Lue keskustelun säännöt.
Kiitos sinulle, joka toit sen vammaisen lapsen joulujuhlaan!
11.12.2006 |
En nyt väitä että minulla olisi vammasia mitään vastaan, mutta sinä joka toit kiljuvan vammaisen lapsen tänään joulujuhlaan, niin pilasit sen kyllä aika hyvin. Siis lapsesi ei pilannut vaan sinä. Lapsesi huusi koko ajan niin ettei kukaan, edes lapset jotka olivat kovasti harjoitelleet esityksiä, voineet kuulla mitään tai nauttia siitä, koska kiljuminen oli niin kovaa.
Olisit voinut miettiä kaksi kertaa tuotko noin hankalan lapsen pilaamaan joulujuhla esitystä.
Monet lapset olivat todella harmissaan, kun äidit ja isät eivät kuulleetkaan kun lauloivat heille.
Mietippäs uudestaan seuraavan kerran kannattaako ottaa mukaan.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi huutaa lähinnä pelkkää ärsyyntymistään. Alle vuoden ikäisenä koitti kiivetä sohvan käsinojan yli. Ei päässyt, jatkoi yrittämistä. Siinä sitä tekemistä olikin, kun noja oli korkeammalla, kuin lapsen pää. Rimpuili ja kiipesi, huusi ja rähjäsi. En auttanut, koska siitä tulee yleensä vielä suurempi huuto. Katselin (ja koitin sulkea korvani), lopulta pääsi yli pää hiestä märkänä. 45min siinä meni, mutta ei ainakaan voi sanoa, etteikö olisi sisukas tyyppi :D
Täytyy laittaa toi jääkaapin oveen ja lukaista, kun taas kerran menee huomenna pinna 1,5-vuotiaan kanssa..
Vierailija:
Karjalainen kertoi omasta lapsestaan, että se oli vain huutanut 2-vuotiaaksi saakka. Ja sitten se oli lopettanut. " Kaipa se keksi itselleen jotain tekemistä siinä iässä," kommentoi Karjalainen.
Olen yksin.
Ja vielä jollekin, en muista numeroa. Sain siis apua, kun vihdoin uskoivat, että olen tosissaan väsynyt tähän menoon. Kauan se vei, mutta apua tuli kuitenkin. Luulen, että yksi suuri ongelma oli sekin omalla kohdalla, että KAIKKI entinen elämä katosi lapsen myötä. Kylläkyllä, elättelin toiveita ihanasti, hiljaisesta vauvasta, jonka kanssa voi käydä kahvilla kavereiden kanssa kahviloissa, ajella busseilla ympäri kyliä ja käydä shoppailemassa... Hehheh, ainoat shoppailut tapahtuu netin kautta - lapsen joululahjatkin piti tilata sieltä :D
Meidänkin tenavasta näkyi, että se huusi, koska SITÄ OTTI PANNUUN. Ne huudot nimittäin alkoivat turhautumiskokemuksesta. Kun ei ylettänyt leluun. Kun piti istua rattaissa. Kun ei saanut ottaa jotain. Jne. Ja kun se huuto ja kyrsiintyminen alkoi, ei sitä ihan hevin saanut loppumaan. Uskokaa tai älkää, kyllä siinä joskus tunteja meni.
Minä näin omasta lapsestani, ettei sillä ole mitään sairautta. Sillä oli vain oma voimakas tahto ja selkeät visiot. Ja kun visiot eivät toteutuneen, sillä meni hermot. Kumma kyllä, 2-vuotiaana se sen huudon lopetti. Mikään uhmaikä tms. ei ole ollut sen jälkeen mitään.
ex-huutajan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen koittanut niellä kiukkuni ja ärsyyntymiseni tästä huutelusta... Joku joskus sanoi, että jos lapsi kiukkuaa tosi paljon ihan pienenä, niin uhmat ei ole niin pahoja ;) Sitä toivoa ylläpitäen... :)
että lapsi tuossa noin kahden vuoden iässä alkaa saada enemmän kontaktia ja kykenee kommunikoimaan paremmin? Ei turhaannu, kun tulee ymmärretyksi.
Mun kuopus on nyt 2 v 3 kk ja hän on aiemmin ollut välillä vähän hapan, kun kukaan ei ymmärrä, mitä hän " sanoo" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista sit huomenna, ettet ole ainoa. Tiedän, miltä susta tuntuu, kun elämä menikin tuollaiseksi. Itsekään en päässyt minnekään. Olin haaveillut kärryttelyistä (vauvanakaan ei suostunut edes olemaan liikkuvissa vaunuissa) ja kahviloista. Paskat. Kotona möllötettiin ja huudettiin se kaksi ekaa vuotta.
Haluan vain sanoa, että meitä on muitakin, joilla on sama kokemus ihanasta vauva-ajasta kuin sulla. Yritä pitää omasta levostasi huolta, kyllä se temperamentikas lapsi sulta omansa ottaa. Muista hemmotella itseäsi, äläkä syyttele itseäsi.
Hyv yöt!
T: se toinen itkijän äiti
Aivan varmasti sekin auttaa. Nyt (1v2kk) iässä alkaa olemaan jo suhteellisen paljon sanoja hallinnassa, 2 sanasia " lauseita" jokunen myös. On niin onnellisen näköinen, kun äiti tajuaa mitä haluaa... Jos on tehnyt kakat, tulee sanomaan " kakka pois" ja hyrisee tyytyväisyyttään, kun mennään pesemään takapuolta... :)
Uskon, että tää helpottaa aikanaan, mutta silti olen aivan satavarma, että tämä lapsi on ja pysyy ainokaisena... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos :)
Joskus kaupassa (joo, sinnekin on joskus pakko mennä...), kun lapsi huutaa täyttä kurkkua, on ihana huomata, että jonkun muunkin lapset huutaa. Tavallaan toisen huono hetki on sillon mulle kultaaki tärkeempi... :)
Hyvää yötä! :)
vaikka huutaakin sen kolme tuntia. Kysymys on erittäin voimakastahtoisesta pirpanasta, joka ei ihan heti uuvahda. On ihan turha lähteä etsimään mitään diagnoosia terveelle huutovauvalle. Huuto on nimittäin monesti kierre, joka jää ikäänkuin päälle koliikki-iän jälkeen. 1-vuotias voi tajuta, että hän pyörittelee äitiään huudolla ja siksi huuto jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu.
Usein tällaisen huutovauvan äiti väsyy ja masentuu, mikä taas heijastuu lapseen, joka huutaa vain enemmän.
Ja minä tiedän tämän asian, koska oma lapseni lopetti nämä huutosessiot vasta 2-vuotiaana. Nykyisin hän on 5-vuotias ihana hanipuppeli ja nuo huutovuodet ovat kuin pahaa unta.
Muistan, kuinka joskus kuuntelin oman lapseni huutoa ja katselin samalla Elina Karjalaisen haastattelua telkasta. Karjalainen kertoi omasta lapsestaan, että se oli vain huutanut 2-vuotiaaksi saakka. Ja sitten se oli lopettanut. " Kaipa se keksi itselleen jotain tekemistä siinä iässä," kommentoi Karjalainen.
Eivät kaikki vauvelit ole ihania jokeltavia hanipupuja. Joidenkin kanssa eläminen voi olla pelkkää helvettiä ekat vuodet. Mutta se helpottaa. Niin helpotti meilläkin. Niin helpottaa muillakin!