Lue keskustelun säännöt.
En sovellu tähän yhteiskuntaan. En vain pysty elämään täällä näin. Haluaisin vain levätä/kuolla.
12.07.2023 |
En näe elämässä yhtään mitään järkeä tai mielenkiintoa. Töitä pitäisi jaksaa tehdä vielä kymmeniä vuosia. Pitäisi olla jotenkin osa yhteiskunnan rattaita. Kestää paineita ja häpeää.
En vain siedä tätä kulttuuria ja aikaa. En siedä itseänikåän.
Kaikki on minulle totaalisen merkityksetöntä ja vituttaa joutua tekemään asioita mistä ei välitä paskaakaan.
Ihmiset ovat niin sokeita. Seurataan vain johtajaa ja kuvitellaan kaiken olevan ok näin, ei yhtään kyseenalaisteta tätä elämäntyyliämme.
Minulla on ehkä päässä vikaa ja paljon. Olen niin ulkopuolinen täällä ja väsynyt. Toisaalta tiedän, että niin on suurin osa muukin väestöstä mutta pakottavat itsensä jaksamaan.
Minä en jaksa, mielummin kuolen.
Kommentit (82)
Älä sitten elä noin. Elä jotenkin toisella tavalla. Muuta vaikka jonnekin lappiin elämään erakkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täälläkin. Oravanpyörässä eläminen tappaa ennen aikojaan. Töistä en oikein voi ainakaan vielä luopua mutta somen olen jo jättänyt, se auttoi jonkin verran.
Mietin tuota somea... olen tällä hetkellä etsimässä miestä ja sit tutustun johonkin ja katson sen instatiliä niin se seuraileekin mitä kummallisempia naisia siellä...
Lakkaa valittamasta ja tee tarvittavat muutokset, jotta olisit taas tyytyväinen elämääsi. Kukaan muu ei voi korjata elämääsi sinun puolestasi. Eikä se muutu miksikään vaan valittamalla.
Irtisanoudu. Tai vaihda työtä. Myy kaikki ja muuta hetkeksi ulkomaille. Repäise. Ota riskejä. Tee edes jotakin
Mikä ärsyttää eniten, on että ihmiset sysää vastuun omasta elämästään muille. Jos sinua ei kiinnosta tehdä elämästäsi mieleistä, miten ihmeessä voit olettaa, että joku muu tekisi sen sinun puolestasi
Someaikakaudella odotellaan, että elämä muuttuu taikaiskusta unelmaksi ja helppoa rahaa tulee ja menee. Herätys, on oikeasti nähtävä vaivaa, siedettävä paskaakin että lopulta pääsee sinne, minne haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olisi hienoa jos joku näistä itsetuhoisista ihmisistä tekisi silleen että myisi kaiken omaisuutensa, hankkiutuisi kaikesta eroon ja sitten kun kaikki olisi valmista, niin ostaisi menolipun jonnekin kauas esim. päiväntasaajan Afrikkaan. Aloittaisi siellä uuden elämän mieluumminkin kuin yrittäisi itsaria.
Olisin tehnyt näin jo sadannen kerran jos olisin mies enkä nainen. Naisena pelottaa ulkomaat kun täällä Suomessakin jo saanut niin paljon ahdistelua ja stalkkaamista kokea :(
Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa naisille, että jospa se rohkaisi lähtemään. Hulluja on aina kaikkialla, miksi antaa estää elämästä omaa elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ja mistä vetoa sulla on silti mies, perhe ja ystäviä? Mulla ei ole noista mitään. N34
No ei ole eikä tule.
Olen nähnyt elämän varjopuolen ja siitä kannan taakkani. En aio lasta elämään tuoda omalta osaltani.
En myöskään ole enää kiinnostunut suhteista.
Ystäviä ei ole, ei parisuhdetta. Ei myöskään säästöjä, taloa, lemmikkiä. Ei oikeastaan mitään.
N28.
-apMukava havaita että myös naiset voivat ajautua tuohon jamaan(tässä naisia suosivassa yhteiskunnassa). Oikein mieltä piristävää.
Herääpä tyhmä heteromies, yhteiskunta on rakennettu täysin miesten ehdoilla
M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samat ajatukset muutama vuosi sitten. Oman elämän päättämisen päättäminen antoi myös vapauden tunteen. Minun ei tarvitse pärjätä enää ja voin ottaa vaikka minkälaisia riskejä. Päätin sitten irtisanoutua paskaduunistani, jättää vuokran maksamatta ja tuhlata rahani ensin. Lähdin päämäärättömälle matkalle ja tarkoitus ei ollut koskaan palata kotiin. Elämäni paras päätös. Monen mutkan kautta päädyin elämään englantiin ihanan miehen kanssa. Mutta tosiaan voit nyt tehdä aivan mitä huvittaa. Älä mieti tulevaisuutta. Katso mitä tapahtuu ja mihin päädyt.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa valittamasta ja tee tarvittavat muutokset, jotta olisit taas tyytyväinen elämääsi. Kukaan muu ei voi korjata elämääsi sinun puolestasi. Eikä se muutu miksikään vaan valittamalla.
Irtisanoudu. Tai vaihda työtä. Myy kaikki ja muuta hetkeksi ulkomaille. Repäise. Ota riskejä. Tee edes jotakin
Mikä ärsyttää eniten, on että ihmiset sysää vastuun omasta elämästään muille. Jos sinua ei kiinnosta tehdä elämästäsi mieleistä, miten ihmeessä voit olettaa, että joku muu tekisi sen sinun puolestasi
Someaikakaudella odotellaan, että elämä muuttuu taikaiskusta unelmaksi ja helppoa rahaa tulee ja menee. Herätys, on oikeasti nähtävä vaivaa, siedettävä paskaakin että lopulta pääsee sinne, minne haluaa
Mistä tietää, minne haluaa? On kauheaa olla tuulen mukana viskoutuva säkki, niin kuin ehdotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä etsi onnellisuutta, etsi merkityksellisyyttä.
Elämässä tärkeintä on rakkaus, se että tekee hyvää muille. Me ollaan täällä toisiamme varten, ei itseämme varten. Kun tekee työtä missä voi palvella muita, saa paradoksaalisesti itsekin sen onnellisuuden ja merkityksellisyyden elämään.
The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others.
Uskotko tuohon oikeasti itsekään, etenkään nykymaailmassa?
Teen työtä, joka perustuu toisten auttamiseen. Ei se ole onnellisuuttani lisännyt. Toki hyvää mieltä saan mutta olen siellä vain palkan vuoksi. En menisi ihan hyvää hyvyyttäni tekemään toisille jotain enää, sitäkin olen tehnyt ja jälkeenpäin on vain hävettänyt. Minulle on ilkeilty ja käytetty hyväkseen. Niinpä en todellakaan laita elämääni muiden varaan enkä halua mitään keltään.
Haluaisin vain tosiaan käpertyä olemiseen jossain luonnon läheisyydessä ja menehtyä. Mitään muuta toivetta minulle ei ole.
-ap
Pari huomiota. Teet auttamistyötä, mutta vain palkan vuoksi. Merkityksellisyys puuttuu. (Ja auttajan tärkein tehtävä on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan).
Olet eristäytynyt muista ihmisistä. Kerrot, ettei miestä tai ystäviä ole eikä lapsia tule. Ei kukaan elä tai kuole itseään varten.
Syytät jotain abstraktia yhteiskuntaa, vaikka sinun tulisi löytää yhteys ihmisiin (ja sitä kautta yhteiskuntaan). Päästä ulos oman itsesi vankilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä etsi onnellisuutta, etsi merkityksellisyyttä.
Elämässä tärkeintä on rakkaus, se että tekee hyvää muille. Me ollaan täällä toisiamme varten, ei itseämme varten. Kun tekee työtä missä voi palvella muita, saa paradoksaalisesti itsekin sen onnellisuuden ja merkityksellisyyden elämään.
The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others.
Uskotko tuohon oikeasti itsekään, etenkään nykymaailmassa?
Teen työtä, joka perustuu toisten auttamiseen. Ei se ole onnellisuuttani lisännyt. Toki hyvää mieltä saan mutta olen siellä vain palkan vuoksi. En menisi ihan hyvää hyvyyttäni tekemään toisille jotain enää, sitäkin olen tehnyt ja jälkeenpäin on vain hävettänyt. Minulle on ilkeilty ja käytetty hyväkseen. Niinpä en todellakaan laita elämääni muiden varaan enkä halua mitään keltään.
Haluaisin vain tosiaan käpertyä olemiseen jossain luonnon läheisyydessä ja menehtyä. Mitään muuta toivetta minulle ei ole.
-ap
Uskon kyllä. Työ on tietysti vain osa merkityksestä, tärkeämpi osa on oma perhe. Puolison ja omien vanhempieni eteen teen kaikkeni. Onko sinulla läheisiä, perhettä, ystäviä? He surisivat sinua jos menehtyisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa olisi jos voisimme palata siihen elämäntyyliin jossa ihmiset tekevät itselleen töitä ja yhteisöilleen. Tuettaisiin lähituottajia ja kasvatettaisiin omia ruokia, eli tekisimme töitä itsellemme. Emme rahottaisi rikkaiden loisten elämää selkänahoistamme.
Emme mitenkään voi palata tämmöiseen, koska tämmöistä ei ole ollut ikinä olemassa. Jo silloin kun olimme apinoita, oli ihan varmasti lauman johtavia yksilöitä, joita alemmat mielistelivät. Ja aina on ollut joku ruhtinas viemässä siivun maanviljelijän työstä.
Itse asiassa nykyajan Suomessa on tosi hienoa, että orjatyö, parittaminen, pakkoavioliitot ja muut wanhan hyvän ajan käytännöt on kielletty. On jopa mahdollista elää täysin tukien varassa tekemättä mitään, ei tarvitse edes kerjätä.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa valittamasta ja tee tarvittavat muutokset, jotta olisit taas tyytyväinen elämääsi. Kukaan muu ei voi korjata elämääsi sinun puolestasi. Eikä se muutu miksikään vaan valittamalla.
Irtisanoudu. Tai vaihda työtä. Myy kaikki ja muuta hetkeksi ulkomaille. Repäise. Ota riskejä. Tee edes jotakin
Mikä ärsyttää eniten, on että ihmiset sysää vastuun omasta elämästään muille. Jos sinua ei kiinnosta tehdä elämästäsi mieleistä, miten ihmeessä voit olettaa, että joku muu tekisi sen sinun puolestasi
Someaikakaudella odotellaan, että elämä muuttuu taikaiskusta unelmaksi ja helppoa rahaa tulee ja menee. Herätys, on oikeasti nähtävä vaivaa, siedettävä paskaakin että lopulta pääsee sinne, minne haluaa
Sulla on pointtia, mutta täytyy myös ottaa huomioon yhteiskuntamalli/rakenne, joka määrittelee todella ison osan jokaisen elämästä, eli millaisissa rajoissa kaiken tulee tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Töitä pitäisi tehdä ja pitäisi olla tuottava osa yhteiskuntaa"
Kuule, ei pidä. Vaikka ympäristö ja muiden odotukset kovasti tuohon suuntaan ohjaakin, niin se pitäisi on loppupeleissä jokaisen omassa päässä.
Ihminen laumaeläimenä helposti toimii yhteisönsä odotusten mukaisesti, kun on historiansa ajan ollut yhteisöstään riippuvainen, mutta nyt asia on eri. Alkukantaisia vaistojaan voi oppia tiedostamaan ja olemaan elämättä niiden mukana.
Ja sekö on reilua, että joku muu siivoaa viemärit, tuottaa ruoan ja elvyttää ambulanssissa? Ja toiset työhön kykenevät vain vastaanottavat?
Anteeksi vain, mutta tuo on pelkkää teinimäistä, epäeettistä vastuuttomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Töitä pitäisi tehdä ja pitäisi olla tuottava osa yhteiskuntaa"
Kuule, ei pidä. Vaikka ympäristö ja muiden odotukset kovasti tuohon suuntaan ohjaakin, niin se pitäisi on loppupeleissä jokaisen omassa päässä.
Ihminen laumaeläimenä helposti toimii yhteisönsä odotusten mukaisesti, kun on historiansa ajan ollut yhteisöstään riippuvainen, mutta nyt asia on eri. Alkukantaisia vaistojaan voi oppia tiedostamaan ja olemaan elämättä niiden mukana.
Ja sekö on reilua, että joku muu siivoaa viemärit, tuottaa ruoan ja elvyttää ambulanssissa? Ja toiset työhön kykenevät vain vastaanottavat?
Anteeksi vain, mutta tuo on pelkkää teinimäistä, epäeettistä vastuuttomuutta.
Onko maailma reilu paikka? Miksi reiluuden nimissä se oma ainutlaatuinen elämä tulee vetää viemäristä alas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin ostaa jonkun erämaamökin ja vetäytyä sinne erakoksi. Täydellinen omavaraisuus ei tietenkään onnistuisi, mutta voisin käydä esim kerran kuukaudessa kaupassa. Tällainen järjestely vaan vaatisi aika paljon rahaa, jos aikoo jatkaa loppuiän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Töitä pitäisi tehdä ja pitäisi olla tuottava osa yhteiskuntaa"
Kuule, ei pidä. Vaikka ympäristö ja muiden odotukset kovasti tuohon suuntaan ohjaakin, niin se pitäisi on loppupeleissä jokaisen omassa päässä.
Ihminen laumaeläimenä helposti toimii yhteisönsä odotusten mukaisesti, kun on historiansa ajan ollut yhteisöstään riippuvainen, mutta nyt asia on eri. Alkukantaisia vaistojaan voi oppia tiedostamaan ja olemaan elämättä niiden mukana.
Ja sekö on reilua, että joku muu siivoaa viemärit, tuottaa ruoan ja elvyttää ambulanssissa? Ja toiset työhön kykenevät vain vastaanottavat?
Anteeksi vain, mutta tuo on pelkkää teinimäistä, epäeettistä vastuuttomuutta.
Mutta kun rakenteet ovat olemassa, riittäisi että kaikki siivoaisivat viemäreitä vuorollaan ja kykenevimmät hoitaisivat sähköasiat ym. Mitä muuta tarvitaan?
Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut syvästi sairaaseen yhteiskuntaan
Krishnamurti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä etsi onnellisuutta, etsi merkityksellisyyttä.
Elämässä tärkeintä on rakkaus, se että tekee hyvää muille. Me ollaan täällä toisiamme varten, ei itseämme varten. Kun tekee työtä missä voi palvella muita, saa paradoksaalisesti itsekin sen onnellisuuden ja merkityksellisyyden elämään.
The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others.
Uskotko tuohon oikeasti itsekään, etenkään nykymaailmassa?
Teen työtä, joka perustuu toisten auttamiseen. Ei se ole onnellisuuttani lisännyt. Toki hyvää mieltä saan mutta olen siellä vain palkan vuoksi. En menisi ihan hyvää hyvyyttäni tekemään toisille jotain enää, sitäkin olen tehnyt ja jälkeenpäin on vain hävettänyt. Minulle on ilkeilty ja käytetty hyväkseen. Niinpä en todellakaan laita elämääni muiden varaan enkä halua mitään keltään.
Haluaisin vain tosiaan käpertyä olemiseen jossain luonnon läheisyydessä ja menehtyä. Mitään muuta toivetta minulle ei ole.
-apPari huomiota. Teet auttamistyötä, mutta vain palkan vuoksi. Merkityksellisyys puuttuu. (Ja auttajan tärkein tehtävä on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan).
Olet eristäytynyt muista ihmisistä. Kerrot, ettei miestä tai ystäviä ole eikä lapsia tule. Ei kukaan elä tai kuole itseään varten.
Syytät jotain abstraktia yhteiskuntaa, vaikka sinun tulisi löytää yhteys ihmisiin (ja sitä kautta yhteiskuntaan). Päästä ulos oman itsesi vankilasta.
Jep, erillisyys on illuusio, harha.
Tätä liipaten oli se pitkä oravanpyörä-ketju, siinä oli ihan hyvääkin keskustelua.
Olisin tehnyt näin jo sadannen kerran jos olisin mies enkä nainen. Naisena pelottaa ulkomaat kun täällä Suomessakin jo saanut niin paljon ahdistelua ja stalkkaamista kokea :(