Miki Liukkosen tuotanto. Oletko lukenut?

Katsoin hänen kirjojaan Bookbeatilta, mutta yhdenkään aihe ei ollut sellainen, että olisin viitsinyt edes avata sitä.

Ei nyt sentään noin paksuja kirjoja, kauhean rasittavaa ja vaikeaa tekstiä olen vaan puhelimella tiktokissa

Sain Mikistä Sivullinen-ohjelmasta sekä hänen instagramistaan sellaisen käsityksen että luuli tietävänsä ja osaavansa enemmän kuin todellisuudessa tiesi ja osasi. Jossain väitti, että pääsisi heittämällä opiskelemaan lääketiedettä jne ilman valmistautumista pääsykokeisiin.

Mikin kouluttamattomuus näkyi. Oli jossain määrin mustavalkoinen ja hänen tietonsa asioista oli pinnallista. Se tuli ilmi esim. jaksossa, jossa keskusteli Syksy Räsäsen kanssa. Syksyllä oli täysin pitäviä argumentteja, joiden myötä Mikin näkemykset vähän laimenivat. Miki haukkui Syksyn myöhemmin pystyyn instagramissaan.

Miki oli kiistatta lahjakas ja ahkera. Hänen habituksessaaan oli kuitenkin selkeitä merkkejä sellaisesta kypsymättömästä ajattelumallista, mikä on tyypillistä nuorille ihmisille.

Luulen, että tuo kypsymättömyys koitui hänen kohtalokseen.

Aion tutusta

Minäkään ne pitänyt tuosta keltaista väriä käsittelevästä kirjasta. Sen sijaan Elisabet-runoteos oli mielestäni erinomainen.

Tuleva teos tekee myyntiennätyksen

En ole lukenut niistä yhtäkään. 

Aloitin O:n aikanaan ja jätin sen kesken. Luen paljon mutta viimeiset 5 vuotta olen antanut itselleni luvan jättää hyväkin kirja kesken jos tuntuu ettei ole oikea aika lukea ko kirjaa.

Muistan kun kaverini kanssa juttelimme siitä kirjasta ja sanoin että vaikuttaa erittäin lupaavalta ja että odotan mielenkiinnolla millaiseksi Liukkosen ilmaisu kehittyy vuosien myötä.

Se keskustelu tuli mieleen kun kuulin uutisen että hänen tiensä päättyi 33-vuotiaana.

Jään kaipaamaan niitä sanoja jotka jäivät kirjoittamatta.

Kiinnostaa kuulla mielipiteitä.

En ole lukenut, mutta ajattelin kokeilla. Hieman kyllä huolestuin kun Ville Ranta kertoi haastattelussa, että Mikiä ei kiinnostanut kukaan eikä mikään, eikä hän edes muistanut tuttaviensa nimiä tämän takia. Että miten tällainen ihminen voi olla kirjailija, koska kirjailijan keskeinen ominaisuushan on ihmisten tarkkailu, eläytyminen, toisten asemaan asettuminen, sen kuvaaminen. Tällainen Miki ei kuitenkaan ilmeisesti ollut. Veikkaan, että Mikin tuotanto on kirjailijan omaa tajunnanvirtaa taitavasti kirjoitettuna, mutta onko se kiinnostavaa, se on toinen kysymys. Mutta annan Mikille mahdollisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitin O:n aikanaan ja jätin sen kesken. Luen paljon mutta viimeiset 5 vuotta olen antanut itselleni luvan jättää hyväkin kirja kesken jos tuntuu ettei ole oikea aika lukea ko kirjaa.

Muistan kun kaverini kanssa juttelimme siitä kirjasta ja sanoin että vaikuttaa erittäin lupaavalta ja että odotan mielenkiinnolla millaiseksi Liukkosen ilmaisu kehittyy vuosien myötä.

Se keskustelu tuli mieleen kun kuulin uutisen että hänen tiensä päättyi 33-vuotiaana.

Jään kaipaamaan niitä sanoja jotka jäivät kirjoittamatta.

Mielenkiinnosta: miksi jätit kesken? 

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut, mutta ajattelin kokeilla. Hieman kyllä huolestuin kun Ville Ranta kertoi haastattelussa, että Mikiä ei kiinnostanut kukaan eikä mikään, eikä hän edes muistanut tuttaviensa nimiä tämän takia. Että miten tällainen ihminen voi olla kirjailija, koska kirjailijan keskeinen ominaisuushan on ihmisten tarkkailu, eläytyminen, toisten asemaan asettuminen, sen kuvaaminen. Tällainen Miki ei kuitenkaan ilmeisesti ollut. Veikkaan, että Mikin tuotanto on kirjailijan omaa tajunnanvirtaa taitavasti kirjoitettuna, mutta onko se kiinnostavaa, se on toinen kysymys. Mutta annan Mikille mahdollisuuden. 

Tässä vielä lainaus haastattelusta:

"Miki ei tajunnut elämästä mitään. Oliko jossain meri tai joki, talo tai asunto tai rakkaussuhde tai lapsi tai auto tai työ – mikään tällainen ei jäänyt mieleen tai kiinnostanut. Meille tullessaan hän kerta toisensa jälkeen, mitä nimet meidän ovessa olivat. Meidän lasten, meidän lasten. Käsittämätöntä, todellisuus oli parhaimmillaankin vain materiaalia.”

Erikoinen kirjailija, jos ei mikään jäänyt mieleen tai kiinnostanut. Onko nämä Mikin kirjat jotakin pään sisäistä monologia vai mitä ne on?

Tämä minua hämmästyttää: Miki Liukkosen kuolemasta on tälläkin palstalla satojen kommenttien keskusteluketju, mutta hänen kirjansa ovat jääneet suurimmalle osalle tuntemattomiksi. Kirjailija itse siis oli kiinnostava, mutta hänen tuotantonsa ei?

Voin selata uusinta jos kohdalle sattuu

Minua häiritsi tuossa Ylen sarjassa se, että YLE oli selvästi päättänyt, keitä Miki tapaa. Miksi hänen ei annettu tavata sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti kiinnostivat häntä itseään ja joiden elämään ja ajatuksiin hän olisi itse halunnut kurkistaa.

Minkälaisia ne kirjat sitten ovat?

Millainen on kirjoitustyyli, henkilöhahmot, aiheet, muuta?

Kirjastoissa on kaikki varattu, niin ei pääse lukemaan sieltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia ne kirjat sitten ovat?

Millainen on kirjoitustyyli, henkilöhahmot, aiheet, muuta?

Kirjastoissa on kaikki varattu, niin ei pääse lukemaan sieltäkään.

Netissä on esikatseluna nähtävillä osia kirjoista. Löytyvät ihan Googlen haulla kirjailijan ja kirjan nimellä. WSOY:n sivuilla on jo myös nähtävillä ensimmäiset 26 sivua uudesta ensi syksynä julkaistavasta kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Elämä:esipuhe ja Hiljaisuuden mestari jäivät kesken jo alkuunsa, mutta O oli yllättävän vetävä ja huumoristinenkin. Runoilijatausta näkyi kauniissa lauseissa, ja Liukkonen tuntui jo löytäneen oman, tunnistettavan äänensä. Jos olisi saanut karsittua tekstistä turhaa kikkailua, ja kirjoittanut hieman juonivetoisempaa tarinaa, niin uskon että olisi ollut leseitä kirjoittaa se suuri suomalainen nykyromaani josta aina välillä uhosi. Nyt jäi täysi potentiaali ulosmittaamatta.

Liukkonen sanoi itse, ettei halua kirjoittaa juonivetoisesti, koska juoni ei ole realismia. Sanoi, että koska oikeassa elämässä ei ole juonta sillä tavoin, että asioilla olisi alku ja loppu sekä jonkinlainen ratkaisu, hän kirjoittaa enemmänkin tunnelman pohjalta, ei juonen.

Ei nuo kirjat mitenkään vaikeita ole - ellei sitten pidä modernia tajunnanvirtatekniikkaa vaikeana. Moderni tyyli kertoa tarina ei ole kovin juonilähtöinen, enemmän keskitytään aistimuksiin ja tuntemuksiin. Joyce/Wallace/Pynchon-vaikutteet hyvin nähtävissä. Hiljaisuuden mestari taitaa olla helpompaa luettavaa jos juonivetoinen kerronta kiinnostaa. O sen sijaan on aivan maailmankirjallisuutta, aivan huikea teos. Kuolema on etualalla siinäkin ja elämän katoavaisuus.

Liukkonen on aika lailla ainutlaatuinen kirjailija Suomen mittakaavassa, äkkiseltään ei tule samanlaista mieleen. Valtava menetys kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Voin selata uusinta jos kohdalle sattuu

Latasin netistä maistiaisen tästä Vierastilasta. En nyt millään muista, mistä.

Taisi olla kustantajan sivusto.