Lue keskustelun säännöt.
mitähän tässä nyt oikein pitäisi tehdä....???
29.08.2008 |
Ongelma on tälläinen: mieheni ei voi sietää lapseni isää, eikä halua tätä nähdä. Isä nyt ei ole kummoinen, hyvä jos pari kertaa vuodessa lastaan näkee...
Mutta, mieheni tekee tästäkin vähästä hankalaa, isä ei saa tulla edes pihaamme, mieheni on uhannut antaa tälle turoaan jos näkee isän pihassamme.
No, tänään isä olisi tuonut synttärilahjan lapselle, mutta mieheni esti tämänkin. Sanoi jopa lapselle, ettei Isä saa tulla meidän pihaan, ei edes lahjaa tuomaan.
Loppujen lopuksi isän sisko toi lahjan.
Yritin puhua miehelleni, että inhostaan huolimatta on joustettava lapsen takia. Lapsi muistaa tuollaiset asiat, ja vanhemmiten katkeroituu miestäni kohtaan jos tuollaista tapahtuu. Tähän mies sanoi vain, ettei sille sitten voi mitään.
Yritin vielä puhua mieheni kanssa, mutta tämä pysyi kannassaan.
Sanoin sitten hänelle vain, että tuo asenne kostautuu jossain vaiheessa.
En minäkään pidä lapseni isästä lainkaan, suoraan sanoen, elämä olisi helpompaa jos tämä olisi kuollut. Rumasri sanottu, tiedän, mutta näin on.
Mutta silti hän on lapseni isä, vaikka onkin ehkä yksi maailman huonoimmista isistä, mutta lapselle on kuitenkin tärkeä jollain tapaa.
Mitä voin tehdä tässä tilanteessa?
Kommentit (40)
mulla hajoaa pää kun mietin tätä sotkua...
mitäs jos en saa miestä terapiaan tms... mitäs sitten?
jopa mieheni hyvä kaveri tajusi, että miehellä lyö tämä juttu nyt yli.
onko oikeasti paras vaihtoehto lapseni kannalta erota?
en kestä tätä tilannetta....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ruveta käyttäytymään itsenäisen aikuisen naisen tavoin.
Se on näemmä joko mies tai lapsi.
olla näkemättä lapsesi isää? Jos tämä tulee tuomaan lahjaa tms. niin pakkoko
miehen on siihen tilanteeseen tulla. Ei sun lapsen isän varmaan ole pakko tulla varsinaisesti viettämään aikaansa teidän pihalle, mutta joskus käynti on ehkä tarpeen.
Jos sun mies ei pysty käyttäytymään aikuisesti tässä asiassa niin terapia on tosiaan tarpeen. Pahenee tod.näk. iän myötä.
ehkä näinkin
Eli ap teillä mies määrää ja sinä vikiset kiltisti?
tavallaan pelkään sitä häpeää, jos mies alkaa rähjämään muiden edessä.
Mutta kertokaas, kuinka raahaan miehen jonnekin terapiaan, kun asenne on se, ettei haluakaan muuttaa asennetaan Isää ja tämän sukulaisia kohtaan.
ap
käyttäytymisen perusedellytyksiä. Esimerkiksi niitä on se, että vaikka asennoituisi tiettyyn ihmiseen ja tämän sukulaiseen miten negatiivisesti tahansa, sen voi ihan hyvin pitää omana tietonaan ja käyttäytyä sivistyneen kohteliaasti tätä ihmistä kohtaan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyhmä vai fiksu jos teen näin:
Isän kanssa sovin, että joko alkaa säännööllisesti pitämään yhteyttä lapseensa, tai lopettaa yhteyden pidon kokonaan. Mielestäni jompikumpi näistä vaihtoehdoista olisi parempi kuin nykyinen tilanne. eli se, että lapsi miettii isäänsä ja sitä, miksi tämä ei käy katsomassa, ja sitten kun pääsee asian yli, isä piipahtaa lapsen elämässä ja lapsi on taas sekaisin.
Mieheni on tällä hetkellä lapselleni tavallaan isä, jota ei koskaan ole ollut, jas lapsi rakastaa miestäni kuin "oikeaa" isää yleensä rakastetaan.
Mieheni haluaisituntea lasta kohtaa samoin kuin omaansa, ja sanoo rakastavansa tätä, mutta aina jos joku muistuttaa Isästä, hän tavallaan etääntyy, kun saa mustutuksen ettei lapsi ole hänen.
Pelkään vain, että mieheni alkaa tahattomasti syrjiä lastani, jos tämää alkaa tapaamaan isänsä.
Toinen puoli taas on, että jos isä "unohtaa" lapsensa, mieheni ja lapseni välille pääsee syntymään läpi elämän kestävä side. Mieheni on joskus sanonut, että voisi jopa adoptoida lapseni, jos silla saisi Isän sukulaisinenn kokonaan pois kuvioista.
Elämä on liian hankalaa...
Ja itse asiassa sun lapsesi isän, ja lapsesi välit eivät kuulu hänelle tippaakaan.
Sun exä sentään MUISTAA synttärit, kuinkahan moni muu renttu exä ei edes vaivaudu lahjaa ostamaan. On ainakin jotain positiivista lapselle, ettei häntä ole kokonaan unohdettu. Toisekseen, miehesihän halveksuu lastasikin, koska onhan hän osa ex-miestäsi. Lapsestasi siis tuntuu, että hänkin on jotenkin huono ja hävettävä. Ennustan paaaljon ongelmia miehesi ja lapsesi välillä tulevaisuudessa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun hänen isäpuolensa avoimesti osoittaa vihansa ja halveksuntansa hänen omaa biologista isäänsä kohtaan? Lapsi on kuitenkin puoliksi saanut perintötekijänsä tältä vihatulta henkilöltä, ja kun lapsi kasvaa ja alkaa pohtia näitä asioita, hän vetää asioista omia johtopäätöksiään ja saattaa alkaa ajatella, että koska hänestä puolet on tuota vihattua ihmistä, isäpuoli sitten varmaan vihaa myös häntäkin syvällä sisimmässään. Niin kuin ilmeisesti isäpuolen käytöksen perusteella oikeasti onkin asian laita.
Isäpuoli on henkiseltä kehitykseltään kuvauksesi perusteella aika alkeellisella tasolla, ehkä joku vähän fiksumpi ja kokeneempi, aikuisempi ihminen voisi häneen yrittää vaikuttaa. Terapia ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto.
Miehesi määräilee SINUN lapsesi tapaamisoikeuksista ja asioista. Perhana älkää antako niiden äijien määräillä ja kapeuttaa elämäänne! Sinuna sanoisin miehelle miten homma menee, eli lapsi tapaa isäänsä ja isovanhempiaan sekä isän siskoa kuten tarvittaessa sinäkin. PISTE. Tästä en suostuisi piiruakaan tinkimän, en edes eron uhalla. Älkää olko niin riippuvaisia miehestä vaan tehkää niinkuin on oikein. Ja jos äijä vetää turpaan, teet rikosilmoituksen poliisille ja kerrot tästä etukäteen miehellesikin. Jos suhteenne kaatuu siihen että sinulla on lapsi jolla on isä, niin kaatukoon. Ei ole silloin välittämiseen ja arvostamiseen perustuva suhde.
Mieheshän voi olla poissa paikalta jos lapsen isä tulee. Nämä ovat asioita joista pitää neuvotella ja tarvittaessa riidellä.
Miehelläsi ei ole oikeutta rajoittaa sinun ja lapsesi elämää noin. Varmaan hän sinut ottaessaan tiesi että sinulla on lapsi, joka tapaa harvoin isäänsä. Eli ottaessaan sinut hän otti koko paketin. Sen kanssa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus johtaa väistämättä eroon tulevaisuudessa ja ei tarvitse olla edes ennustaja tämän kertoakseen.
Olen elänyt 11 vuotta miehen kanssa joka osoittautui häiden jälkeen tai tarkemmin puolen vuoden kuluttua niistä täydeksi kaistapääksi. Sitä ennen osasi kätkeä mustasukkaisuuden taitavasti.
Tuosta alkoi elmäni helvetti. Aika ajoin meillä meni hyvin mutta vain silloin kun en tehnyt mitään miehen tahdon vastaista. Välillä oli isoja riitoja ja pitkäaikaisia mykkäkouluja, mies yritti eristää minut ystävistäni ja perheestäni siis vanhemmistani ja sisaruksistani.
Olin jo raskaana kun tuo mustasukkaisuus toden teolla alkoi osoittamaan sairaanloisia piirteitä. Ex on lyönyt erästä miestä joka vain hymyili minulle, huoritteli vaikken ollut muiden kanssa jne.
Vuosien saatossa tilanne vain paheni ja lopulta en jaksanut vaan erosimme minun aloitteestani. Ero oli vaikea. Jos en olisi eronnut olisin seonnut.
Toivon sinulle voimia teetpä sitten mitä tahansa joko jatkat tuossa suhteessa tai ymmärrät erota jo nyt ettei elämäsi valu hukkaan. Elämä on hankalaa alisteisessa suhteessa jos sinulla on siis omaakin tahtoa olemassa. Jos kumppanilla on aiempaa elämää ja lapsi/lapsia entuudestaan on ne osa perhettä ja myös suku tulee suvaita sen exän puolelta.
Lapsellasi on oikeus normaaliin suhteeseen isänsä kanssa, tapaamisia ei tule estää, lahjat pitää saada tuoda jne.
Tiedät varmasti ettei nykyinen miehesi ole terve.
Terapia ei korjaa mitäään yhtä tiettyä asiaa, vaan laittaa aivot liikkelle ja sitä kautta tulee muutos. Jos tulee...sun mies kuulostaa yhtä juntilta kuin mun exäni eikä sitä miestä olisi mikään terapia parantanut.
tavallaan pelkään sitä häpeää, jos mies alkaa rähjämään muiden edessä.
Mutta kertokaas, kuinka raahaan miehen jonnekin terapiaan, kun asenne on se, ettei haluakaan muuttaa asennetaan Isää ja tämän sukulaisia kohtaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon nyt ihan solmussa kun olen miettinyt ja pähkäillyt tätä juttua...
ja tätä miettiessä, olen tajunnut muitakin asioita miehessäni mikä pistää miettimään....
Esimerkkeinä nyt vaikka alkoholi, ja minun menemiseni...
Luvannut monen kertaan lopettaa juomisen kokonaan, koska alkoholi ei hänelle sovi, ja minä itse inhoan jo pelkkää alkoholin hajua. Kännissä on jo kerran puristellut toista naista... nyt kuitenkin ottaa pari pulloa illassa muutamana päivänä, sekä noin jokatoinen viikonloppu ottaa kunnolla...VAikka kerran jo olen sanonut, että alkoholi pois kokonaan kun sitä ei kerta osaa fiksusti ottaa tai meille tulee eri osoitteet.
Jos minä olen lähdössä johonkin, pitäisi antaa tarkka kuvaus siitä, minne menen ja kenen kanssa ja kuinka kauan aion olla.
yleensä nämä tenttaukset pilaavat intoni lähteä mihinkään ja jään kotiin. Ja jos jossain käyn ilman miestäni, olen joko vanhempienei luona, tai joskus harvoin saatan olla pari tuntia kahvilla jonkun kaverin luona.
Mieheni kerran joskus vuosi sitten selitti kuinka kerrankin olin monta tuntia jossain enkä vastannut edes puhelimeen... Tämä oli tapahtunut joskus seurustelumme alussa enkä ollut huomannut hänen soittaneen...
Varmaan pakko ottaa illalla kunnon keskustelu tuokio, että saisi asiat selkiytymään.
ap
olenpa tainnut itsekin sanoa "parempi kuin kuolisi" yms. kuoli kuukausi sitten , EIKÄ TUNNU HYVÄLTÄ. ei omat sanomiset eikä koko asia. koville ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se sun äijälles kuulu millon lapses isääs näkee.
Todellakin myös kuulostaa pelottavaltakin..
Harvemminkin tulee sanottua mutta nyt sanon, kerää kimpsus ja ota ero!!
samaa mieltä olen minäkin, ota nyt ihmeessä ero!!!
olenpa tainnut itsekin sanoa "parempi kuin kuolisi" yms. kuoli kuukausi sitten , EIKÄ TUNNU HYVÄLTÄ. ei omat sanomiset eikä koko asia. koville ottaa.
mutta silti käy joskus moinen ajatus mielessä.... :(
ap
kertomaan, että mies on nyt lukenut tän ketjun, ja ollaan puhuttu.
Miheni aloitteesta Isä on kutsuttu meillä käymään, että saataisiin kaikille sopiva ratkaisu lapsen tapaamisista yms.
HOmma on siis hoidossa :)
ap
saa nähdä mitä siitä seuraa...
ap
joko ero tai terapia. Sun miehes kuullostaa kyllä ihan idiootilta.
Olisko kannattanut varmaan vähän kauemmin miettiä kenen kanssa menee naimisiin???
ehkä näinkin
Eli ap teillä mies määrää ja sinä vikiset kiltisti?
tavallaan pelkään sitä häpeää, jos mies alkaa rähjämään muiden edessä.
Mutta kertokaas, kuinka raahaan miehen jonnekin terapiaan, kun asenne on se, ettei haluakaan muuttaa asennetaan Isää ja tämän sukulaisia kohtaan.
ap