Rehellisesti, onko lastesi ammatilla sinulle merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä lasten ammateilla tietenkin merkitystä. Onhan ammatti yleensä ihmiselle itselleen iso asia. Toivon, että lapset pääsevät ammatteihin, joissa viihtyvät. Toivon, että unelma-alaa valitessaan ottavat siitä selvää ja pohtivat asiaa huolella. Ymmärrän, että alaa voi myös vaihtaa, jos eka valinta ei kiinnosta tai työllistä eläkeikään asti.

Mutta halusitko lapsesi tietylle alalle tai opiskelevan enemmän? Se on eri asia kuin haluaa vaan löytävän hyvän ammatin. 

Myönnän kyllä, että kun esikoinen mietti mitä opiskelisi, olin helpottunut, kun hän valitsi alan, jolla on tällä hetkellä hyvä työllisyystilanne ja palkka. Jos hän olisi valinnut sen toisen mietinnössä olleen (taide)alan, niin olisin siitäkin ollut kovin ylpeä, huolestunut tosin.

Ihan vapaasti on saanut valita amiksen ja lukion, ammattikorkean ja yliopiston kanssa. Ei väliä.

Rehellisesti ei ole merkitystä muulla kuin sillä, että koulutuksella saa töitä. Oma koulutus on kuolevalla alalla ja siksi olenkin nyt työtön. Rehellisesti kieltäydyin avustamasta käsienheilutteluhumanistikoulutuksia, jotka johtaa suoraan kortistoon valmistumisen jälkeen.

Ei, kunhan tulevat toimeen, ovat onnellisia ja löytävät paikkansa yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niillä lasten ammateilla tietenkin merkitystä. Onhan ammatti yleensä ihmiselle itselleen iso asia. Toivon, että lapset pääsevät ammatteihin, joissa viihtyvät. Toivon, että unelma-alaa valitessaan ottavat siitä selvää ja pohtivat asiaa huolella. Ymmärrän, että alaa voi myös vaihtaa, jos eka valinta ei kiinnosta tai työllistä eläkeikään asti.

Mikä tää viihtyminen oikein on? Mulla nyt takana 34 vuotta työuraa useissa eri ammateissa. Jos olis viihtymisestä kyse niin en olis tehny päivääkään. Kuin moni voi oikeasti sanoa viihtyvänsä työssään? Ehkä pari ekaa vuotta, mutta sen jälkeen?

Tietysti on koska vain maallisella materialla on merkitystä tässä elämässä ja sitä saa hyvällä koulutuksella. Olen tarkka että muutkin pitävät samoja arvoja kunniassa kuin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Onko merkitystä siivoaako lapsesi lentokoneita vai suunnitteleeko niitä?

.

Miksi kukaan ei vastaa tähän?

Kumpi noista!!!!

Ei nuo ole mitään vaihtoehtoja joten niihin ei tarvitse vastata.

Jokainen tekee sitä mihin pystyy. Minun tavoite on saada vanhin lapsista työkyvyttömyyseläkkeelle, toinen toivottavasti saa ammattinsa opiskeltua että on kortistossa edes jollain nimikkeellä jos ei töitä saa. Nuorin menee nyt amikseen. Avustan sen minkä pystyn, että pääsee läpi. Ei meillä kaikilla ole valintoja. On vain jotain ja se tehdään mitä saadaan ja koitetaan kyetä siihen.

Pidin kyllä tärkeänä että suorittavat yo-tutkinnon. Alaikäiset voivat muuten sulkea jo teineinä tietyt alat, jos eivät käy lukiota. Sitten saivat vapaasti valita opiskelupaikkansa.

Ei väliä kunhan ammatti on mieluinen. Ei siis mikään statusammatti joka ei oikeasti kiinnosta tai mikään "no hain nyt vaan johonkin".

Kummaa jankkaamista lentokoneista.

Tahdon lapseni olevan onnellinen.

Lapseni on ihminen, yksilö, yksi henkilö.

Ammatti taas ei ikinä ole lähtöisin yhdestä ihmisestä, vaan ammatti on käsite joka on lähtöisin aina pelkästään yhteisöstä.

Ja minun käsitykseni onnellisuudesta: mikään onnellisuus ei ikinä voi olla lähtöisin yhteisöstä.

Toisin sanoen: lapseni ammatilla ei ole minulle mitään merkitystä.

Toki on paljonkin ihmisiä joilla on eri onnellisuuskäsitys kuin minulla. Paljonkin ihmisiä jotka kykenevät olemaan onnellisia ainoastaan yhteisön kautta. Ihmisiä joilla ei ole omaa sisäistä onnellisuutta, ihmisiä jotka ovat jo ajat sitten kadottaneet oman sisäisen itsensä. Heille ammatilla on merkitystä. Minun käy niitä ihmisiä sääliksi.

Olen nähnyt ihan tarpeeksi haahuilijalapsia, joiden vanhempien mielestä ihan kaikki on oikein ja hyvää, kunhan lapsi on onnellinen. Omani ovat todennäköisesti onnettomia, koska heillä on hyvät akateemiset ammatit, he pitävät työstään ja sen vastapainona pyörittävät yhteistä yritystä. Joten kyllä, minulle on tärkeää, että lapseni eivät hukkaa kykyjään vedoten siihen, että Goalla on kivampaa.

Ei pienintäkään väliä. Paljon tärkeämpää on että lapseni ovat onnellisia.. Seurustelin koko ikänsä suorittaneen naisen kanssa. Joka on erään suuryrityksen johto tehtävissä. Tuona aikana tuli tajuttua paljon elämästä, kuinka arvokasta se on ja kuinka helposti sen tuhlaa, merkityksettömiin asioihin. Ei auta Porschet tallissa, ylelliset lomamatkat ja parempi Seppälä jos elämä menee ohi.

Nffkf kirjoitti:

Ei pienintäkään väliä. Paljon tärkeämpää on että lapseni ovat onnellisia.. Seurustelin koko ikänsä suorittaneen naisen kanssa. Joka on erään suuryrityksen johto tehtävissä. Tuona aikana tuli tajuttua paljon elämästä, kuinka arvokasta se on ja kuinka helposti sen tuhlaa, merkityksettömiin asioihin. Ei auta Porschet tallissa, ylelliset lomamatkat ja parempi Seppälä jos elämä menee ohi.

Sen sijaan onni on siinä, kun ei ole rahaa, ei tavoitteita, ei hallinnantunnetta omasta elämästä. Kunhan ymmärtää, että elämä on sitä, että muut maksavat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on, miksi edes kysyt?

Millä tavalla? Kerro vähän tarkemmin.

Olen iloinen. kun hankkivat ammatin, kaikista ei edes ole siihen. Ja olen myös iloinen että joku valitsee "suvun" ammatin.

Se että valitsevat muun ammatin kuin olisin alunperin arvellut, ei ole merkitystä.

Kukaan ei vo olla täysin tunteeton lapsensa valinnoista tai ei ole normaalia,

Kyllä mä vähän pettynyt olisin, jos tyttö haluaisi lähihoitajaksi tai kampaajaksi tms. eikä kävisi mitään korkeakoulua. Mutta alalla muuten Einolle mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Kummaa jankkaamista lentokoneista.

Etenkin kun esim lentäjä ilmojen bussikuski parin vuoden koulutuksella tai itse maksettuna.

Olen itse sairaanhoitaja ja onnellinen että lapseni valitsivat korkeamman koulutuksen, paremman palkan ja mahdollisuuden valita työnsä.

Mielestäni on järkevää ajatella myös sitä mitä työstä maksetaan. Elämä nyt vaan on helpompaa, jos sitä rahaa on hiukka enemmän🤔

Yrittäjät varmaan usein toivovat että edes joku lapsista kiinnostuisi yrityksestä ja ryhtyisi jatkajaksi.

Ei ole. Pääasia että tekevät työtä josta pitävät.

Vierailija kirjoitti:

Tahdon lapseni olevan onnellinen.

Lapseni on ihminen, yksilö, yksi henkilö.

Ammatti taas ei ikinä ole lähtöisin yhdestä ihmisestä, vaan ammatti on käsite joka on lähtöisin aina pelkästään yhteisöstä.

Ja minun käsitykseni onnellisuudesta: mikään onnellisuus ei ikinä voi olla lähtöisin yhteisöstä.

Toisin sanoen: lapseni ammatilla ei ole minulle mitään merkitystä.

Toki on paljonkin ihmisiä joilla on eri onnellisuuskäsitys kuin minulla. Paljonkin ihmisiä jotka kykenevät olemaan onnellisia ainoastaan yhteisön kautta. Ihmisiä joilla ei ole omaa sisäistä onnellisuutta, ihmisiä jotka ovat jo ajat sitten kadottaneet oman sisäisen itsensä. Heille ammatilla on merkitystä. Minun käy niitä ihmisiä sääliksi.

Enemmän minua säälittäisi huonolla palkalla kituutteleva, joka ei voi toteuttaa hyvällä palkalla todellista sisäistä itseänsä.