Miten tämä nykyaika on niin synkkää?
Vettä sataa ja huonot fiilikset tuosta Miki Liukkosen kuolemasta. Surullista. Myös tulee mieleen kuollut Jasmin Voutilainen. Nuoria, lahjakkaita ihmisiä lähtee liian aikaisin. Kunpa he olisivat saaneet oikeaa apua. Tuttavapiirissä kaksi ihmistä tänä vuonna kuollut oman käden kautta, aivan yllättäen. Jotenkin ihmiset voivat todella huonosti. Tässä ajassa on jotain pahasti vialla.
Kommentit (48)
Vielä 2019 kaikki oli melko hyvin. Se oli hyvä vuosi muutenkin itselleni. Ja tuntuu, että se oli viimeinen hyvä vuosi ennen tämän nykyisen maailman ajan alkamista. Kaiholla muistelen tuota vuotta, joka on jo nostalginen ajatuksissa. Ensin tuli korona, sen jälkeen sota. Kaikki on tuntunut niiden myötä muuttuneen pysyvästi huonompaan suuntaan ja ihmiset voivat huonosti.
Itsemurhia tehtiin menneillä vuosikymmenillä enemmän kuin nyt.
Luonto korjaa heikoimmat. Hyvä vain, vähemmän mt-tapauksia.
Mene ulos, jätä kännykkä kotiin tai hävitä ainakin Some ja nauti kesästä.
Kaikki on paskaa. Siis ihan kaikki.
Kävelin tänään metsätiellä ja muistelin lapsuuden kesiä. Tavallaan kaikki näytti samalta tässä kesäauringossa, mutta tajusin, että minä itse en ole enää sama. On todella vaikeaa olla näkemättä oman mieleni varjoa, vaikka kuinka yrittäisin kääntyä siitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2019 kaikki oli melko hyvin. Se oli hyvä vuosi muutenkin itselleni. Ja tuntuu, että se oli viimeinen hyvä vuosi ennen tämän nykyisen maailman ajan alkamista. Kaiholla muistelen tuota vuotta, joka on jo nostalginen ajatuksissa. Ensin tuli korona, sen jälkeen sota. Kaikki on tuntunut niiden myötä muuttuneen pysyvästi huonompaan suuntaan ja ihmiset voivat huonosti.
Joo. Mullakin oli silloin vielä semmonen normaali fiilis. Vaikka oli ikäviäkin asioita, niin ne oli kuitenkin normaalin rajoissa. Ja mulla oli paljon suunnitelmia seuraavalle vuodelle, jotka sitten jaikki romuttui eikä niitä ole takaisin saanut.
Nyt on kaikki jotenkin päin seiniä. Ahdistaa ja masentaa ja on tosi vaikeaa olla ja pitää oikein pakottaa itseään elämään ja olemaan normaalisti. Ilo ja toiveikkuus on ihan kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2019 kaikki oli melko hyvin. Se oli hyvä vuosi muutenkin itselleni. Ja tuntuu, että se oli viimeinen hyvä vuosi ennen tämän nykyisen maailman ajan alkamista. Kaiholla muistelen tuota vuotta, joka on jo nostalginen ajatuksissa. Ensin tuli korona, sen jälkeen sota. Kaikki on tuntunut niiden myötä muuttuneen pysyvästi huonompaan suuntaan ja ihmiset voivat huonosti.
Joo. Mullakin oli silloin vielä semmonen normaali fiilis. Vaikka oli ikäviäkin asioita, niin ne oli kuitenkin normaalin rajoissa. Ja mulla oli paljon suunnitelmia seuraavalle vuodelle, jotka sitten jaikki romuttui eikä niitä ole takaisin saanut.
Nyt on kaikki jotenkin päin seiniä. Ahdistaa ja masentaa ja on tosi vaikeaa olla ja pitää oikein pakottaa itseään elämään ja olemaan normaalisti. Ilo ja toiveikkuus on ihan kadonnut.
Hyvin kuvailtu ja ihan samat fiilikset on täällä.
Korona ja sota rikkoivat sen perusturvallisuuden tunteen, johon olimme saaneet tottua. Monta vuotta näiden kriisien varjossa toi ensin ahdistusta ja siitä seurasi masennusta. Jotenkin sellaisen turtuneen tilan. Tunnistaa, että vaikka on sama maailma niin mikään ei ole enää niin kuin ennen, eikä se entinen koskaan tule palaamaan. Se luo toivottomuuden tunnetta ja ilo, sekä toiveikkuus elämästä tuntuu kadonneen. Kaikki on muuttunut harmaammaksi ja on vaikea saada mielihyvää mistään tai innostua, kiinnostua mistään. Paljon elää muistoissaan, kun kaikki oli vielä paremmin. Ehkä se on tämä keski-ikäkin, mikä tekee elämästä puuroa. Elämä alkaa olla vain luopumista kaikesta. Omat vanhemmat vanhenee, sairastelee, kuolee, itse vanhenee ym.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2019 kaikki oli melko hyvin. Se oli hyvä vuosi muutenkin itselleni. Ja tuntuu, että se oli viimeinen hyvä vuosi ennen tämän nykyisen maailman ajan alkamista. Kaiholla muistelen tuota vuotta, joka on jo nostalginen ajatuksissa. Ensin tuli korona, sen jälkeen sota. Kaikki on tuntunut niiden myötä muuttuneen pysyvästi huonompaan suuntaan ja ihmiset voivat huonosti.
2019 oli viimeinen vuosi kun oli edes hieman tolkkua tässä. Sitä ennen oli tolkkua enempi. Ne on kultaisia muistoja menneisyydessä.
Mitä minä sanoin että te elitte kuplassa. Maailma alkoi murentua jo 2004 vuoden aikana ja jälkeen.
Itänaapuri vielä lisää arvaamattomuudellaan ahdistusta. Ikinä ei voi tietää, mitä siltä suunnalta on tulossa. Nyt olisi hyvä asua mahdollisimman kaukana eikä olla tässä kyljessä peloissaan.
Kauneus on katsojan silmissä. Synkkyys myös.
Uusi hallitus tuo synkät pilvet taivaalle. Onneksi on kesä. Muuten tätä ei kestäisi.
Itsemurhat eivät todellakaan ole uusi asia Suomessa! Niitä on tehty aina ja paljon !
Vierailija kirjoitti:
Uusi hallitus tuo synkät pilvet taivaalle. Onneksi on kesä. Muuten tätä ei kestäisi.
Kesä ei kauan kestä ja marraskuun ankeassa räntäsateessakin on vaan sinniteltävä.
Ja pahemmaksi menee. Tämä on itseään ruokkiva syy ja seuraus-ketju.
Tästä 20-luvusta tulee ikävä.