Mies ostaa joka kauppareissulla herkkuja!

Vierailija kirjoitti:

Normaali ruoka lienee huonoa, jos tuollaista sokerihumalaa kaipaa. Älä sano, että hampurilaisia ja makkaraa.

Ei ole huonoa. Kyllä muuten monipuolista ruokaa, paljon kasviksia. Herkkuja vaan tullut syötyä liikaa. Kummallakaan ei ylipainoa. Ap

Täällä on aina näitä terveyspoliiseja, jotka ei ikinä ikinä syö mitään tällaista roskaa. Ja sitten kun katsoo ihmisiä tuolla ulkona, ei ihan taida vastata todellisuutta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko mies tuo kotiin tuollaisia jätteitä? Ja se on ollut ilmeisesti teillä aika normaali juttu ja olette yhdessä pämpänneet ja tunkeneet suihinne kaiken maailman leivoksia? Olette varmasti todella tasokas pariskunta.

Samaa nauroin. Tuo on ollut ilmeisesti normaali tilanne tähän asti, eli olette yhdessä vetäneet sitä kaljaa, suklaata ja leivonnaisia.

Jos sinä ap haluat muuttua, niin se on sinun asiasi, mutta mies on ilmeisesti itseensä tyytyväinen.

Luuletteko että ne kalja-, leivos- ja karkkihyllyt on kaupoissa vaan koristeena? Ei ole, vaan ne on siksi kun ihmiset niitä ostaa. Paljon.

Mutta jokainen työntää niitä karkkeja ja leivoksia ihan itse suuhunsa. Siinä on se juttu. Jos mies alkaisi tunkemaan leivoksia ap:n kitaan, niin se olisi tosi kamalaa, mutta ap taitaa tehdä sen omin kävisin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aina näitä terveyspoliiseja, jotka ei ikinä ikinä syö mitään tällaista roskaa. Ja sitten kun katsoo ihmisiä tuolla ulkona, ei ihan taida vastata todellisuutta :)

Ne terveyspoliisit taitaa olla pieni vähemmistö nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä koukusta on vaikea päästä eroon. Toiset onnistuu paremmin kuin toiset. Meillä oli ratkaisu, että minä kävin yleensä kaupassa. Näin pystyttiin pitämään herkkujen syönti max kerran viikossa.

"Äiti menee nyt kauppaan, kun isi ei osaa".

Niin, ajattele. Meillä on parisuhde jossa tuetaan ja autetaan toinen toistamme. Riippuvuus roskaruokiin voi olla ihan yhtä voimakas kuin vaikka alkoholiin. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aina näitä terveyspoliiseja, jotka ei ikinä ikinä syö mitään tällaista roskaa. Ja sitten kun katsoo ihmisiä tuolla ulkona, ei ihan taida vastata todellisuutta :)

Kyllä syön herkkuja, mutta en kaksin käsin, aamusta iltaan ja edes joka päivä. Meilläkin on nyt viisi levyllistä Maraboun suklaata kaapissa, kun halvalla sai, mutta siellä ne ovat olleet jo kolme viikkoa. Ei niitä ole pakko syödä. Poppareita tein kyllä sunnuntaina ja ne maistuivat joko perheelle.

Oletko kysynyt mieheltäsi että haluaako vielä sitoutua siihen yhteiseen elämäntapamuutokseen?

Vaikuttaa siltä ettei ole ymmärtänyt mitä sillä haetaan tai sitten on luovuttanut omalta osaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko mies tuo kotiin tuollaisia jätteitä? Ja se on ollut ilmeisesti teillä aika normaali juttu ja olette yhdessä pämpänneet ja tunkeneet suihinne kaiken maailman leivoksia? Olette varmasti todella tasokas pariskunta.

Samaa nauroin. Tuo on ollut ilmeisesti normaali tilanne tähän asti, eli olette yhdessä vetäneet sitä kaljaa, suklaata ja leivonnaisia.

Jos sinä ap haluat muuttua, niin se on sinun asiasi, mutta mies on ilmeisesti itseensä tyytyväinen.

Luuletteko että ne kalja-, leivos- ja karkkihyllyt on kaupoissa vaan koristeena? Ei ole, vaan ne on siksi kun ihmiset niitä ostaa. Paljon.

Mutta jokainen työntää niitä karkkeja ja leivoksia ihan itse suuhunsa. Siinä on se juttu. Jos mies alkaisi tunkemaan leivoksia ap:n kitaan, niin se olisi tosi kamalaa, mutta ap taitaa tehdä sen omin kävisin.

Niin. Sokerikoukku taitaa olla sinulle ihan tuntematon käsite? Hyvin moni syö herkkuja, KUN NIITÄ ON SAATAVILLA. Oli ne sitten työpaikan kahvinhuoneessa tai kotona kaapissa. Ei se ole mitään ennen kuulumatonta, että on itsekurin kanssa ongelmaa, kun on kyse herkuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko mies tuo kotiin tuollaisia jätteitä? Ja se on ollut ilmeisesti teillä aika normaali juttu ja olette yhdessä pämpänneet ja tunkeneet suihinne kaiken maailman leivoksia? Olette varmasti todella tasokas pariskunta.

Samaa nauroin. Tuo on ollut ilmeisesti normaali tilanne tähän asti, eli olette yhdessä vetäneet sitä kaljaa, suklaata ja leivonnaisia.

Jos sinä ap haluat muuttua, niin se on sinun asiasi, mutta mies on ilmeisesti itseensä tyytyväinen.

Luuletteko että ne kalja-, leivos- ja karkkihyllyt on kaupoissa vaan koristeena? Ei ole, vaan ne on siksi kun ihmiset niitä ostaa. Paljon.

Mutta jokainen työntää niitä karkkeja ja leivoksia ihan itse suuhunsa. Siinä on se juttu. Jos mies alkaisi tunkemaan leivoksia ap:n kitaan, niin se olisi tosi kamalaa, mutta ap taitaa tehdä sen omin kävisin.

Niin. Sokerikoukku taitaa olla sinulle ihan tuntematon käsite? Hyvin moni syö herkkuja, KUN NIITÄ ON SAATAVILLA. Oli ne sitten työpaikan kahvinhuoneessa tai kotona kaapissa. Ei se ole mitään ennen kuulumatonta, että on itsekurin kanssa ongelmaa, kun on kyse herkuista.

Miksi huudat? Etkö osaa jutella huutamatta?

Kun sokeri koukusta päsee irti.Pitää muiden ymärtää Sana ei kiitos,ilman selitystä. Kun työnetään pullaa ,kakua,suklaata väkisin tai jäätelöä.Ei on ei ja yhtään ei auta sanotte, ei yksi pala lihota. Ei niin lihota, mutta laukaisee takaisin sokeri koukun.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi että haluaako vielä sitoutua siihen yhteiseen elämäntapamuutokseen?

Vaikuttaa siltä ettei ole ymmärtänyt mitä sillä haetaan tai sitten on luovuttanut omalta osaltaan.

Taitavat hyvät päätökset olla ihan vain ap:n keksimiä juttuja ja nyt hän syyttää murtumisestaan miestään.

Vierailija kirjoitti:

Kun sokeri koukusta päsee irti.Pitää muiden ymärtää Sana ei kiitos,ilman selitystä. Kun työnetään pullaa ,kakua,suklaata väkisin tai jäätelöä.Ei on ei ja yhtään ei auta sanotte, ei yksi pala lihota. Ei niin lihota, mutta laukaisee takaisin sokeri koukun.

Siitä pääsee helposti irti jo ihan niin, että päättää asian. Sitten syö terveellistä ruokaa sopivasti, niin ei tee mieli edes napsia mitään herkkuja, vaikka niitä kaapissa olisikin.

Normaali itsekuri on hyvä asia.

Saatavuus lisää repsahtamisen todennäköisyyttä usein.

Olen itse perso makealle, ja vuosikaudet hallinnoin makean syömistäni (eli pidin sen kohtuullisena) siten, että en säilyttänyt kotona makeaa. Ostin joka kauppareissulla vain pienen määrän. Myös tupakoinnin lopetin kertalaakista aikoinaan pelkästään sillä, että lakkasin ostamasta sitä.

Vasta viime vuosina (olen nyt 45) olen oppinut siihen, että saatavuus ei vaikuta. Nytkin minulla on ollut viikon lempisuklaatani kotona enkä esim. eilen syönyt sitä (enkä mitään makeaa) ollenkaan.

Ap tiedostaa että saatavuus on hänelle ongelma. Hänen miehensä pitäisi tukea häntä varsinkin, kun ovat yhdessä sopineet elämäntapamuutoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ruoka lienee huonoa, jos tuollaista sokerihumalaa kaipaa. Älä sano, että hampurilaisia ja makkaraa.

Ei ole huonoa. Kyllä muuten monipuolista ruokaa, paljon kasviksia. Herkkuja vaan tullut syötyä liikaa. Kummallakaan ei ylipainoa. Ap

Joopa joo. Muuten vaan mies ostaa herkkuja kotiin valtaisat määrät ja nauraa vaan. No mutta pärjäilkää ei tässä enää muuta.

Faith kirjoitti:

Saatavuus lisää repsahtamisen todennäköisyyttä usein.

Olen itse perso makealle, ja vuosikaudet hallinnoin makean syömistäni (eli pidin sen kohtuullisena) siten, että en säilyttänyt kotona makeaa. Ostin joka kauppareissulla vain pienen määrän. Myös tupakoinnin lopetin kertalaakista aikoinaan pelkästään sillä, että lakkasin ostamasta sitä.

Vasta viime vuosina (olen nyt 45) olen oppinut siihen, että saatavuus ei vaikuta. Nytkin minulla on ollut viikon lempisuklaatani kotona enkä esim. eilen syönyt sitä (enkä mitään makeaa) ollenkaan.

Ap tiedostaa että saatavuus on hänelle ongelma. Hänen miehensä pitäisi tukea häntä varsinkin, kun ovat yhdessä sopineet elämäntapamuutoksesta.

Miehen tarina voisi olla erilainen ap:n tarinassa, mutta emme pääse kuulemaan sitä.

Onko mustasukkaisuutta? Ei halua, että laihdut eli tulet viehättävämmäksi myös muiden miesten silmissä.

Niin se on sillei jännä juttu, että jos menee naimisiin täysivaltaisen aikuisen kanssa, niin hänellä saattaa olla ihan oma tahto. Jos haluaa komenneltavan lemmikin, niin kannattaa hankkia vaikka koira.

Meillä teinit ostavat jatkuvasti herkkuja, enkä minä niitä hamua, vaikka niitä olisikin. Elämäntapamuutoksen täytyy lähteä itsestä, ei siihen voi toista pakottaa mukaan, jos oikeata halua ei toisella ole. Tietysti olisi hyvä, jos molemmat olisivat mukana. Neuvotella voi siitä tietysti, että onko niitä herkkuja pakko roudata kotiin, jos ne aiheuttavat hirvittävän himon. Sen verran mies voisi olla mukana hommassa. Jos tämäkään ei sovi, niin miettisin kyllä miten paljon mies sinua arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teinit ostavat jatkuvasti herkkuja, enkä minä niitä hamua, vaikka niitä olisikin. Elämäntapamuutoksen täytyy lähteä itsestä, ei siihen voi toista pakottaa mukaan, jos oikeata halua ei toisella ole. Tietysti olisi hyvä, jos molemmat olisivat mukana. Neuvotella voi siitä tietysti, että onko niitä herkkuja pakko roudata kotiin, jos ne aiheuttavat hirvittävän himon. Sen verran mies voisi olla mukana hommassa. Jos tämäkään ei sovi, niin miettisin kyllä miten paljon mies sinua arvostaa.

Ehkä aloittaja voisi hankkia miehelleen lukollisen laatikon karkkien säilyttämiseen, jos ei muuten osaa olla varastamatta niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä koukusta on vaikea päästä eroon. Toiset onnistuu paremmin kuin toiset. Meillä oli ratkaisu, että minä kävin yleensä kaupassa. Näin pystyttiin pitämään herkkujen syönti max kerran viikossa.

"Äiti menee nyt kauppaan, kun isi ei osaa".

Niin, ajattele. Meillä on parisuhde jossa tuetaan ja autetaan toinen toistamme. Riippuvuus roskaruokiin voi olla ihan yhtä voimakas kuin vaikka alkoholiin. Usko tai älä.

Vai että riippuvuus roskaruokiin... kuulostaa ö-luokan porukalta.