Kiitos sinulle, joka toit sen vammaisen lapsen joulujuhlaan!

Luulen, että on sen luontoinen? Ja koska ei saa periksi mitä haluaa (esim. pois rattaista), niin suhtautumisena on huuto.



Ja 28: olen tosissani. Masennus, väsymys ja lapsen huuto yhdistettynä niihin kaikkiin kommentteihin busseissa jne. sai aikaseksi vaan entistä pahemman masennuksen ja itkun joka kerta.

On kovasti loppunu ystävien tapailut ja muut: elleivät suostu tulemaan tänne kylään.



Sen kiljukaulan äiti... :)

;o) Maailmaan kyllä ääntä mahtuu, mutta vastuullinen vanhempi tietää milloin se äänenpito ei ole korrektia.

T: 20

Vierailija:

Joo, siksi tässä onkin lähemmäs koko lapsen eka vuosi oltu sisällä. Lähimetsässä käydään, siellä se huuto ei raasta kuin äidin korvia. Julkisiin en enää ikinä mene (pakko oli mennä, että päästiin lääkäriin) ja sielläkin mummot hyppi silmille, kun ei saa rauhassa matkustaa.

...ja niin, en ole sitä mieltä, että lapset sais käyttäytyä miten haluaa. Joskus vaan on niin, että on " pakko" mennä jonnekin, vaikka se lapsi huutais...

Se huutavan lapsen äiti.

Ymmärrän toki. Oli vaan pakko ottaa osaa tähän keskusteluun, sillä se oikeasti ottaa sydämestä tajuta, että itse ei saisi mennä mihinkään siksi, että lapsi huutaa. Ikävä kyllä jotkut vammaiset lapset vaan ei voi sille mitään... Mulla onneksi on vielä häviävän pieni mahdollisuus siihen, että tää oman lapsen huutaminen on vaan jotain temperamenttia, joka tyyntyy myöhemmällä iällä... :)

Tsemppiä sinulle, joka nyt olet siinä tilanteessa.

Ei todellakaan ole enää normaalia. Eihän tuota kukaan jaksa.



Mitä neuvola sanoo?

Hymyilytti... :)



Kiljukaula on vasta vähän päälle vuoden, mutta ääntä on riittänyt alkuaikojen koliikista aina tähän päivään asti. Kun asiat eivät miellytä, niin eivät miellytä. Toisten lapset nukahti autoon, jos ei muuten, tämä huutaa, kun ei halua istua. Ja huutaa vaikka 3 tuntia...



Jos teillä on vinkkejä miten saada se hiljaisemmaksi, niin otetaan riemulla vastaan! ...vaikkakaan ei enää liity ap:n aiheeseen millään tapaa, pahoittelen :)

mutta ystäväni lapsella on cp-vamma ja hän oli juuri tuollainen. Huusi, huusi ja huusi.



Tilanne on helpottunut oikean hoidon myötä ja tyttö on nykyään ihan tavallisessa päiväkodissa ja pärjää erinomaisesti. Ei huuda enää.

Ihan normaali lapsi se on, mutta ei sen kanssa tosiaankaan voinut minnekään juhliin mennä. Ihme juttuja täällä, että lapsi olisi jotenkin epänormaali, jos huutaa. Luonnekysymys, sanon minä, ja ajan myötä kyllä rauhoittuu. Poika on nyt 18-vuotias ja rauhallisempaa nuorta miestä saa etsiä. Ei tarvinnut täysi-ikään asti rauhoittumista odottaa, vaan suunnilleen tuonne neljään ikävuoteen.

Joo, sain apua, kun aloitin varmaan sadannen kerran keskustelun siitä, että otan hengiltä lapsen ja itseni, jos ei muuten ala apua tulemaan (olen siis vielä yh kaiken lisäksi). Sain tukiperheen, jossa lapsi viettää yhden yön kuukaudessa - vähän, mutta parempi, kuin ei mitään.



Ja tälle viimeiselle cp:stä kertoneelle... En usko, että on siitä kyse :) Lapsi on oikein terhakka ja rempseä, ja hyvinä hetkinä oikein ihastuttava - sääli vaan, että turhan usein pienet kädet menee paikkoihin, joihin ei sais (tv, pistorasiat...), ja kun kielto käy, alkaa huuto. Ja kova sellanen... Kaikki on hyvin, JOS saisi tehdä mitä tahtoo.

Jotenka... Täällä ei ole luvassa seuraavaan... no, moneen vuoteen, mitään julkisia paikkoja ;)

Depis oli siis vakava masennus, johon liittyi psykoottisia piirteitä.

Ja tommonen lapsi oli siis samanlainen huutaja kuin tällä toisella äidillä.

Halusin vain kertoa, että olen ollut samassa tilanteessa. Mutta anteeksi, jos häiritsin sinun rauhaasi näillä sanavalinnoillani, saakeli...

ja te olette sen takia kotona vankeina ja sinä juokset pitkin metsiä, kun muualla kuullaan.



Eihän tuossa ole mitään järkeä! Ei tuollainen lapsi oikeasti ole terve. Siis uhma ja uhma, mutta ei tuollaista pidä katsella.



Onko varma, ettei ole mitään aistiyliherkkyyksiä, mitään adhd-juttua. Ja cp-vammakin on oikeasti monikasvoinen - ei ne ole mitään pyörätuolipotilaita kaikki. Se johtuu usein hapenpuutteesta synnytyksessä ja sillä voi olla monenlaisia seurauksia.

toteamalla, että terve 1-vuotias EI huuda 3 tuntia putkeen...



Mitä esim. neuvolassa on sanottu tosta huutamisesta?

Mitä todennäköisimmin kiljukaulalapsi on ihan normaali niin kuin oli meidänkin samanlainen lapsi. Ihan ärsyttää, kun kaikkien pitäisi olla niin mahdottoman kilttejä ja hiljaisia ja tottelevaisia jo vuoden ikäisinä. Kiltti ja hiljainen meidänkin pojasta tuli, kunhan uhmat oli uhmailtu, mikä kesti tosi kauan.

Meillä huutava lapsi reagoi huudolla masennukseeni mutta oli myös erittäin vaativa vauva. Kun sain itseni parannettua, pystyin tarttumaan oman kiljukaulanikin kasvatusasioihin. Meillä piti kyllä pitää tosi tiukkaa rytmiä ja välillä antaa vauvan huutaa turhautumishuutoa leikkikehässä. (Välillä = tosi usein) Siitä se sitten rauhoittui ajan kanssa. Nykyisin ei uskoisi, että ne ekat pari vuotta olivat todellisia.



Jotkut lapset huutavat todella paljon. Ja vaikka nyt joku varmaan älähtää, niin välillä on vain kovetettava oma nahkansa ja antaa toisen huutaa.

että mä en varmaan kestäis...menis hrmot ihan totaalisesti. miten siellä perheessä jossa lapsi on yhen yön kuukaudessa..onko siellä samanlainen?? onko päivähoidossa??

Tuo ei ole normaalia.



Se on varmasti totta, että lapsi itkee, jos äiti on huonossa kunnossa. Vaistoaa, että kaikki ei ole hyvin.



Mutta ei terve normaali 1-vuotias huuda kolmen tunnin putkia. Kyllä siinä jotain on pielessä!

No, se on helppo sanoa, ettei ole järkeä. En yritä sanoa, etteikö olisi mukava mennä jonnekin, mutta kaikkien niiden itkujen jälkeen, mitä olen muiden ihmisten kommenttien jälkeen (huutamisesta johtuen) saanut kuulla, en halua kokea niitä enää. Mielummin kuljen lapsen kanssa metsässä kuuntelemassa huutoa - ja niin, se huuto tulee vain, jos on rattaissa. Kävellessä kaikki on hyvin. Paitsi, jos kielletään tunkemasta sormia vaikkapa koiran jätöksiin ;)

Näitä lapsia, temperamentteineen, kun on niin miljoonia erilaisia, samoin kuin aikuisiakin. Kaikilla lienee omat voimavaransa, mulla suurin osa menee jo siihen tappeluun lapsen kanssa (rajat on oltava, niistä en tingi), mutta jotenkin tätä elämää on ollut pakko tehdä helpommaksi.



Ja depis-tyypillä: minä en sitten sanonut siitä mitään poikkipuolista :) Hyvä, jos teillä menee jo paremmin :)

että jos et ole aiemmin saanut tuohon apua, niin vaadi sitä.



Ei tuollaista tarvitse yrittää hanskata yksin, ei ole kohtuullista, ei ole järkeä, eikä ole tervettä.



Jos kyse on jostain sairaudesta, sitäkin pitää lähteä selvittämään ja jos kyse on siitä, että sinä olet väsynyt ja masentunut ja lapsi on sen takia sitä myös, sekin pitää hoitaa. Ethän sinä mitenkään parempaan kuntoon tuolla tule!!



Mitä neuvola sanoo? Oletko saanut apua?



43

ei terve 1-vuotias huuda 3 tuntia vaikka olisi millainen temperamentiltaan...

No... Tukiperheestä. Ensin oli puhe 2 kokonaisesta vklopusta per kuukausia. Oli siellä ensimmäisen vklopun, jonka jälkeen sovittiin, että vain yksi yö/kk. Hän on hyvin vaativa lapsi, kuten jo mainittu. Vaativuus esiintyy kaikella tekemisellä (varsinkin, jos on kielletty, niin vielä enemmän kiinnostaa). Alkuun ongelmaa oli siinäkin, että lapsi ei nukkunut öisin: siksi kai niin poikki olinkin (heräsi pahimmillaan n.8 kertaa yössä huutamaan). Kun sain sen viikonlopun aikaa itselleni (=nukkua ekan kerran kokonaisen yön vuoteen), jaksoin pitää unikoulun (jolloin huudettiin 6h putkeen /yö), jota kesti viikon. Nyt nukkuu onneksi kunnon yöt, herää korkeintaan kerran! :)



Neuvolasta vielä: siellä ei ole sanottu mitään. Lapsi on kuulemma vaan hieman normaalia eloisampi ja uteliaampi. On kovasti kiinnostunut kaikesta, joten yleensä sulkee suunsa, kun on muitakin ihmisiä. MUTTA vain siihen asti, että tapahtuu taas jotain, mitä ei saa tehdä (mm. repiä neuvolassa papereita ;)).