Olen asunut nyt neljä vuotta ulkomailla. Kuinka kauan kestää sopeutua ulkomailla asumiseen?

Sopeutumista helpottaa se että pyrkii elämään paikallista elämää ja ottaa siitä kaiken irti. Nauttii niistä asioista jotka on paremmin kuin Suomessa ja suhtautuu arjen kommervenkkeihin kuriositeetteina jotka kuuluvat uuteen maahan.

Jos haluaa sopeutua ei kannata yrittää elää niin kuin olisi Suomessa, kannattaa heittäytyä, sanoa kyllä jokaiseen kutsuun että tutustuu ihmisiin, opetella kieli kunnolla, syödä paikallista ruokaa ja seurata paikallista mediaa. Tämä kaikki on tosi tärkeää etenkin aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Joko sopeutuu parissa vuodessa tai sitten alkaa vieraantua. Tutkittu juttu. Kulttuurishokki. Voi tulla myös suomeen palatessa.

Missä on hyviä tutkimuksia tästä? Kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on myös persoonakysymys. Olen itse sellainen, että uuteen kotiin kotiutuminen kestää kauan, vaikka muuttaisin vain kilometrin päähän. Lapsuudenkodista omilleni muuttaessa kesti monta vuotta, että opin ajatella omaa asuntoani kotina sen lapsuudenkodin sijaan. Tietysti kannattaa miettiä, että voisiko kaupungissa/maassa/kodissa olla jotain, minkä takia ei pysty sopeutua kunnolla. Mutta kyllä meitä hyvin hitaasti sopeutuvia vain on.

Ehkä hitaasti sopeutuvien ei kannata muuttaa.

Tottakai kannattaa muuttaa huonommasta parempaan, eihän sopeutumisvaihe ikuisesti kestä kellään.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä miten seniili on.

Teininä 3kk on pitkä aika ja siinä ajassa oppii jo kielen.

Eiköhän kuitenkin sanottaisi vaan että oppii toki siinä ajassa kielTÄ, mutta että oppisi kieLEN  on jo vähän liikaa sanottu. (teini-ikäisenkään tapauksessa) 

Varsinkaan jos on kyse jostain sellaisesta  maassamme yleisestikään vähemmän kuullusta kielestä jota ei ennen sinne kohdemaahan tuloa ole koulussa opiskellut eikä yhtään muutenkaan lukenut, tai edes kuullut.

Sanotaan nyt vaikka esimerkiksi sellaisia vähemmän täällä tunnettuja kieliä kuten vaikkapa latvia, liettua, albania, baskin kieli, tsekki, tai vaikka tanska.

(huom. esim. tanskassa on kyllä  hieman kinkkisempi numerolukujärjestelmä jossa ruotsinkielen vastaavan tuntemuksesta ei juurikaan ole paljon apua-se kolme kuukautta menisi  melkein jo senkin sujuvaksi taidoksesi opetteluun ) 

Toki pärjäisit mainiosti tuon kolme kuukautta tanskalaisten parissa vaikket vaivautuisi opettelemaan sanaakaan tanskaa, koska siellähän  osataan tietenkin englantia .

Yleisesti ottaen muuten jopa paljon paremmin kuin täällä, mutta siitähän tässä nyt ei ole kysymyskään, vaan siitä että jos ottaisit siellä kertakaikkiaan vakaaksi tavoitteeksesi tanskan kielen omaksumisen ja sisäistämisen kielitaidoksesi (vaikka vain 'lähes')  natiivitasolle kolmessa kuukaudessa .

Sanon vain,että se tavoite ei kyllä onnistu keneltäkään ulkomaalaiselta , eikä tule toteutumaan siinä ajassa. 

Otin tämän tanskan nyt esimerkiksi sen vuoksi että olen vieraillut siellä äitini serkun ja hänen perheensä luona monena kesänä ja asunutkin heidän luonaan.

Hän oli siellä sairaanhoitajana ja naimisissa tanskalaisen miehen kanssa joka on ammatiltaan opettaja.

He tutustuivat kun tämä äitini serkku oli 18-vuotias ja tapasi tämän, tulevan miehensä täällä Suomessa Savonlinnassa  .

Nyt he ovat molemmat jo eläkkeellä ja heillä on kaksi aikuista lasta jotka ovat molemmat naimisissa siellä.

Poika,jonka kanssa (vaikka hieman tanskaa jo osaankin)  juttelen kuitenkin mielummin englanniksi', oli ainakin sitä mieltä että: 'Kyllä äidin tunnistaa vieläkin puheestaan alkuperältään ulkomaalaiseksi'.

Jos ei vielä tunnu, ei koskaan. Ja kun palaat suomeen, huomaat ettei tämäkään enää tunnu kotimaalta. Se siitä.

Ei ole mieleisesi/sinulle tarkoitettu kaupunki, jos ei neljässä vuodessa ole kotiutunut.

Minä kotiuduin hetkessä uuteen kotikaupunkiini, johon halusinkin muuttaa. Vähän jännitin miten käy kotiutumisen kanssa.

Jos et kuulukaan ulkomaille. Siellä voi tuntea helposti itsensä muukalaiseksi.