Haluan eroon säännöllisestä työstä, kodistani ja materiasta. Mistä lähden liikkeelle?
Jos vaihtoehtona on joko kuolema tai yritys vielä nähdä elämässä seikkailunmakua ja hetkessä elämistä, valitsen sen ensin.
Olen totaalisen kyllästynyt kaikkeen tähän suorittamiseen, ei ole minua varten.
En halua myöskään maksaa kallista vuokraa, en edes viihdy tässä kämpässä, haluan täältä pois.
En tee kamoillani mitään, haluan niistäkin eroon.
Haluan elää vapaata elämää. Riittää fillari, joitain pakollisia kamoja ja tietenkin rahaa jonkin verran.
Sitääkään en niin välitä ellei pakko ole ruokaa ja majoitusta välillä saada. Tai jos tulee jotain yllättävää.
Laskut, lainat mitä minulla on, menkööt ulosottoon. Puhelinliittymän tarvitsen, pitäisi katsoa se halvin.
Saan tästä osakseni varmasti syyllistäviä kommentteja ja lähipiiri varmaan ajattelee minun seonneen. Ehkä olenkin, mitä senkään väliä enää.
Ajattelin vain kulkea ensin pitkin Suomea. Etsiä muita yksinäisiä ja luovuttaneita. Kuunnella heidän tarinoitaan. Etsiä majoituksia, käyn uimassa, elän luonnossa. Etsin sateelta suojaa.
Liikun junilla ja fillarilla. Etsin ilmaista ruokaa, vaatetta. Mahdollisesti olen välillä tervetullut jonkun luokse.
Lähden ulos enkä katso taakseni. Mitään menetettävää minulla ei ole.
Voitte listata huomioita mltä tarvitsen. Vinkkejä myös miten toteutan asunnottomuuden. Postiin kirjoille.
Myyn huonekalut, loput saa hakea tai vien kaatikselle.
1-2 kk pyrin tähän.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Muuta Los Angelesiin. Voit asua siellä kadulla kodittomana. Roskiksesta voit löytää ruokaa.
Kadut täynnä nistejä ja pikku rikollisia, en suosittele.
Tuota kannattaa kokeilla ensin käytännössä. Et vielä irtisanoudu tai myy mitään, mutta menet vaikka viikonlopuksi hengailemaan oikeasti asunnottomien kanssa ja nukut puiston penkillä tai missä nyt satut saamaan vähän aikaa lepoa. Katsele sen jälkeen uudestaan oliko ajatus sittenkään nin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis. En halua tuottaa enää hyvinvointia yhdellekään suomalaiselle esim. lapsiperheelle tai ulkomailta tulleelle henkilölle.
Ajattelin myydä asunnon, käyttää kaikki rahat perheeseeni ja sitten asettua muiden elätettäväksi. Reilu peli, koska olen ollut pitkään tätä maata rakentamassa.
Eläkkeelle jääminen on ihan luonnollinen vaihe ihmisen elämässä. Ei siinä ole mitään radikaalia tai poikkeavaa.
Et kerro, millaisia taitoja tai koulutusta sinulla on, mutta jos et omaa minkäänlaisia, opiskele nyt edes jotain erä-, selviytymis- ja ensiaputaitoja ensin :) Jos untuvikkona lähdet vaikka miten nyt ahdistaisi, voin luvata, että maitojunalla palaat takaisin, ellet ole valmistautunut ja tehnyt kunnollisia suunnitelmia, vaihtoehtona tapaturmainen tai muunlainen kuolema. Naurettavaa kuvitella, että pelkillä yöpymispaikkojen kartoittamisilla ja yhdellä repulla selviäisit-Suomen talvi on pitkä ja kylmä eikä yöpaikka tai avunsaanti todellakaan ole tässä maassa taattua ilman rahaa.
Jos haluat irti yhteiskunnasta, esim. laavun rakentaminen ym., ravinnon hankinta luonnosta, vaatetus, lääkkeet jne. unohtamatta sitä, että fyysinen kunto ja kyky puolustaa itseään tarpeen tullen on oltava kohdillaan. Vasta kun olet hoitanut perusasiat ja tietotaitosi kuntoon, mikä vienee aikaa kyllä huomattavasti enemmän kuin 2-3 kuukautta, myy kaikki mitä sinulla on, irtisano pankkitilisi, asuntosi, vakuutuksesi, työsi, ihmissuhteesi ja sitä rataa. Postiosoite vaikka ulkomaille jos et halua Suomen viranomaisten kanssa olla tekemisissä. Lisäksi irtisanot tietysti puhelin- sekä nettiliittymät ja älypuhelimen voit heittää vasaroinnin jälkeen roskiin-ellet sitten halua olla seurattavissa. Ehkä pre-paid ja vanhanaikainen perusluuri käytettynä nettikirppikseltä voi olla hätätilanteita varten, jos nyt joskus vaikka tulisikin tarve saada yhteiskunnan tai muunlaista apua.
Ennenvanhaan tuollaisessa tilanteessa kai lähdettiin lähinnä merille tai muukalaislegioonaan jos ei ollut sitä omaa erätorppaa jossa erakoitua rauhassa.
Ei tänne suomeen kannata jäädä ainakaan muut ku kesäksi. Talvella tulee tosi kyseeseen jos asunnottomana on
Aina joskus näitä saa häätää metsästä pois, leiriytyminen kun ei ole jokaisenoikeus.
Kokeile asunnottomuutta viikonloppu, jos olet vielä töissä. Kyllä asunnottomatkin sen vähän päälle 500e/kk saa. Ilman et pärjää. Opit varmaan dyykkaamaan, löytämään paikat joissa jaetaan ruokaa ja vaatteita, uimahallissa voi peseytyä. Talveksi lähdettävä lämpimämpään maahan. Älä jätä laskuja kasvamaan korkoa, jos pystyt ne maksamaan.
Onhan noita lähtijöitä, juttuja löytyy paljon.
Tässä yksi esimerkki:
Tätä aloitusta ei ole tehnyt ainakaan keski-ikäinen perheellinen ihminen :D Aloituksesta käy ilmi lähinnä, että joku on tympääntynyt oravanpyörään, eikä melodramaattisuudessaan keksi mitään muuta ulospääsyä, kuin siltojen polttaminen. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on saanut aikaan tuon ajatuksen, että tyhjän päälle tiputtautumalla elämänlaatu jotenkin paranisi? Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.
Exällä oli epävakaa ja muutamaan otteeseen tekikin tuon, että kaikki myyntiin, asunto irtisanottiin ja kohti tuntematonta, seikkailua hei!
Noh, ei se asunnottomuus olekaan niin hienoa jossain yömajoissa, kodittomana täytyy aina olla varuillaan esim ettei sua ryöstetä. Luonnossa taas olet jatkuvasti varuillaan eläinten takia ja aistit täynnä täytyykö alkaa pelkäämään.
Märkänä ja nälkäisenä alkaa elämä näyttämään aika surkealta, oliko hyvä idea sittenkään. Sit kun sitä omaa kämppää alkaakin kaipaamaan, niin se ei olekaan taattua että sen helposti saa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja puhelinliittymän tarvitsee?
No puhelin nyt kannattaa aina olla. Jos pitää vaikka apua soittaa.
Alat narkkaamaan, niin eiköhän noi kaikki katoa.
Wanhoissa ajoissa arvostan sitä että tällainen uuden aloittaminen oli oikeasti mahdollista, ilman kohtuuttomuuksiin menemistä. Mies saattoi mennä laivaan kysymään töitä ja viettää sen jälkeen elämänsä eri laivoilla ja eri satamissa pyörien, ympäri maailmaa ja vailla varsinaista kotia, ollen kuitenkin edelleen osa yhteiskuntaa. Nykyään ei onnistu, kun tarvitaan vino pino propuskija, lupalappuja, todistuksia ja kaikenlaisia rekistereitä.
Naisilla oli toki tuohon aikaan vaikeampi juttu, mutta taisi heitäkin olla seikkailijoina.
Nyt on jo heinäkuun puoliväli. Ap sanoi toteuttavansa liikkeellepanon 1-2 kk sisään. Eli syksyllä ajattelit tienpäälle lähteä? Siinä voi syyssateiden ja ensimmäisten pakkasöiden myötä mieli muuttua. Ja voi tulla myös yllätyksenä, että ne muut "samanhenkiset" ei halaile sua lämmittääkseen vaan kuppaavat irti kaiken heti kun silmän hetkeksi ummistat. Ensimmäisenä lähtee vaikka kengät jalasta. Yhteisen nuotion äärellä vietetty tarinahetki on vaan pelkkää hämäystä, jotta joku muu toveri voi sillä aikaa nyysiä fillarin. Niissä piireissä ei oikeasti ole mitään jaloa tai "me vastaan muu maailma" mentaliteettia.
Kovin on naivia ja lyhytkatseista elämänkatsomusta.
Moni meistä haluaisi lähteä pakoon tosiasioita, mutta ruoka, suoja, vaatteet, terveydenhoito. Niitä kaikki tarvitsevat. Aloittaja voi kadota elämästä, mutta vastuu on itsellä. Joudut maksamaan laskusi itse. Ei niitä kukaan muu maksa.
Miten olisi kevytversio? Myy omaisuutta ja osta vanha asuntovaunu, etsi halpa leirintäalue jossa voi olla vuoden ympäri ja kysy jos saa postit sinne myös. Sen jälkeen irtisanoutuminen ja kelaraha.
Ala myymään irtaimistoa pikkuhiljaa ja valmistautumaan irtisanoutumiseen. Luo itsellesi suunnitelma ja deadline, milloin olet irtautunut.
Minä aloitin ihan sillä, että laiton asunnon vuokralle ja hankin asuntoauton. Ja sitten tein työsopimuksen s-ryhmän kanssa ja teen 10h vuoroja viikossa eri puolella Suomea.
Katso leffa nimeltä Fight Club.