Onko kotikaupungissasi/kylälläsi juorukelloja?

Ei ole. En kuule juttuja. En reagoi mitenkään.

Ei! Täällä ei kukaan puhu kenellekään mitään. Ei edes nosteta katsetta.

Turpa tukkoon, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tää on stadin meininki.

Meillä on kerrostalossa, ja epäilen, että jotkut heistä toimivat myös kaupunginlaajuisesti.

Ikävä kyllä. Naapurit halusivat pitää perheenjäsenensä hautajaiset läheisten kesken ja kirkkoherranvirastossa täytettyyn lomakkeeseen tuli ruksi kohtaan ettei hautajaisten ajankohtaa saa ilmoittaa kysyttäessä eikä kukaan läheisistä sitä myöskään ulkopuolisille kertonut. Saman kylän seurakunta-aktiivisti emäntä tuli jo seuraavana päivänä kylään lällättämään, että hänpä tietääkin, koska ko henkilön hautajaiset pidetään ja ketkä niihin ovat osallistumassa. Kertoi samalla muistakin perheenjäsenistä muitakin henkilökohtaisia asioita, joita lähinnä saatavissa tiedoksi vain ko virastosta.

Oli yks, mutta siitä loppui patteri.

Ei varsinaisesti, ei kukaan välitä. No mitä nyt muutama vanha mummeli muttei heitä kukaan kuuntele.

Ihan sama. Mitä välii?

Näin isossa kaupungissa ei juorut leviä koko kaupunkiin mitenkään.

Pikkuinen maalaiskylä, en tunne täältä ketään. Varmasti puhuvat, mulle ihan sama. Jos on asiaa niin voi tulla kertomaan. Viihdyn yksikseni.

Meidän kesäpaikassa on eläkkeelle jäänyt kampaaja, joka sinnikkäästi haluaa tietää kaiken ja levittää jutut samoin tein kaikille. Juoruilijan prototyyppi, joka kyttää ikkunasta tai ns hoitelee pihaansa reagoiden joka ohikulkijaan.

On monia mutta ne on välillä suljetulla.

Asun 9 miljoonan ihmisen kaupungissa, täällä saa olla rauhassa.

Ei kelloja mutta ämmiä, myös miespuolisia. Elämäänsä kyllästyneitä, saavat kahvitauoilla itselleen huomiota kun pääsevät intopinkeenä kertomaan/levittämään jonkun mt ongelmaisen keksimiä valheita.

Ihmissurkimuksia koko kaupunki täynnä.

Täällä oli yksi, joka on jo kuollut. Hänellä oli tapana pysäyttää ihmisiä kylänraitilla ja pakottaa keskustelemaan kanssaan, tai siis kuutelemaan kertomiaan juoruja. Koiralenkillä jouduin usein hänen uhrikseen ja nuori kun olin, oli vaikea irrottautua kohteliaasti.

Nyt Heikki on jo vuosia ollut mullan alla.