Miksi en saa ystäviä? Mikä minussa on vialla?

Vierailija:

Ystävänä pyrin jatkuvasti ottamaan toisen huomioon, , en uskalla oikein sanoa mitään eriävää mielipidettä tai olemaan vahvasti erimieltä kun pelkään että minulle käännetään selkä ja minut hylätään, jätetään yksin.

?

Tämä on, tiedätkös, erittäin rasittavaa. Kukaan ei jaksa kauaa olla miellyttämishaluisen ystävä, ihmisen jolla ei ole omaa tahtoa eikä omia mielipiteitä.

Toiset ystävyyssuhteet vaan hiipuvat ajan kanssa, varsinkin jos kyseessä ei ole pitkäaikainen tuttava.

ihan tervettä sanoa oma mielipiteensä reilusti ja myös ei-sanaa saa käyttää!!!

jos haluaa koiran ottaa sitten koiran.



Ihmisen pitää ja tulee omata omia mielipiteitä niin hyvässä, kuin pahassa.



Ja se todellinen ystävä sietää myös ne negatiiviset sanomiset.

en jaksa ymmärtää, missä vika!

Ja oikein paha mieli tulee, kun kuulee näitä juttuja: " oli taas bileet, ja siellä oli se yks mäntti, mikä pilasi kaikkien illan" . Mutta silti tää mäntti aina kutsutaan mukaan! Miksi ihmeessä???



Ja 2: vaikka ihminen on kiltti, niin kyllä meillä silti on omat mielipiteet! Emme vain halua tahallaan loukata toisia. Niinkö pitäisi tehdä?? Sekö meissä on oikeasti vikana??

halua loukata toisia. Mutta terveesti itsekäs saa ja pitää olla ystävyyssuhteissakin ja elämässä yleensä!

Kun olette jonkun toisen seurassa/isommassa porukassa, mitä mietitte? Mietittekö koko ajan, mitä muut teistä ajattelevat? Eli siis mietittekö koko ajan oikeastaan itseänne?



Se nimittäin näkyy - ja tuntuu. Teissä ei ole välttämättä mitään " vikaa" , mutta ei kukaan jaksa olla olla sellaisen ihmisen seurassa, joka on täysin kääntynyt itseensä.



Ja tämän sanon kaikella ystävyydellä.

Vierailija:

Ja 2: vaikka ihminen on kiltti, niin kyllä meillä silti on omat mielipiteet! Emme vain halua tahallaan loukata toisia. Niinkö pitäisi tehdä?? Sekö meissä on oikeasti vikana??

En nyt tietenkään tarkoita että pitäisi kysymättä möläytellä mielipiteitään tyyliin oletpas lihonut tai onpas sulla kamala kampaus.

Mutta on eri asia loukata kuin omata mielipiteitä.

ja kuinka moni on aidosti ystävä. Itselleni on kehittynyt tarkka vainu siihen....

ap

ehkei sinussa ole vikaa, vaan liikut sellaisten ihmisten parissa jotka eivät loppujen lopuksi ole kuitenkaan ihan saman henkisiä, siksi ei natsaa.



+ monilla aikuisilla on jo valmiit ystävyyssuhdeverkostot, työ ja pienet lapset eikä riitä energiaa tutustua uusiin ihmisiin, kun arjen pyörittämiseen menee kaikki puhti (=minä)



vaikka ne uudet ihmiset olisi periaatteessa miten mielenkiintoisia vaan..

Kun ihmiset ovat erimieltä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, ainakin joskus ;-)

Kaikki lapsen tunteet ovat hyvästä, niin hyvät kuin pahatkin. Jos lapsi saa osoittaa myös negatiiviset tunteensa kotona, hän tuntee olevansa turvassa ja rakastettu juuri sellaisenaan kuin on. Luultavasti tästä syystä sinusta on tullut se mitä olet nyt. Eli kiltti toisten miellyttäjä.



Tälläisellä ihmisellä valitettavasti vain harvoin on todellisia ystäviä, koska hän ei näytä oikeita tunteitaan, kerro mielipiteitään ja myöskin ylikiltti ihminen on helposti hyväksi käytettävissä.



Ennenkuin voit rakastaa muita, on sinun opittava rakastamaan itseäsi. Opettele näyttämään negatiiviset tunteesikin, huudot ja itkut sekä sen jälkeen opettele tunnistamaan mitä oikeastaan haluat ja ajattelet ja sitten myös näytät sen maailmalle.



Ihmiset haluavat mielenkiintoista seuraa, myötäilijä ei kiinnosta oikeasti ketään.



Ja oman mielipiteen sanominenhan ei todellakaan ole loukkaus kenellekään, jos se on sanottu asiallisesti ja oikeassa paikassa.

ripustautuja ja sellaisia ihmisiä kartetaan kuin ruttoa. Unohda nyt helvetissä ne muistamiset ja merkkipäivät ja hanki mielipiteet ja sano ne ääneen.

Vierailija:

Minut on kasvatettu kiltiksi, liian kiltiksi tytöksi pienestä pitäen. kotona ei saanut näyttää negatiivisia tunteita, ei suuttumusta, ei pahaa mieltä...

Aikuisena en ole saanut pysyviä, hyviä ystäviä, kaikki ihmissuhteet hiipuvat. Mies minulla toki on, onkin hyvä sellainen.

Ystävänä pyrin jatkuvasti ottamaan toisen huomioon, muistamaan merkkipäivät, olemaan ystävällinen, en uskalla oikein sanoa mitään eriävää mielipidettä tai olemaan vahvasti erimieltä kun pelkään että minulle käännetään selkä ja minut hylätään, jätetään yksin.

Siltikin minut on jätetty yksin aivan liian monta kertaa.

Mikä vikana?

Lapsen pitää saada raivotakin, kunhan siihen on aihetta.

Vierailija:

Kun olette jonkun toisen seurassa/isommassa porukassa, mitä mietitte? Mietittekö koko ajan, mitä muut teistä ajattelevat? Eli siis mietittekö koko ajan oikeastaan itseänne?

Se nimittäin näkyy - ja tuntuu. Teissä ei ole välttämättä mitään " vikaa" , mutta ei kukaan jaksa olla olla sellaisen ihmisen seurassa, joka on täysin kääntynyt itseensä.

Ja tämän sanon kaikella ystävyydellä.

Joidenkin ihmiseten seurassa olen ja en epäile yhtään sitä, etteikö se näkyisi. Toisten seurassa taas pystyy olemaan täysin rennosti ja luontevasti. En tiedä mistä se johtuu, mutta jos se " mitähän tuo ajattelee, tää menee nyt ihan perseelleen, mitä mä sanon seuraavaksi..." jää päälle niin siitä ei oikein pääse mitenkään eroon. Ja sen tiedostan kyllä, mikä luultavasti vain pahentaa asiaa.

Luulen myös, että tämä on opittu lapsuudesta. Äitini häpesi/häpeää minua. Olen huomannut sen nyt aikuisena kun edelleen jossain isommissa porukoissa äitini katselee vaivaantuneena varpaitaan tms. kun minä puhun (varsinkin jos olen eri mieltä jonkun kanssa, mutta välillä ihan tavallisesta ompas ulkona kylmästäkin). Joskus ihan sanookin (tai lähinnä kuiskaa), että " Älä nyt" . Tekee sitä samaa mm. miehelleen!

Olen melko erilainen kuin ap, en ole ylikiltti ja sanon kyllä moielipiteeni. Vanhat ystävät; ne helmet ovat kyllä pysyneet. Arkipäivän sosiaaliset kuviot ovat vain todella köyhät. Vikaa tai ei , näin vain on.

No kiitoksia paljon!

Mitäs siihen sanot kun olen vanhemmilleni sanonut joskus eriävän mielipiteeni niin isäni on mököttänyt/ollut puhumatta minulle pahimmillaan yli puoli vuotta? Mitättömistä asioista johtuvista pienistä sanaharkoista. Ja äitini on muuten vain loukkaantunut.

Helpompaa kun pitää päänsä kiinni vaikka tekisikin mieli sanoa useinkin mitä mieltä on.

ap

voit olla närkästynyt k.o. asioista ja se voi vaikuttaa sinun ja vanhempiesi väleihin, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa muihin ihmissuhteisiisi, jos vain päätät niin ja alat tietoisesti muuttaa omaa käytöstäsi toiseen suuntaan

Voisitko antaa ihan konkreettisia neuvoja? (kuulostaa typerältä, tiedän)

Alkaa jo itsestäkin tuntua todellakin siltä että kulutan itseni ihan puhki tätä menoa.

Niin, itseasiassa tässä nyt lyhyen ajan sisällä olenkin sanonut suorat sanat kahdelle ystävälle ja kuinkas ollakaan; yhteydenpito loppui. Että näin. Ja syystä että sanoin suorat sanat kun loukkaannuin. ennen olen niellyt kiukkuni mutta nyt tuli mitta täyteen.

ap