Mitä tarkoittaa kun jonkun ihmisen seurassa jännittää aivan valtavasti?

Minä jännitän yleensä ihmisiä, joista pidän. Aluksi ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuollaiset tunteet on liittyneet tosi vahvaan ihastukseen jota olen kokenut kolme kertaa elämässä. Oksettava ja paniikin omainen tunne, ajattelun sumeneminen, halu paeta paikalta. Siis tosi tosi vahvaa ihastumista mikä ei ole johtanut mihinkään. Pakonomaista toisen ajattelua ja omaa riittämättömyyden tunnetta. Varsinaiset parisuhteet mulla on alkanut enemmän kaverillisista tunteista.

Kiitos tästä viestistä. Taisin juuri oivaltaa jotakin omasta elämästäni ja tavastani käydä ihmissuhteisiin.

Luota tunteeseesi, intuitio kertoo koko ajan sinulle, että jokin ei ole kunnossa. Olet ihastunut häneen ja nuo tuntemukset hämmentävät siksi sinua, mutta ne yrittävät varoittaa sinua lähtemästä viemään pidemmälle juttua. Termi "gut feeling" kuvaa asiaa hyvin ja siihen kannattaisi luottaa.

Itse olen ihastunut pari kertaa syvästi henkilöihin, joiden seurassa jännitin lähes koko ajan ja oli tunne "jännän äärellä" olemisesta, keho ei rentoutunut ollenkaan, vaan aina tuntui samanlaista jännitystä, jota ei saanut laantumaan niillä keinoilla, joilla yleensä saan, tai että jännitys menee muuten vaan ohi. Lopulta olin melko toksisten ihmisten kanssa tekemisissä ja oppi tuli vahvasti kantapään kautta. Toinen paljastui jopa rikolliseksi lopulta, jota en hänestä tiennyt tutustuessani. Mutta intuitio olisi kertonut molemmilla kerroilla, ettei kannata ja yritti varoittaa viimeiseen saakka ja se on jälkeenpäin kaduttanut, etten tuntemuksiini luottanut. Nykyään kuuntelen aikalailla kehoani uusiin tuttavuuksiin tutustuessani ja harvoin (jos koskaan) tuntemukset pettävät.

Voisiko olla mahdollista, että ihastuminen yhdistettynä siihen, että suhteenne on jotain ehkä virallisempaa laatua tai enintään ystävyyttä, aiheuttaisi tuon? Tarkoitan, että jos pyrkisit suhteeseen hänen kanssaan, voisit olla vapaammin, mutta nyt joudut ehkä piilottamaan ihastustasi ja se tekee olosi ristiriitaiseksi. Tämmöinen vaihtoehto tuli mieleen, mutta voihan se jotenkin johtua siitä miehestäkin.

Toisaalta on mahdollista, että mies käyttäytyy vastaavasta syystä ristiriitaisesti sinua kohtaan ja se ristiriitaisuus aiheuttaa tuon oudon olon. Itse olen ainakin huomannut sellaisen, että jos jonkun harrastuskaverin tai työkaverin kanssa on jotain kemiaa tai kipinää tai vaikka ihan vain jos tulee erittäin hyvin juttuun, on hirveän vaikea olla oma itsensä, kun aina yhtäkkiä tajuaa, että olen ehkä liian tuttavallinen, sitten pitää ottaa etäisyyttä välillä. Jotenkin vaikeaa, kun ihmiset niin herkästi kavahtaa liian tuttavallista. Jos taas kyse olisi ihan rehellisestä kiinnostuksesta, voi olla vapaammin. Samoin exien yms. kanssa voi olla aika rennosti läheinenkin.

Intuitio ei petä koskaan. Omaa intuitiotaan voi myös kehittää ja oppia kuuntelemaan paremmin. Nykyään saatan tunnistaa joidenkin ihmisten mielenliikkeet ja ajatukset. Ne tihkuvat läpi, halusi toinen tai ei. En kaikkien, mutta joidenkin. Läheisten, joskus, sekä pahantahtoisten ihmisten.

up