisen krapulassa. Eihän siinä ehdi eikä jaksa omille lapsillekaan puhua.
Alalla työskennelleenä tiedän että ei jaksaisi vaikka jättäisi alkoholinkin pois.
Aika raatona on kun on urakkatyyppisen päivän tehnyt.
Turhaa jeesustelua kun ei tiedä mitä kova työelämä on.
Ainahan voi hakeutua muun alan töihin. Lähihoitajaksi voi kouluttautua oppisopimuksellakin.
Mutta hänhän kertoi rakastavansa työntekoa ja kotona ei ole ongelmia.
Mitään ongelmia ei ollut. Vaimokin heittää kaljarahat pyydettäessä ja mies ottaa kontaktia perheeseensä vasta talvella työttömänä.
Te muut teette ongelman ja lähestulkoon väitätte työmiestä alkoholistiksi ja vielä painostatte vaihtamaan alaa rakastamalta alalta muualle :D
Ei tuo oikein hyvältä alalta kuulosta, kun mies ei jaksa edes lastensa kanssa jutella vaikka hän on vuodessa viisi kuukautta työttömänä. Ja jos työ on noin fyysisesti kuormittavaa, alkoholi ei tee silloin elimistölle hyvää.
Kyllä se ala kelpaa vietnamilaisille ja ukrainalaisille. Ukrainalaiset työmiehet ne vasta viinaa ottaakin. Hän kertoi juovansa lauantaina kaljaa. Kalja on mieto alkoholijuoma työmiehille kuin miehillekin. Lähinnä janojuoma ja vitamiinipitoinen virkiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tarvitset häntä?
Ei parisuhteessa tarvitse olla tavan vuoksi. Kuulostaa siltä voisit olla vapaampi ja onnellisempi ilman häntä. Myrkyttää nykyisellään sinunkin mieltäsi. Ei tule muuttumaan.
Ei muuta kuin eri osoitteisiin.
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Vierailija kirjoitti:
Reneki ja maatalouslomittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin peruslähtökohta pitäisi olla se, että kumpikin aikuinen tekee puolet kotitöistä ja lastenhoidosta, vaikka tulotasoissa olisi eroa. Isompituloinen ei voi alkaa kuvitella, että kotityöt kuuluisivat pienempituloiselle.
Aloittaja mitä ilmeisimmin joutunut tosiaan tekemään aika pitkää päivää, jotta perheen elintaso säilyy. Vaimo opiskellut jo toisen ammatin.
On teillä ihme asenne, että aloittaja olisi täys kuspää ja vaimo kotiorja. Ne illalliset ja matkustelu kuuluu miehen työhön.Ja ihan nainen olen.
Ja kmiksi automaattisesti oletetaan että mies siellä pitkää iltaa tehdessään nauttisi erityisesti siitä. Tuskin hän ajattelee että onneksi väännetään näitä sopimuspapereita konttorilla iltamyöhään, muutenhan sitä joutuisi olemaan kotona perheen kanssa ja saattais joutua imuroimaan.
Käytännön syistä ei kyllä onnistu kotityöt, jos tulee illalla kotiin klo 20-21 suoraan pellolta tai kasvihuoneelta, niin siinä pitää käydä suihkussa ja syödä jotain, koska edellinen ruokailu oli klo 15 aikaan 10 min tauon aikana. Noin kuuden tunnin syömättömyys aiheuttaa raivokohtauksia ja verensokerin laskua.
Tähän päälle kitinää kotitöiden hoitamisesta siinä kympin aikaan illalla, niin ei hyvä. Lapsetkin kärsii kun isä alkaa imuroida ja tiskata astioita pienessä kaksiossa tai yksilössä.
Ei oo hyvä juttu. Tähän päälle jos vaimo alkaa inistä että tulot on liian huonot, niin ei hyvä.
Jos mies tekee pitkää päivää ja on väsynyt, niin älkää helvetti kiusatko sitä hulluuden partaalle. Terve järkikin pitäisi sanoa se. Joku sunnuntai on ainoa vapaapäivä viikossa, niin sitten pitäisi siivota silloi vai?
Luita ja lihaksia kolottaa ja selässä jatkuva kuukausien kipu, niin siivota pitäisi.
Hah. Oikeesti jumalauta nyt naiset!
Miksi perustit perheen?
Koska heillä on varaa. Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän kuin mies.
Ap sinun täytyy sitten vain erota ja alkaa yh-iskäksi. Sitten voit kaksiossasi tiskaamisen ja lastenhoidon välissä miettiä, että ähäkutti, kyllä vaimo nyt varmaan katuu eroa. 😀
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Meillä vaimo on sanonut että hänen oma häpeänsä, kun ei itse opiskellut ammattiin, jossa tienataan.
Ei siis syyllistä minua mitenkään. Hänen mielestä jokainen hankkii itse haluamansa elintason työllään ja miestä tai naista ei elintasosta saa syyllistää. Kyllähän monet naiset on tuollaisia rahan ahneita pohjolan akkoja. Vieläpä kateellisia niitä kohtaan joilla on rahaa. Ei heillä vain tule mieleen itse hankkia rahoja tekemällä töitä kovempaa tai vaihtamalla alaa. Pahinta on syyllistää miestä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Kannusta vaimoa tavoittelemaan unelmaansa, eli hankkimaan itselleen isotuloisen ammatin jotta hän voi ostaa teille molemmille ison talon ja ulkomaanmatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma vastuu tuloistaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Meillä vaimo on sanonut että hänen oma häpeänsä, kun ei itse opiskellut ammattiin, jossa tienataan.
Ei siis syyllistä minua mitenkään. Hänen mielestä jokainen hankkii itse haluamansa elintason työllään ja miestä tai naista ei elintasosta saa syyllistää. Kyllähän monet naiset on tuollaisia rahan ahneita pohjolan akkoja. Vieläpä kateellisia niitä kohtaan joilla on rahaa. Ei heillä vain tule mieleen itse hankkia rahoja tekemällä töitä kovempaa tai vaihtamalla alaa. Pahinta on syyllistää miestä siitä.
Olen näiltä inssi kavereilta kans kuullut että vaimo on vihainen kun mies on huonoissa hommissa eikä tienaa sikapaljon. Toisaalta näissäkään ei vaimo halua että mies tekee pitkää iltaa töissä tai monen päivän työmatkoja. Kaikkea ei voi saada samaan pakettiin. Ja jos vaimo niin kovin haluaa lisää rahaa niin miksi hän ei sitten itse hakeudu vaativampiin tehtäviin?
oma vastuu tuloistaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Meillä vaimo on sanonut että hänen oma häpeänsä, kun ei itse opiskellut ammattiin, jossa tienataan.
Ei siis syyllistä minua mitenkään. Hänen mielestä jokainen hankkii itse haluamansa elintason työllään ja miestä tai naista ei elintasosta saa syyllistää. Kyllähän monet naiset on tuollaisia rahan ahneita pohjolan akkoja. Vieläpä kateellisia niitä kohtaan joilla on rahaa. Ei heillä vain tule mieleen itse hankkia rahoja tekemällä töitä kovempaa tai vaihtamalla alaa. Pahinta on syyllistää miestä siitä.
Tänä päivänä miehen syyllistäminen on paitsi hyväksyttävää, myös muodikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sanoit epäilleesi alusta asti ettei teidän suhteessa ole rakkautta. Mutta teille nyt tuli ne lapset ja olette ne vastuullisesti hoitaneet aikuisiksi, sä enemmän sitä rahapuolta ja vaimo kotipuolta. Nyt olette sitten siinä tilanteessa, että kasvatustyönne on tehty ja olette kahdestaan. Nyt teillä olisi aikaa nauttia toisistanne, jos suhteenne olisi aito. Mutta vaimo ei halua edes keskustella kanssasi, hän ei sitäkään vähää sinusta välitä. Mä en näe oikein mitään mikä tuossa voisi enää auttaa, muuta kuin että alatte elämään omaa elämäänne ja yritätte löytää sen ihmisen jonka kanssa on aitoa rakkautta. Teidän suhteenne on ollut niinsanottu kulissiliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos mies jää työttömäksi koti-isäksi kotiin, niin sekään ei kelpaa vaikka tekisi kaikki kotityöt ja ruuat sekä hoitaisi lapset ja lasten menot harrastuksineen.
Työttömyys tutkitusti aiheuttaa eroja ja ikisinkkuutta. Naiset eivät sulata työttömiä miehiä ja ovat siinä asiassa aika säälimättömiä. Tämä on kai joku primitiivinen reaktio joka toteutuu vaistomaisesti. Ihmiskunnan alusta asti taisteluissa hävinneiden miesten (kuolleiden tai orjuutettujen) vaimot vei voittaja matkassaan. Siellä he nopeasti sopeutuivat ja jatkoivat elämäänsä ja synnyttivät voittajalle lapsia.
Eipähän siinä ole ollut naisilla valinnanvaraa. Viholliset ovat raahanneet mennessään,raiskanneet ja antaneet jollekin ukolle. Siinä on ollut pakko alistua tai kuolla, jos kuolema on ollut edes mahdollinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oma vastuu tuloistaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Meillä vaimo on sanonut että hänen oma häpeänsä, kun ei itse opiskellut ammattiin, jossa tienataan.
Ei siis syyllistä minua mitenkään. Hänen mielestä jokainen hankkii itse haluamansa elintason työllään ja miestä tai naista ei elintasosta saa syyllistää. Kyllähän monet naiset on tuollaisia rahan ahneita pohjolan akkoja. Vieläpä kateellisia niitä kohtaan joilla on rahaa. Ei heillä vain tule mieleen itse hankkia rahoja tekemällä töitä kovempaa tai vaihtamalla alaa. Pahinta on syyllistää miestä siitä.
Olen näiltä inssi kavereilta kans kuullut että vaimo on vihainen kun mies on huonoissa hommissa eikä tienaa sikapaljon. Toisaalta näissäkään ei vaimo halua että mies tekee pitkää iltaa töissä tai monen päivän työmatkoja. Kaikkea ei voi saada samaan pakettiin. Ja jos vaimo niin kovin haluaa lisää rahaa niin miksi hän ei sitten itse hakeudu vaativampiin tehtäviin?
No tämä. Tasa-arvoa halutaan niin kauan, kunnes joku sanoo että pitäisi samalla luopua vanhan mallin eduista.
Vierailija kirjoitti:
oma vastuu tuloistaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hieman erilainen tarina jonka jaan pohdittavaksi.
Olin pikkupomona (dippainssi) isossa konsernissa kun lapset syntyivät ja mulla olisi ollut mahdollisuus ns pomoputkeen. En kuitenkaan lähtenyt sille tielle vaimon toiveesta. Itse olisin ehkä halunnut sinne lähinnä ison palkan takia. Olimmekin hyvin tasa-arvoisia ja ja teimme kahdeksasta neljään töitä. Ja lapset saivat reilusti huomiota vanhemmiiltaan. No kaikki hyvin vai? Ei ihan.
Nimittäin nyt kun kuopuskin on 11v niin vaimolle kelpaisikin paremmin se johtaja-uramies isolla palkalla kuin tällainen perusiskä. Valitettavasti se ikkuna on jo sulkeutunut eikä enää yli 40v ole mahdollisuutta päästä siihen johtajaputkeen. Ei ole mukava kuunnella sitä kun vaimo valittaa kun ei ole varaa isoon kivitaloon ja kaukomatkoihin niin kuin meidän parilla tutulla. Mutta heillä oli juuri niin että ukko teki 100% ja vaimo hoiti kodin ja lapset.
Itse olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että valitsin näin. En minä tarvitse isoa taloa ja kalliita matkoja. Harmittaa vain kun vaimo on nyt katkera että en olekaan isotuloinen vaikka hänen aloitteestaan elämä meni näin.
Meillä vaimo on sanonut että hänen oma häpeänsä, kun ei itse opiskellut ammattiin, jossa tienataan.
Ei siis syyllistä minua mitenkään. Hänen mielestä jokainen hankkii itse haluamansa elintason työllään ja miestä tai naista ei elintasosta saa syyllistää. Kyllähän monet naiset on tuollaisia rahan ahneita pohjolan akkoja. Vieläpä kateellisia niitä kohtaan joilla on rahaa. Ei heillä vain tule mieleen itse hankkia rahoja tekemällä töitä kovempaa tai vaihtamalla alaa. Pahinta on syyllistää miestä siitä.
Tänä päivänä miehen syyllistäminen on paitsi hyväksyttävää, myös muodikasta.
Tänä päivänä dinosaurusten aikaan jääneet lapsimiehet, jotka odottavat hotellipalveluita kotonaan vaimoltaan kuin äiti lapseltaan (koska reippaina käyvät töissä), joutaakin osoitella syyttävällä sormella, vaikka ihan silmään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet tekee tässä yhteiskunnassa pääsääntöisesti kovemmalla teholla töitä kuin naiset.
Siksi se naisen eurokin on pienempi. Tekisi hyvää jokaiselle tutustua kovaan työntekoon ja pitkiin päiviin.
Ajatelkaa seuraavan kerran kun lähdette töistä normaaliin aikaan, niin ne miehet jää työpaikallanne töihin tekemään ne tekemättä jääneet hommat loppuun, että saisitte vetää lonkkaa ja imuroida kotia.
He saavat vain kuulla olevansa kotitöiden välttelijöitä ja huonoja isejä, kun eivät ota kontaktia väsyneinä omiin lapsiinsa.
He tekevät työt jotka jätätte työpaikalle kesken. He jäävät ilman ylityölisiä tekemään teidän tekemättömät hommat loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos mies jää työttömäksi koti-isäksi kotiin, niin sekään ei kelpaa vaikka tekisi kaikki kotityöt ja ruuat sekä hoitaisi lapset ja lasten menot harrastuksineen.
Aina lopulta naisten kanssa tulee sitten se raha kuvioon. Ei ole tarpeeksi rahaa ja kun tekee kaikkensa töissä, niin se on pois vapaa-ajasta ja arjesta, niin ei kelpaa sekään.
Tämä on se ongelma, kun nainen ei ymmärrä millaista on kova työelämä. Miehiltä vaaditaan kovempaa tulosta ja miehellä on kova stressi jälkeläisistä. Säästöön pitää saada rahaa ja vaimot kuluttaa helvetisti rahaa yli varojen. Tämä on kestämätön tilanne. Tasa-arvo ei toteudu nykyajan parisuhteissa.
Kyllä naistenkin pitäisi ottaa vastuuta siitä että pankkitilillä on varallisuutta sen verran kuin kuluttaa, ettei se aina ole miehen taakkana. Missä on naiset jotka itse maksaa oman leveän elämänsä ja vippaa siinä ohessa miehellekin rahat pihviin ja oluisiin?
No, eiköhän se nainenkin tee yhtä kovasti töitä. Ja kantaa suurimman vastuun siitä lapsen elatuksestakin yleensä.
Huonosti raha-asiansa hoitavia löytyy varmasti molemmista sukupuolista. Itse olen törmännyt vain tuhlaavaisiin miehiin, mutta en epäile etteikö naisiakin olisi siinä missä miehiäkin.
Juuri tämän takia raha-asiat pitää sopia ennen avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet tekee tässä yhteiskunnassa pääsääntöisesti kovemmalla teholla töitä kuin naiset.
Siksi se naisen eurokin on pienempi. Tekisi hyvää jokaiselle tutustua kovaan työntekoon ja pitkiin päiviin.
Ajatelkaa seuraavan kerran kun lähdette töistä normaaliin aikaan, niin ne miehet jää työpaikallanne töihin tekemään ne tekemättä jääneet hommat loppuun, että saisitte vetää lonkkaa ja imuroida kotia.
He saavat vain kuulla olevansa kotitöiden välttelijöitä ja huonoja isejä, kun eivät ota kontaktia väsyneinä omiin lapsiinsa.
He tekevät työt jotka jätätte työpaikalle kesken. He jäävät ilman ylityölisiä tekemään teidän tekemättömät hommat loppuun.
No, enpähän ole kertaakaan nähnyt miehen jäävän töihin. Kyllä me kaikki sieltä samaan aikaan lähdemme.
Miksi vaimo ei voi opiskelemaan/vaihtamaan työtä? Ei pysty enää ikänsä takia vaihtamaan vaikka opiskelisi?
Vierailija kirjoitti:
Miehet tekee tässä yhteiskunnassa pääsääntöisesti kovemmalla teholla töitä kuin naiset.
Siksi se naisen eurokin on pienempi. Tekisi hyvää jokaiselle tutustua kovaan työntekoon ja pitkiin päiviin.
Ajatelkaa seuraavan kerran kun lähdette töistä normaaliin aikaan, niin ne miehet jää työpaikallanne töihin tekemään ne tekemättä jääneet hommat loppuun, että saisitte vetää lonkkaa ja imuroida kotia.
He saavat vain kuulla olevansa kotitöiden välttelijöitä ja huonoja isejä, kun eivät ota kontaktia väsyneinä omiin lapsiinsa.
He tekevät työt jotka jätätte työpaikalle kesken. He jäävät ilman ylityölisiä tekemään teidän tekemättömät hommat loppuun.
Naisilla on mielikuva, että ne hyvät työt vain jotenkin annetaan. Ettei tarvita mitään kovaa kilpailua ja kovaa työntekoa sen saamiseksi ja sen pitämiseksi. Ei ole kivaa kun pitäisi luopua vapaa-ajasta ja ystävistä ja monesta muusta kivasta. He ajattelevat, että miehille vain ojennetaan ne johtajan paikat koska ovat miehiä.
Miehet (osa) elää työlleen tai harrastuksilleen. Siis pakkomielteisesti. Ja ovat kilpailuhenkisiä. Naiset eivät halua myöntää että joutuisivat olemaan itsekin sellaisia pakkomieteisiä addikteja pärjätäkseen siinä kilpailussa. He haluavat vain statuksen ja isot rahat, eivät sitä hullua työntekoa ja kilpailua.
Ei kaljan juonnista mitään krapulaa tule urpo.
Niinhän siinä luki että viisi kuukautta kerkeää sitten elää elämäänsä, mutta ei hänelle mitkään kotityöt missään muodossa onnistu silloin kun on töitä. Tämä pitäisi ymmärtää ja asia ei ole edes hänen vaimolle ongelma. Tämänkin palstan naiset saisivat ottaa mallia hänen vaimosta.