Tyttö 2,7 vuotias, luonteeltaan äärettömän arka, miten tulisi käsitellä? kokemuksia?
Tyttö on todellakin 2,7 vuotias ja ollut koko ikänsä rauhallisen puoleinen. Nykyään on kuitenkin äärettömän arka, pelkää suunnilleen kaikkea, jopa kadulla vastaantulevia ihmisiä, olivat ne sitten aikuisia tai lapsia, ja jos joku kävelee perässä, niin saattaa saada jopa pieniä paniikkikohtauksia, isoisäni joka on todella suurikokoinen mies pelottaa todella paljon. Luin myös, että lasta ei saisi karaista, vaan hyväksyä sellaisena kuin lapsi on niin, että lapselle ei synny käsitystä että hän ei olisi omana itsenään tarpeeksi. Ymmärrän toki tämän. Tyttö on myös ollut hoidossa jo reilun vuoden ikäsestä, ja siellä leikkii kyllä muidenkin kanssa ja puhuu kotona paljon kavereistaan, ja muutenkin. Josku vain nämä pelkotilat ovat niin hassuja vierestä katsoen että tulee sanottua itsekkin tyyliin älä nyt ole hassu, eihän tuossa nyt voi olla mitään pelottavaa. Isoisäni kuvaakin näyttelen usein ja yritän korostaa, että isoisä on äidin kaveri, eikä mitenkään pelottava. Tyttö tykkää hirveesti halailla ja sylitellä, ja persoonana muutenkin todella ihana, mutta tämä äärimmäinen arkuus vain hieman huolestuttaa.
Onko muilla kokemusta tällaisista hieman " yli aroista lapsista" ? ja miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa?
Aino tavallaan suoranaisesti ymmärrettävä pelko voi olla pelko koiria kohtaan, kun kerran yksi koira hieman hyppäsi tyttöä vasten ja haukkui, toki yritän tätäkin selittää että suurin osa koirista on ihan kivoja ex..
Ja tiedän toki, että lapsista löytyy monenlaisia persoonia, ja tämä lienee tässä mittakaavassa kuitenkin iän mukana häviävä " ongelma" ?
Kommentit (2)
Esikoisemme on ollut suunnattoman arka. Vierastamaan rupesi 5kk, jonka vuoksi en viitsinyt jättää häntä hoitoonkaan vauvana. Päivähoito aloitettiin 1v3kk ja ekan puoli vuotta oli suunnattoman arka, seurasi sivusta vain muita lapsia ja heidän leikkejään. Pikkuhiljaa tutustui ryhmään ja leikkikin rupesi sujumaan. Tyttömme on ollut aina tutussa ja turvallisessa ryhmässä jopa riehakas, mutta vieraassa ryhmässä tai paikassa roikkunut lähinnä mun lahkeessa.
Itse olen edennyt tytön ehdoilla, eli en ole pakottanut mihínkään, mutta rohkaissut. Esim. leikkipuistossa olen aloitanut leikkiä tytön kanssa ja ottanut siihen muita lapsia mukaan. Kun leikki on ruvennut sujumaan, olen siirtynyt sivuun. Tytön ollessa 3v3kk jäin äitiyslomalle ja tyttö jäi myös kotiin, tämän jälkeen olemme kutsuneet sääännöllisesti kavereita kotiin leikkimään. Nyt syksyllä tyttö aloitti kerhossa 3 kertaa viikossa ja siellä tutustumisjakson jälkeen on mennyt todella hyvin, leikit sujuvat kuulemma hyvin.
Tytöllämme on ollut kausia, jolloin hän on ollut erityisen arka, esim. 3v rohkeampi vaihe, 3½ v arkuus nousi pintaan ja nyt 4v on taas rohkeampi ja uskaltaa jutella edellä jopa vieraille, kuten kaupan myyjille.
Hei,
meillä nuorempi lapsi oli jo vauvaikäisenä tosi arka, ei lainkaan innokas tapaamaan ketään uusia ihmisiä. Sukulaistenkin kanssa kesti tosi pitkään " lämmetä" . Hän oli myös kotona todella herttainen, lempeä ja helposti lähelläpidettävä. Me saimme hurjasti apua homeopaattisesta Baryta carbonicasta, joka on homeopatian kenties " ujoin" aine. Nyt tyttö kaksivuotias, ja on kuin eri ihminen. Juttelee ihan vieraillekin, ja oikein haluaa saada asiansa kuulluksi. Ensimmäinen reaktio Bar-c:n antamisen jälkeen oli reipas uhman tuleminen esiin, mikä tietysti oli vanhemmille hivenen raskaampaa, mutta tämän lapsen kohdalla selvä merkki paremmasta. Muita " oireita" , jotka voivat viitata siihen, että Bar-c:sta voi olla hyötyä, ovat: Kalpeus ja tummat silmänaluset, tietty vakavuus, kasvaa ja kehittyy melko hitaasti (puhe, kävely).