Lue keskustelun säännöt.
Muutto, jos lapsuudenkoti on kiva?
11.07.2023 |
Milloin itsellesi tai lapsellesi tullut halu muuttaa itsekseen asumaan, jos lapsuudenkoti on kiva ja esim. sijainti hyvä? Kivalla tarkoitan nyt sitä, että "palvelu pelaa", eli suurin osa ruoista ja pyykkihuollosta hoituu ilman omaa vaivaa. Saa käyttää melko vapaasti autoa, saunaa jne. Ei tarvitse maksaa vuokraa tai pääsääntöisesti ruokia. Ei mitään tiukkoja sääntöjä ja seurustelukumppanikin saa olla kuin kotonaan. Sijainti ok opiskeluja tai töitä ajatellen.
Kommentit (21)
Kuulostaa siltä että AP asuu lapsuuden kodissaan loppu elämän 🤣
Otan osaa vanhempien suruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sellainen tavallinen ikä kun nuori haluaa itsenäistyä on siinä parinkympin molemmin puolin.
No itse lähdin sen myötä kun opiskelut oli toisella paikkakunnalla.
Normaali aikuinen haluaa muuttaa omaan asuntoon luultavimmin lukion ja armeijan jälkeen vaikka vanhempien kanssa olisi kuinka hyvät välit. Monelle luonteva syy muuttaa omaan asuntoon on opiskelupaikan saaminen eikä se suinkaan ole automaattisesti omassa kotikaupungissa. Yleensä vanhemmat myös haluavat tukea lastensa itsenäistymistä eivätkä pyri takertumaan heihin.
Jos aikuinen jää asumaan pitkäksi ajaksi lapsuutensa kotiin, hän myös helposti taantuu passattavaksi eikä hänen tarvitse ajatella sitä mihin ne rahat menevät tavallisessa sinkkutaloudessa eli asumiseen ja ruokaan. Omalta opiskeluajalta muistan niitä kavereita, jotka asuivat lähes kolmekymppiseksi vanhempiensa luona ja miten he saattoivat kauhistella ruuan hintoja kaupassa puhumattakaan muista käytännön elämän taidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unelmaa...
Oikeastiko haluaisit asua vanhempiesi kanssa vaikka aina? Minä todellakaan en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä lapset hoitaa talousasiat. Saan viikkorahaa kotitöistä, ja kuitit toimitan lapsille.
Mitään ruokia ei heitetä hukkaan, ja sähköhommat hoituu aggregaatilla.
Perkuli sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jopa fiksua asua opiskelujen ajan lapsuudenkodissa jos se on lyhyen matkan päässä ja homma ns. toimii.
Joskin aikuiselta lapselta odottaisin (myös oma-alotteisesti!) säännöllistä osallistumista kotitöihin. Eli hoitaa tiskit/ imuroi/ ajaa nurmikon/ tekee ruuan jne. ilman 'käskemistä'.
Sekin kannattaa huomioida miten 'fiksu' lapsi on, eli jos 'lapatossu' niin ohjaa ja vaatii enemmän vs. tomerammalta lapselta.
Jos käy töissä pyytäisin 'vuokraa' (nimellisesti jos säästää palkasta ison osan, enemmän jos menee rahat bilettämiseen tai muuhun ns. turhuuteen) ja tuon 'vuokran' sitten yllärinä antaisin takaisin kun aikaan muuttaa omilleen (voisi ostaa vaikka huonekaluja tmv. rahoilla)
Vierailija kirjoitti:
Palvelu pelaa? 🥴
Niin, kun perheessä on useita jäseniä, se oma ruoanlaitto- tai pyykkivuoro tulee aika harvoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni nykyaikana kalliin asumisen ja kaikenlaisen talouden heittelehtimisen aikana on erittäin hyvä asua kotona niin kauan kuin haluaa tai pystyy. Jos homma on kaikille ok.
Ehdottaisin että lapsi maksaa kuitenkin vuokraa "itselleen", eli tallettaa muutaman satasen joka kuu omalle tilille. Vuodessa kertyy isohko summa, ja sitten kun muuttaa erilleen on vähän pehmikettä.
Aivan typerää muuttaa yksin asumaan vain sen takia että joidenkin ihmisten mielestä tämä on ihan välttämätöntä ja suorastaan pakollista kaikille heti sillä sekunnilla kun täytetään 18.
Kivakoti kuulostaa oikein kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en keski-ikäisenä arvosta lainkaan näitä nykyisiä 30+ ja kotona "nuoria". Elämäntaitoja täytyy opetella ennen kuin voi hypätä suoraan vanhempien luota vaimon/miehen luo. Mielestäni 20+ on hyvä ikä katkaista napanuora ja hankkia oma elämä, eikä elää vanhempien siivellä. Sillä sitähän se on, riippumatta siitä, maksaako nimellisen summan vuokrakuluja vanhemmilleen vai ei. Kyllä ne vanhempiensa ylläpitämät lapset tunnistaa yhä, jopa 40-50-vuotiaina. Ovat jotenkin avuttomia.
Omille lapsilleni olen asian kertonut. Saavat asua kotona, mutta arvostukseni laskee enkä kohtele heitä aikuisina ennen kuin osoittavat kykenevänsä aikuisen itsenäiseen elämään. Aikuisuutta ei minun mittapuullani mitata taloudellisena säästöjä vaan henkisenä kasvuna.
Itse asuin vanhempien luona 22 vuotiaaksi asti. Kävin täysipäiväisesti töissä ja säästin 95% palkasta omaan asuntoon. En halunnut maksaa vuokraa vaan päästä suoraan maksamaan omaa kämppää. Tämä sopi vanhemmilleni hyvin ja tottakai osallistuin talouden pyörittämiseen. Ruuasta vanhemat eivät halunneet rahaa joten tein sen "ansaitakseni" pihahommia ja vahdin nuorempia sisaruksiani kun vanhemmat halusivat käydä omilla menoilla. Nyt 37v ja velaton elämä.
Miksi lapsi on vapaamatkustajana peheessään? Kyllä teinin kuuluu osallistua kotitöihin ja noudattaa perheen sääntöjä.
Ei saa vanhemmilleen tehdä noin pahoin, että he joutuvat lopulta ajamaan pois lapsuudenkodista. Monille vanhemmille on raskasta pyytää että lapsi muuttaisi jo omilleen. Täytyy itse osata muuttaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Taloudellisesti erittäin kannattavaa varsinkin jos käy töissä. Saa kerrytettyä omaisuutta siihen tahtiin mikä ei olisi mitenkään muuten mahdollista.
Parikymppisenä tuli halu omaan kämppään, vaikka lapsuudenkoti oli rakas. Jos tätä halua ei tule, on nuoressa jotain todella vialla.
Mitä?