Minkälaista apua itsetuhoisuuteen/kuolemantoiveisiin annetaan?
Kun aina sanotaan, että apua on saatavilla. Pyritäänkö hoidossa siis ratkomaan niitä elämän ongelmia jotka on syynä siihen ettei halua elää vai yritetäänkö ihminen vaan saada pysymään hengissä ongelmista huolimatta, joko pakolla tai vakuuttelemalla ettei kuoleminen ole ratkaisu? Anteeksi jo etukäteen jos tämä on kielletty aihe, mutta olen aina miettinyt tätä.
Kommentit (22)
Kela ei myönnä psykoterapiaa, koska ei oikea aikaista. Psykiatrian poliklinikka hylkäsi lähetteen ja viimeisimpänä terveyskeskuksessa vain todettiin ettei muka voimavaroja muuhun kun mennä kotiin napsimaan mömmöjä.
Eli näin paljon apuja saa vaikka joka paikka hokee, että kyllä apua saa kunhan vain hakee.
Vielä ei ole rohkeutta toteuttaa mitään lopullista. Yksi motivaation antajista ulosmenemiseen on se, että melkein toivoisi jonkun hullun tulevan vastaan, joka tappaisi tai vaikkapa auton alle jääminen. Vielä en ole ollut niin onnekas, että olisin toiveeni saanut.
Yksityisellä puolella lisääntyy potilaan akuutissa itsetuhoisuudesta sekä lääkärin että psykoterapeutin tapaamiset useaan kertaan viikossa ja lisäksi lääkitään ja lääkinnän toimintaa seurataan aktiivisesti. Tietysti sitten osastohoitoon, jos tilannetta ei muuten saada pysymään hallinnassa. Potilaalla usein mahdollisuus saada myös yhteys lääkäriin ja psykoterapeuttiin akuuttivaiheessa joka päivä, jolloin sovitaan tarvittavista lisäkäynneistä. Toimii.