Millaista on olla ruma?
Kommentit (34)
Siis että häpeä ei varmaan koskaan poistu, piti kirjoittaa äskeiseen viestiin.
Eipä tässä mitään kummempaa, en jaksa välittää, se siitä.
Jos kaupassa työntekijät tervehtii iloisesti, niin ei kovin ruma voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Li Andersson tietää.
Minusta Li on karulla tavalla jotenkin,,,,no "ok" ruma on.
Hän oli nuorempana miesten mielestä hottis. Ilkeä hän on, mutta ei nyt ruma muuten kuin sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun oon jo yli 40 v, niin rumuus ei enää niin paljon haittaa. Toista se oli nuorena - silloin se jotenkin aina korostui, kun esim baarissa sai aina olla seinäruusu.
Olen aina (teini-iästä alkaen) pitänyt itseäni poikkeuksellisen rumana. Vartaloni on hoikka ja ihan nätti, mutta kasvot rumat. Edelleen hävettää pitää vaikka Teams neuvottelussa kameraa päällä.
Rumuudesta huolimatta olen naimisissa, lapsiakin on. Mutta ei se häpeä ikinä varmaan häpeä. En tykkää yhtään käydä missään ihmisten ilmoilla, töissä ja kaupassa käynnin lisäksi siis. Pelkään, että jossain illanvietossa joku tulisi sanomaan jotain ikävää ulkonäöstäni.
Naisten yksinäisyys....
Ihan hyvin menee, parisuhde on kestänyt kauan, muista en välitä.
Olen kasvonpiirteiltäni vähän sellainen epämääräinen. Itse en pidä itseäni rumana, mutta olen saanut nuorempana ikäviä kommentteja tai kohtelua miehiltä ja tämän perusteella ymmärtänyt etten vastaa mitään kauneusihanteita. Näistä kokemuksista on jäänyt jonkinlainen varovaisuus selkäytimeen ja saatan kokea tietyt tilanteet ja paikat epämiellyttävinä esim. baarit. Tinderit ym olisivat kauhistus, onneksi ei tarvitse asiaa miettiä.
Enemmän se muita häritisee kuin minua. En olee ikinä parisuhdemarkkinoilla kilpaillut kenenkään kanssa. Sitä ihmettelen kuitenkin, että miksi jollain on halu kommentoida rumuuttani. Että ihan kuin en itse sitä tietäisi että minulla on tiettyjä silmään pistäviä asioita esim. kehossani.Mutta muutenhan ikä tasoittaa meidät kaikki samalle viivalle. Ihmisistä minulla ei ole hyvää kuvaa, siksi olen löytänyt muualta elämääni syvemmät merkitykset ja ymmärtänyt armon merkityksen.
Minä en oikein ymmärrä, että kuka on ruma.. kauniin ymmärrän, kun välillä näkee mielestään kauniin ihmisen. Toki usein en näe kauniina sellaisia, joita yleisesti ottaen pidetään kauneusihanteiden mukaisesti kauniina. Mutta silti on omaan silmään olemassa erityisen kauniita ihmisiä. Mutta että joku olisi erityisen ruma on outoa. Minusta on olemassa kauniiden lisäksi tällaisia tavallisia erinäköisiä ihmisiä. Kukaan, kenet olen nähnyt ei ole ollut sen näköinen, että erikseen pitäisi sanoa häntä rumaksi. Ehkä minäkin olen ruma, mutta en ymmärrä sitä :D ja joinakin päivinä mietin, että olenkohan ruma.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvonpiirteiltäni vähän sellainen epämääräinen. Itse en pidä itseäni rumana, mutta olen saanut nuorempana ikäviä kommentteja tai kohtelua miehiltä ja tämän perusteella ymmärtänyt etten vastaa mitään kauneusihanteita. Näistä kokemuksista on jäänyt jonkinlainen varovaisuus selkäytimeen ja saatan kokea tietyt tilanteet ja paikat epämiellyttävinä esim. baarit. Tinderit ym olisivat kauhistus, onneksi ei tarvitse asiaa miettiä.
Minäkään en pidä itseäni rumana, mutta miehet ovat kommentoineet muuta.. josta myös olen ymmärtänyt, että en ole kaikista kaunein kukka kedolla. Ja siitä on syntynyt juuri noissa baareissa yms. Fiilis, että tiedän etten ole kaunis, mutta normi arjessa pidän itseäni ihan hyvännäköisenä.
Näyttää sille että suomalaiset on varsin rumaa kansaa. Ainakin kun heiltä itseltään kysyy.
Kumma juttu. Mikähän siinä onkin että missään muussa maassa ei ole varsinaisesti rumia ollenkaan, on vain kauniita ja ihan tavalllsia. Koskaan, minkään muun maalaisen suusta en ole kuullut että olen ruma.
Ja olen asunut ulkomailla pian 30 vuotta.
Enpä ole Suomessa käydessäni pistänytkään merkille kuinka jumalattoman rumia te siellä olette. Täytyypä nyt, kun kesäkuussa tulen käymään, oikein paneutua asiaan.
Nyt kun oon jo yli 40 v, niin rumuus ei enää niin paljon haittaa. Toista se oli nuorena - silloin se jotenkin aina korostui, kun esim baarissa sai aina olla seinäruusu.
Olen aina (teini-iästä alkaen) pitänyt itseäni poikkeuksellisen rumana. Vartaloni on hoikka ja ihan nätti, mutta kasvot rumat. Edelleen hävettää pitää vaikka Teams neuvottelussa kameraa päällä.
Rumuudesta huolimatta olen naimisissa, lapsiakin on. Mutta ei se häpeä ikinä varmaan häpeä. En tykkää yhtään käydä missään ihmisten ilmoilla, töissä ja kaupassa käynnin lisäksi siis. Pelkään, että jossain illanvietossa joku tulisi sanomaan jotain ikävää ulkonäöstäni.