Yksinäisen sinkun loma alkoi. Ja nyt jo tylsää :(

Onko sinulla ketään sukulaisia, joita voisit tavata? Vaikka täti tai serkku, jota et ole nähnyt aikoihin. Minä ainakin ilahtuisin, jos serkku tulisi käymään paikkakunnalla ja haluaisi vaikka käydä lounaalla.

Ap, jos olisin sinä, niin osan lomasta ehkä tekisin vapaaehtoistyötä ja/tai työskentelisin toisella alalla joitakin päiviä, jos se olisi työnantajalleni ok.

Eikös naissinkuilla ole lomalla seksiä komeiden ja hauskojen miesten kanssa 😕

Mene luovan kirjoittamisen retriitille.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti tylsää jos vietät tällä jo heti aamusta aikaasi.Mikä estää sinua yksin lähtemästä ulos? Kai osaat kävellä? Ota retki eväät mukaan menen puiston istumaan tai rannalle. Molemissa on paljon yksinäisiä,Kuntelevat nappikulokeilla musaa tai lukevat ihan paperista kirjaa.Sama  ihmisiä on metsätiet,viileää kävellä.Voit kohdata  koiran ulkoiluttajan puhu hänelle. Juttua riitää kun kysyt koirasta. Oma Asenne sen ratkaisee miten päiväsi vietät. 

Älkää häiritkö koiranulkoiluttajia! Ei me olla mitään yleisiä viihdykkeitä.

Tee lapsi. Sen jälkeen haaveilet tylsyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Tee lapsi. Sen jälkeen haaveilet tylsyydestä.

Ei niitä niin vaan tehdä. Saadaan jos luoja suo.

Tule meille lapsenvahdiksi niin pääsen baariin

Itse en ymmärrä ihmisiä joilla ainainen valitus miten on tylsää. Onko heillä niin tyhjä oman pään sisältö?

Mistä tämä johtuu?

Minä olen 56v köyhimys, ace ikisinkku, enkä ole tylsyyksistä kärsinyt. Minua on hyvä mielikuvitus ja kaikki on aina kiinnostanut paljon enemmän kuin 24/7 riittää. Mutta en olekaan extrovertti enkä ole tehnyt itseäni onnettomaksi tahallani pyörittämällä päässäni kaikkea sitä mitä en voi - valitsemalla tehdä niin ja piehtaroida siinä kuten osa tekee.

Millä ihmeellä osa ei keksi mitään tekemistä / ajanvietettä?

Miten se voi olla mahdollista?

Gallup:

Onko tuota kokevilla vastaavaa myös perheellä?

Täällä yksi samassa tilanteessa oleva. Eilen juuri mietin, että enpä ole koskaan ollut näin vähän innostunut kesälomasta. Hyväähän noilla kaikilla neuvoilla varmaan tarkoitetaan, mutta tässä kun on jo yli kaksikymmentä vuotta (koko aikuisiän) tehnyt kaiken yksin ja mennyt aina joka paikkaan yksin niin ei enää tahdo jaksaa. Itselläni on ollu kavereita ja sisarruskin, mutta kyllä tässä taas tänä kesänä on tullut hyvin selväksi, että kukaan ei ensisijaisesti kaipaa minun seuraani. Olen huomannut itsestäni, että koko persoonani on jotenkin kadonnut, kun ei enää tiedä miten päin pitäisi olla, jotta "kelpaisi" seuraksi. Sama koskee kumppanin etsintää, en osaa olla yhtään oman itseni, kun ei koskaan ole saanut sellaista vahvistavaa kokemusta, että joku tykkäisi juuri minusta. Peiliin olen katsellut ihan huolella ja kunnon itsetutkiskelun parissa se kesälomakin taitaa mennä. Itsestäni siis yritän etsiä vikaa. Olen kyllä lähiaikoina ymmärtänyt olevani oikeasti masentunut. Juuri tästä kaikesta yksinäisyydestä johtuen, siitä ettei ole kenelläkään tärkeä tai ensisijaista seuraa. 

Voin lähteä kyllä treffeille, jos kyseessä on nainen keski-ikäinen ja hyvin povekas myös! Olen myös kesälomalla koulujen alkuun saakka. Tykkään italodiskosta, Monster Energy Mango Locosta ja Miami Vicesta. Ehkäpä niistä löytyisi meille yhteinen harrastus? Hyvää kesää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lapsi. Sen jälkeen haaveilet tylsyydestä.

Ei niitä niin vaan tehdä. Saadaan jos luoja suo.

Arvasin että joku pilkuviilaaja tähän tarttuu. Sanotaan nyt kuitenkin niin, että (yhtään vähättelemättä lapsettomuutta) raskaaksitulo ja lapsen saaminen onnistuu melko helposti.

Lapsen kanssa tulee lähdettyä ulos ja päivässä on rytmiä. Itsestä tulee myös hämmästyttävän merkityksellinen, koska lapsi tarvitsee vanhempaansa.

Että vaikka vähän kieli poskessa alunperin vastasinkin, niin silti se on minusta ihan varteenotettava vaihtoehto, jos ikinä on perheenperustamista miettinyt.

Laita kaverihaku vaikka johonkin Facebook-keskusteluryhmään ja lähtekää yhdessä reissuun tai jotain muuta hauskaa.