Ovatko älykkäät lapsenne olleet hyvin uteliaita jo lapsena?

2-vuotiaana osasi kirjaimet, 4-vuotiaana luki sujuvasti. En muista erityistä uteliaisuutta.

Meillä on kaksi lasta testattu huippuälykkäiksi. Olivat jo pienenä todellakin kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta. Kyselivät paljon, mutta eivätkö kaikki lapset? Sittemmin lukivat paljon, molemmat myös harrastavat musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on yliarvostettu ominaisuus jota esiintyy lähinnä autismin kirjon henkilöillä.

Ilman älykkäiden ihmisten tekemiä keksintöjä sinä et olisi vauvapalstalla kirjoittelemassa juttujasi.

Kyllä. Tarkkaavainen, utelias ja halusi tietää kaikista oikeista asioista ksiken mahdollisen, esim. miten joku kone toimii, tai mitä tapahtuu kun puu kaadetaan, mitä vaiheita ja missä, jotta saadaan aikaiseksi esim. tuoli tai lyijykynä. Ja nämä siis hyvin pienenä, jo ennen päiväkotia.

Oli todella utelias. Kiinnostunut vähän kaikesta, erityisesti kielistä. Lapsi puhui suomea ja englantia kahden vuoden ikään mennessä (me siis aloimme puhua englantia kotona häntä varten, kun hän siitä niin innostui). Lapsi opetteli puhumaan espanjaa videoista, siitäkin tuli sujuvaa parissa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on yliarvostettu ominaisuus jota esiintyy lähinnä autismin kirjon henkilöillä.

Ilman älykkäiden ihmisten tekemiä keksintöjä sinä et olisi vauvapalstalla kirjoittelemassa juttujasi.

Sille on pienryhmässä kerrottu, että kaikki on yhtä hyviä, eri tavoilla vain.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on yliarvostettu ominaisuus jota esiintyy lähinnä autismin kirjon henkilöillä.

Siksi maailmaa ovat vieneet eniten eteenpäin autismin kirjon ihmiset. Einstein esimerkiksi taisi olla ilmeinen tapaus.

Up

Niin mistä sen tietää onko huippuälykäs? Omalla lapsella tosi hyvät koulutodistukset ja lukioon pääsi 9,5 keskiarvolla. En silti osaa sanoa, onko hän huippuälykäs vai onko oppinut nuorella iällä, että asioiden eteen tehdään töitä. Ehkä tuleva pitkä matematiikka näyttää ja sen kirjoitukset.

Toisaalta mielestäni ei ole mitään väliä onko äo 100 vai 140. Elämä voi mennä miten vain siltikin. Kun lapsi on jo tämän ikäinen ja huolia on enemmän kuin 2-vuotiaan vanhemmalla niin sitä toivoo, että lapsi löytää mieleisen alan ja hyviä ihmisiä ympärilleen. Mahdollisuuden toteuttaa itseään. Siihen yritän kasvattaa.

Meidän lapsi oli ihan tavallinen lapsi. Puhe tuli normaaliin aikaan, rakasti leikkejä. Oli ehkä sellainen luova ja mielikuvitusrikas. Ystävällinen ja joustava. En koskaan ajatellut erityisen fiksuna, mutta rehellisesti sanottuna silloin ei vielä eletty tätä kehu lasta kaikesta -aikaa. Eskariin kun meni niin ei osannut numeroita ja kirjaimia (mitä nykylapsia olen nähnyt niin tuntuu, että nykyään näitä opetetaan jo tosi pienille). Lukemaan oppi ensimmäisellä luokalla ehkä talven aikaan. Laskeminen tuli siinä hiljalleen.

Nykyään tuntuu, että vanhemmat haluavat opettaa kaiken niin aikaisin lapsilleen. Mielestäni alle kouluikäisten tärkein tehtävä on leikkiä, toteuttaa omia ideoita ja opetella olemaan hyvä ystävä niillä lähtökohdilla mitä itselle on annettu. Ensimmäiset luokat pitäisi käyttää sitten sellaiseen hiljaiseen ja rauhalliseen puurtamiseen lukemisen ja laskemisen suhteen.

Maailma on muuttunut todella paljon tässä 10 vuoden aikana.

Ei se niin välttämättä mene, että älykäs lapsi on kiinnostunut kaikesta. Voi olla toisinkin päin: kun kaikki on helppoa, niin keskittyy vain siihen, mikä häntä kiinnostaa kyselemättä muusta liikoja. Koulu menee hauskaa pitäessä, mutta silti hyvin. Oppii helposti asioita edes tekemättä mitään numeroa siitä. Jne..

On sitä muunlaistakin älykkyyttä kuin vain kouluviisautta.

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä sen tietää onko huippuälykäs? Omalla lapsella tosi hyvät koulutodistukset ja lukioon pääsi 9,5 keskiarvolla. En silti osaa sanoa, onko hän huippuälykäs vai onko oppinut nuorella iällä, että asioiden eteen tehdään töitä. Ehkä tuleva pitkä matematiikka näyttää ja sen kirjoitukset.

Toisaalta mielestäni ei ole mitään väliä onko äo 100 vai 140. Elämä voi mennä miten vain siltikin. Kun lapsi on jo tämän ikäinen ja huolia on enemmän kuin 2-vuotiaan vanhemmalla niin sitä toivoo, että lapsi löytää mieleisen alan ja hyviä ihmisiä ympärilleen. Mahdollisuuden toteuttaa itseään. Siihen yritän kasvattaa.

Meidän lapsi oli ihan tavallinen lapsi. Puhe tuli normaaliin aikaan, rakasti leikkejä. Oli ehkä sellainen luova ja mielikuvitusrikas. Ystävällinen ja joustava. En koskaan ajatellut erityisen fiksuna, mutta rehellisesti sanottuna silloin ei vielä eletty tätä kehu lasta kaikesta -aikaa. Eskariin kun meni niin ei osannut numeroita ja kirjaimia (mitä nykylapsia olen nähnyt niin tuntuu, että nykyään näitä opetetaan jo tosi pienille). Lukemaan oppi ensimmäisellä luokalla ehkä talven aikaan. Laskeminen tuli siinä hiljalleen.

Nykyään tuntuu, että vanhemmat haluavat opettaa kaiken niin aikaisin lapsilleen. Mielestäni alle kouluikäisten tärkein tehtävä on leikkiä, toteuttaa omia ideoita ja opetella olemaan hyvä ystävä niillä lähtökohdilla mitä itselle on annettu. Ensimmäiset luokat pitäisi käyttää sitten sellaiseen hiljaiseen ja rauhalliseen puurtamiseen lukemisen ja laskemisen suhteen.

Maailma on muuttunut todella paljon tässä 10 vuoden aikana.

NImenomaan! Jos on älykäs niin mikä kiire on opetella 2 tai 4 vuotiaana asioita jotka ehtii myöhemminkin.

Ellei sitä tehdä vanhempien takia, eikä sen lapsen?

Itse ainakin haluan että oma lapsi on Onnellinen. Se onkin paljon vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

On sitä muunlaistakin älykkyyttä kuin vain kouluviisautta.

Kuten vaikka kauneusälykkyyttä. Se on parempaa kuin kouluviisaus. Ei tyttäret pääse naimisiin kouluviisaudella, siihen auttaa paremmin kauneus.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin välttämättä mene, että älykäs lapsi on kiinnostunut kaikesta. Voi olla toisinkin päin: kun kaikki on helppoa, niin keskittyy vain siihen, mikä häntä kiinnostaa kyselemättä muusta liikoja. Koulu menee hauskaa pitäessä, mutta silti hyvin. Oppii helposti asioita edes tekemättä mitään numeroa siitä. Jne..

Kyllä, kuulostaa minun lapselta. Ja hän on ennen kaikkea myös tunneälykäs. On myös utelias, abstraktilla tavalla. Ei niinkään kiinnostunut opettelemaan listoja asioita.

Hän menee yläasteelle ja on ilman panostusta ollut hyvä kasin oppilas. Nyt täytyy alkaa panostamaan.

Kyllä hän oli jo ihan pienestä pitäen tarkkaavainen ja kyseleväinen. Vauvana hänellä oli hyvin tarkkaavainen katse. Hän kyseli paljon parivuotiaana miten kaikki toimii, sain koko ajan olla selostamassa. Hän oppi helposti asioita ja listoja ulkoa, jo kaksivuotiaana osasi aurinkokunnan planeetat ja tärkeimmät kuut, mantereet jne. Kysely ja asioiden selittäminen hänelle jatkui jonnekin alakoulun loppupuolelle, sen jälkeen alkoi jo meidän vanhempien tietojen rajat tulla vastaan ja yläkoulussa hän luki jo kaiken itse ja etsi tietoa netistä. Muiden lasten kohdalla kyseleminen on ollut paljon vähäisempää, heitä ei edes samalla tavalla kiinnosta. Heti jos kysyvät jotain vaikeaa eivät jaksa keskittyä kuuntelemaan lyhyttäkään vastausta.

Olin älykäs lapsi. Opettelin itsenäisesti aritmetiikan perusteet kuusivuotiaana. Pääsin yliopistolle ja valmistui tekniikan tohtoriksi. Minulla oli aina yksi ja sama ongelma: oman alan tutkimusongelmat eivät olleet älyllisesti riittävän haastavia. Olen lukenut kaikenlaista yli ja ohi oman alan kunhan se vain on ollut älyllisesti riittävän haastavaa. Helpot asiat sivutaan automaattisesti.

Jo pienenä innostuin luonnon tarkkailemisesta ja ihmettelin, miksi perhosella on 4 siipeä ja 2 tuntosarvet. Nykyäänkin kun tarkkailen jatkuvasti luontoa. Luontoa arvostan paljonkin, ihmisiä selvästi vähemmän.

Kyllä. Juuri kiinnostus erilaisiin asioihin on ollut merkille pantavaa. Molemmat lapseni selasivat ahkerasti kirjoja, joissa käsiteltiin ihmisen anatomiaa ja erilaisia keksintöjä. Pohtivat ja kyselivät.

Mitään kommelluksia ja vaaratilanteita ei sattunut, koska selitimme lapsille tarkkaan mitä voi tapahtua, jos toimii väärin.

Heillä on vahva empatiakyky, josta olen kaikkein onnellisin.

Lukemaan oppivat 4-5 ikäisinä. Ovat kielellisesti lahjakkaita. Molemmat musikaalisia. Toinen myös matemaattisesti lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Oli todella utelias. Kiinnostunut vähän kaikesta, erityisesti kielistä. Lapsi puhui suomea ja englantia kahden vuoden ikään mennessä (me siis aloimme puhua englantia kotona häntä varten, kun hän siitä niin innostui). Lapsi opetteli puhumaan espanjaa videoista, siitäkin tuli sujuvaa parissa vuodessa.

Kielien puhuminen ei tee ihmisestä älykästä, se on vaan opettelua 

Oppiminen tekee älykkään onnelliseksi.

Älkää estäkö älykästä lastanne oppimasta lapsuuden pidentämisen varjolla.

Oletko itse älykäs? Vain sitä voit märehtiä ja lesoilla!