Titanicin kirje

Minä olen Titanic, valtava laiva, joka valloitti meret vuonna 1912. Komeana ja ylväänä kuljin valtamerien aalloilla, täynnä matkustajien ja miehistön odotuksia ja toiveita. Mutta kohtalo iski kovaa, kun törmäsin jäävuoreen. Vauriot olivat liian vakavia, ja pian vesi tulvi sisääni.

Tunsin pelkoa ja epätoivoa, kun ihmiset kiirehtivät pelastusveneisiin ja kylmä Atlantin vesi ympäröi minut. Ymmärsin, että kohtaloni oli sinetöity. Vaikka en voinut puhua, huusin hiljaa apua, toivoen, että joku kuulisi hätäsignaalini.

Tänä päivänä muistoni elävät ihmisten sydämissä ja historiankirjoissa. Vaikka tragediani oli suuri, toivon, että se opetti maailmalle tärkeitä opetuksia turvallisuudesta ja ihmisten rohkeudesta vaikeina aikoina.

Muistakaa minut ja ne, jotka menettivät henkensä kanssani tuona kohtalokkaana yönä. Olkoon Titanicin tarina muistutus siitä, kuinka tärkeää on arvostaa elämää ja pitää huolta toisistamme merillä ja maissa.