Minun on vaikeaa ymmärtää parisuhteita
Jos kaksi tuntematonta tapaavat ja rupeavat seurustelemaan yms. niin miten siinä voi ikinä tavallaan luottaa toiseen? Kuitenkin molemmilla on oma eletty elämä, omat tulot ja toimeentulo. Miten pystytte jakamaan toisen kanssa niin paljon pelkäämättä eroa ja mitä se toinen tekee saamillaan tiedoilla erotessanne. Tai jos olette näyttäytyneet toisen edessä alasti ja eroatte. Eikö se vaivaa teitä yhtään?
Kommentit (21)
Ei se ole elämistä ollenkaan, jos täytyy varoa ja pelätä kaikkea. Elämä on tässä ja nyt, saatat kuolla huomenna tai saada syövän, joten elä täysillä.
Kannattaa etsiä monia ihania ihmisiä elämäänsä, niin ei haittaa niin paljon jos yksi päättää lähteä :)
Mitä pahaa jossain alastomana näkemisessä on?
Eron mahdollisuus on aina läsnä, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Ikään kuin nauttimaan siittä, että kaikki on nyt hyvin. Eikö se oo vähä sama, kuin että miten voisi nauttia elämästäkään, kun tietää että kuoleman mahdollisuus on aina läsnä?
Entä sitten joku yhteenmuutto? Koskaan ei saisi olla rauhassa eikä edes kaivaa nenää, kun joku olisi vieressä ja vahtaisi. Vai ovatko kaikki muut niin normaaleja, että kaikki voivat vapaasti nähdä mitä teette kotona?
Ap
Suhde on silloin jo kohtalaisen vahvalla pohjalla, kun voi sohvalla vierekkäin ollessa pieraista.
Jatka vaan omaa elämääsi yksin neljän seinän sisällä.
Eihän se ihminen kauaa ole tuntematon, vaan yhdessä vietetyn ajan myötä muuttuu perheenjäseneksi. Tutustumalla selviää, onko toinen luottamuksen arvoinen.
Oi että kun on kehno provo, suoraan Porvoosta.
Niin no yleensä siihen tuntemattomaan tutustutaan, vietetään paljon aikaa yhdessä, tehdään asioita yhdessä, kerrotaan itsestämme, elämästämme. Eiköhän siinä ala pikkuhiljaa tutustumaan ja luottamaan toiseen ainakin perus luottamus pitäisi syntyä.
Sitä vaan pitää pidättää pierua 8 -10 tuntia
Niin no, jos omaan sisarukseenkaan ei voi luottaa, niin aika köyhäksi kävisi elämä, jos päättäisi, että keneenkään ei voi luottaa :D
Nimimerkillä sisko puukotti selkään, mutta puoliso ei (ainakaan vielä) ole puukottanut. Jos jonain päivänä puukottaa, niin se on sen hetken murhe!
Vierailija kirjoitti:
Tai sekin, että pystyisi nukkumaan toisen vieressä. Jättämään toisen omaan kotiin, kun itse on poissa... Miten pystytte luottamaan tuntemattomaan?
Ap
Kieltämättä jälkeenpäin sitä on miettinyt, että on täytynyt olla hullunrohkea. Ei toista ihmistä opi oikeasti ikinä tuntemaan. Ensimmäinen ex on sellainen jolle voin jättää ihan kaikki laitteet auki ja annan puhelimen sen käyttöön tuosta vain miettimättä. Se saa puolestani tonkia elämäni eikä haittaa. Sen jälkeen tulleille ei tullut mieleenkään jakaa elämäänsä tuosta vain. Jotenkin ei sitä voi itseään jakaa joka ihmisen kanssa, ei oikeasti. Ne on vain ne harvat joista tulee se perhe.Nyt kun on keski-iässä en halua juuri tästä itsensä jakamisen syystä ketään. Jos on elänyt puoli vuosisataa ilman toista, elänyt sen merkittävimmän osan jo elämäänsä niin minun puolesta voidaan jatkaa vieraina loputkin puoli vuosisataa. Ne elämän ihmiset valittiin ennen 25 ikävuotta
Sitä minäkin ihmettelen. Luulisi että haluaisi tuntea jotenkin toisen etukäteen, että edes harkitsee kaukaa koskettamista.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten joku yhteenmuutto? Koskaan ei saisi olla rauhassa eikä edes kaivaa nenää, kun joku olisi vieressä ja vahtaisi. Vai ovatko kaikki muut niin normaaleja, että kaikki voivat vapaasti nähdä mitä teette kotona?
Ap
Se Oikea, jonka kanssa haluaa olla ja jakaa elämänsä, on sellainen, jonka seurassa voi täysin olla oma itsensä. Haluat löytää ihmisen, jonka kanssa tulee olo kuin olisi tullut kotiin. Että hyväksytte toisenne ja arvostatte toisianne juuri sellaisena kuin olette. Parhaimillaan sitä löytää itsestään jopa uusia, positiivisia puolia ja inspiroitte toisianne uusiin seikkailuihin.
Huono kumppani vetää alas, tekee olon epävarmaksi ja sitä ehkä yrittää olla jopa jotain muuta kuin on. Sellaisen ihmisen kanssa ei pidä jatkaa tapailua.
Eihän naisilla mitään hätää ole. Yleisemmin se on nainen joka lähtee puolen miehen omaisuuden kanssa kun ei ole suostunut miehen vaatimaan avioehtoon. Jos taas nainen on rikkaampi on siellä ihan varmasti allekirjoitetut avioehdot että miehelle ei jää mitään eikä saa mitään
Vierailija kirjoitti:
Eihän naisilla mitään hätää ole. Yleisemmin se on nainen joka lähtee puolen miehen omaisuuden kanssa kun ei ole suostunut miehen vaatimaan avioehtoon. Jos taas nainen on rikkaampi on siellä ihan varmasti allekirjoitetut avioehdot että miehelle ei jää mitään eikä saa mitään
Ei sulla mitään rahaa ole kellekään jaettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten joku yhteenmuutto? Koskaan ei saisi olla rauhassa eikä edes kaivaa nenää, kun joku olisi vieressä ja vahtaisi. Vai ovatko kaikki muut niin normaaleja, että kaikki voivat vapaasti nähdä mitä teette kotona?
Ap
Onhan sinulla ollut varmaan lapsuudenperhekin? Häiritsikö toisten nenänkaivaminen?
Voi järjestää molemmille omaa tilaa eikä ole pakko asua yksiössä.
Tai sekin, että pystyisi nukkumaan toisen vieressä. Jättämään toisen omaan kotiin, kun itse on poissa... Miten pystytte luottamaan tuntemattomaan?
Ap