Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista apua itsetuhoisuuteen/kuolemantoiveisiin annetaan?
06.07.2023 |
Kun aina sanotaan, että apua on saatavilla. Pyritäänkö hoidossa siis ratkomaan niitä elämän ongelmia jotka on syynä siihen ettei halua elää vai yritetäänkö ihminen vaan saada pysymään hengissä ongelmista huolimatta, joko pakolla tai vakuuttelemalla ettei kuoleminen ole ratkaisu? Anteeksi jo etukäteen jos tämä on kielletty aihe, mutta olen aina miettinyt tätä.
Kommentit (22)
Ainoa apu on = Lääkäri määrää kalliita ja turhia lääkkeitä, koska ne on kaikki lääkefirmojen alaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua ei saa eikä edes aikaa mihinkään. Tiedän parikin joka yrittänyt itsemurhaa mutta niin vaan kotiin laitetaan takaisin. Yksi ei ole enää apua vailla kun onnistui aikeessaan. Terapiaa ei saa. Vähättelyä, naureskelua. Sairas on tämä maa
En saanut mitään apua, tekivät vaan lasun koska olen yh. Lasusta emme myöskään saaneet apua.
Oon kuulemma liian hyväkuntoinen laitokseen mut liian sairas terapiaan tai parantuakseni. Aha.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuuteen ja kuolemantoiveisiin liittyvät asiat ovat vakavia ja tärkeitä käsiteltäviä. On tärkeää muistaa, että olen tekoälyapu, enkä korvaa ammattilaisen antamaa apua tai tukea.
Kun sanotaan, että apua on saatavilla itsetuhoisuuteen ja kuolemantoiveisiin, tarkoitetaan yleisesti sitä, että on olemassa erilaisia hoitomuotoja ja tukiverkostoja auttamaan ihmisiä näiden vaikeiden tunteiden kanssa. Hoitotyön tavoitteet voivat vaihdella yksilöllisesti, mutta yleisesti ottaen ne sisältävät usein sekä akuuttivaiheen että pitkäaikaisen hoidon.
Hoito voi sisältää psykoterapiaa, kuten kognitiivista tai dialektista käyttäytymisterapiaa, jossa tavoitteena on työskennellä itsetuhoisen ajattelun ja käyttäytymisen muuttamiseksi. Lisäksi lääkkeiden käyttöä voidaan harkita osana hoitosuunnitelmaa.
Hoidossa pyritään yleisesti ottaen ymmärtämään ja ratkaisemaan niitä elämän ongelmia, jotka voivat olla osasyynä itsetuhoisiin ajatuksiin ja kuolemantoiveisiin. Tämän lisäksi tarkoituksena on myös auttaa henkilöä oppimaan keinoja selviytyä vaikeista tunteista ja kehittämään uusia elämänhallinnan ja stressinhallinnan tapoja.
On tärkeää hakea apua ammattilaiselta tai kääntyä luotettavan tukiverkoston puoleen, jos kamppailet itsetuhoisuuden tai kuolemantoiveiden kanssa.
Tiedän ettei tekoälyltä voi odottaa kummoisia, mutta nyt tuli kyllä taas tosi ympräipyöreä vastaus että oksat pois. Eli mitä se apu konkreettisesti on? Jos ratkotaan elämäntilannetta, niin mitä se tarkoittaa oikeasti? Luulen että moni itsetuhoinen ymmärtää oman tilanteensa (syyt itsetuhoisuuteen) oikein hyvin. Mitä niille syille on siis tehtävissä? Saako itsetuhoinen neuvoja mitä tehdä vai järjestetäänkö muutokselle ihan oikeita mahdollisuuksia? Elämähän voi olla sillä tavalla umpikujassa, ettei yksilö voi itse millään tavalla muuttaa mitään vaan tarvittaisiin apua ulkopuolelta. Todellisia tilaisuuksia.
Välittömän eli akuutin itsetuhoisuuden hoito on eri asia kuin itsetuhoisuuden aiheuttaneen sairauden tai elämäntilannetekijän hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa kyllästyttää nämä valitukset. Tehkää itse jotain.
Kaikkia ei auta yhtään mikään.
TV. Sivusta seurannut.
Itsemurha on usein erittäin itsekäs teko jossa ei ajatella kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariksi päiväksi voi päästä suljetulle osastolle, sieltä lääkkeet kouraan ja jätetään oman onnensa nojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei auta yhtään mikään.
TV. Sivusta seurannut.
Itsemurha on usein erittäin itsekäs teko jossa ei ajatella kuin itseään.
Moni sanoo itsemurhaa itsekkääksi teoksi, koska omaan elämään tulee silloin sotkua ja epämukavuutta, ikäviä tunteita.
Kaikilla ei ole lähipiiriä, perhettä tai ystäviä, jotka voisivat auttaa. Aikamme on yksilökeskeinen, täällä pärjää terveet ja määrätietoiset, mieluiten riippumattomat yhteiskunnan palveluista ja muiden avusta.
Akuuttiin apuun voisin suositella vain soittamista mielenterveyden tukemiseen tarkoitettuihin puhelinnumeroihin, esim Mieli ry. Nekin ovat usein yhdistysten pitämiä ja perustuvat vapaaehtoisten osallistumiseen.
Julkinen hoito on jo aivan turvoksissa ja sieltä ei välttämättä saa tarpeeksi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä siellä on taustalla syitä, miksi kuolemantoiveita on. Moni on todella yksin, ja siksi kiinni piinaavissa ajatuksissa. Aika monia auttaa jo, että joku kuuntelee ja tukee vaikeassa elämäntilanteessa. Aika usein lääkitys helpottaa pahinta tuskaa.
Loppujen lopuksi verrattain kevytkin hoito saattaa auttaa paljon, mutta toiset tarvitsevat kannattelevaa osastohoitoa ja/tai psykoterapiaa.
Suurin ongelma vaan on se, että apua ei oikeasti ole saatavilla! Aikoja ei saa edes erikoissairaanhoidossa saati sitten perusterveydenhuollossa. Terapeutteja ei ole riittävästi. Osastopaikkoja ei ole kuin vaikeasti psykoottisille potilaille. Päivystyksessä ei kyetä auttamaan, sillä potilaita on niin paljon.
Ei aina saa apua. Kaveri tappoi ittensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaan masennukseen voi auttaa myös sähköhoito, jota nykyisin annetaan nukutuksessa, sekä uusia hoitoja ova mm. magneettistimulaatiohoito ja ketamiini.
Tässä magneettistimulaatiohoidosta:
http://www.hus.fi/sites/default/files/2020-09/laheteohje%20rTMS.pdf
Ketamiinihoitoa on käytetty vaikeasta depressiosta kärsivät itsetuhoisuuteen:
Minä yritin viime talvena, sain reseptin escitalopramia ja samana iltana kotiutettiin päivystyksestä, pari tuntia sain pötkötellä päivystyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuuteen ja kuolemantoiveisiin liittyvät asiat ovat vakavia ja tärkeitä käsiteltäviä. On tärkeää muistaa, että olen tekoälyapu, enkä korvaa ammattilaisen antamaa apua tai tukea.
Kun sanotaan, että apua on saatavilla itsetuhoisuuteen ja kuolemantoiveisiin, tarkoitetaan yleisesti sitä, että on olemassa erilaisia hoitomuotoja ja tukiverkostoja auttamaan ihmisiä näiden vaikeiden tunteiden kanssa. Hoitotyön tavoitteet voivat vaihdella yksilöllisesti, mutta yleisesti ottaen ne sisältävät usein sekä akuuttivaiheen että pitkäaikaisen hoidon.
Hoito voi sisältää psykoterapiaa, kuten kognitiivista tai dialektista käyttäytymisterapiaa, jossa tavoitteena on työskennellä itsetuhoisen ajattelun ja käyttäytymisen muuttamiseksi. Lisäksi lääkkeiden käyttöä voidaan harkita osana hoitosuunnitelmaa.
Hoidossa pyritään yleisesti ottaen ymmärtämään ja ratkaisemaan niitä elämän ongelmia, jotka voivat olla osasyynä itsetuhoisiin ajatuksiin ja kuolemantoiveisiin. Tämän lisäksi tarkoituksena on myös auttaa henkilöä oppimaan keinoja selviytyä vaikeista tunteista ja kehittämään uusia elämänhallinnan ja stressinhallinnan tapoja.
On tärkeää hakea apua ammattilaiselta tai kääntyä luotettavan tukiverkoston puoleen, jos kamppailet itsetuhoisuuden tai kuolemantoiveiden kanssa.
Tiedän ettei tekoälyltä voi odottaa kummoisia, mutta nyt tuli kyllä taas tosi ympräipyöreä vastaus että oksat pois. Eli mitä se apu konkreettisesti on? Jos ratkotaan elämäntilannetta, niin mitä se tarkoittaa oikeasti? Luulen että moni itsetuhoinen ymmärtää oman tilanteensa (syyt itsetuhoisuuteen) oikein hyvin. Mitä niille syille on siis tehtävissä? Saako itsetuhoinen neuvoja mitä tehdä vai järjestetäänkö muutokselle ihan oikeita mahdollisuuksia? Elämähän voi olla sillä tavalla umpikujassa, ettei yksilö voi itse millään tavalla muuttaa mitään vaan tarvittaisiin apua ulkopuolelta. Todellisia tilaisuuksia.
Mitä tarkoitat? Jos vaikka siis on ottanut niin paljon velkaa ettei selviä siitä, vai? Tai jos on saanut häädön asunnostaan? Tällaisia asioitako? Ne on kyllä sellaisia, jotka tosiaan joutuu itse hoitamaan. Velkoja ei makseta jotta olisi parempi mieli, eikä uutta kämppää hankita myöskään. Sairaalan sosiaalityöntekijä voi auttaa erilaisten hakemusten tekmisessä jos on vaikka jotain tukia joihin olisi oikeutettu, mutta ei ole hakenut, tai jos tarvitsee apua asuntohakemuksen tekemisessä tai vastaavaa. Mitään ohituskaistaa ei kuitenkaan ole, että asiat vaan hoidettaisi koska on itsetuhoinen. Myös ihmissuhdesotkunsa joutuu ihan itse selvittelemään. Mikä olisi siis sellainen konkreettinen asia, johon hoitotaho voisi puuttua? Kyllä sitä elämänhallintaa voi tiettyyn rajaan asti opettaa, mutta itse jokainen kuitenkin joutuu ne konkreettiset muutokset tekemään.
Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaksi kertaa masennus on ollut psykoottistasoista ja ensimmäisellä kerralla yritin itsemurhaa ja toisella kerralla suunnittelin sitä vakavasti. Sähköhoito pelasti molemmilla kerroilla. Ihan kuin heräisi painajaisesta.
Mutta ei se kaikkia auta. Tuttavani koki siihen liittyvän lähimuistin hetkellisen menettämisen niin epämiellyttävänä, että ei halunnut sitä enää. Käsittääkseni se auttaa parhaiten juuri psykoottistasoisessa masennuksessa.
Sähköhoito on kuitenkin vain ensiapua. Kuntoutuspsykoterapia on ollut kohdallani se, joka on vähentänyt selvästi masennuskausia. Syvä huonommuuden tunne on helpottanut. Näen itseni lempeämmässä valossa. Sen lisäksi on tärkeää varjella unta, liikkua, syödä terveellisesti ja varata aikaa vain olla ja rentoutua.
Apu on aika nihkeää. Arvostan toki kaikkea apua tietysti.
Käytännössä se ón aika usein nykyäään, että tapaat loppuunpalaneen näköisen psyk.sh:n, joka lukee koneelta mitä pitää sanoa ja yleistä löpinää. Eikä saa purkaa, yleistä tasoa enempää, koska se ei kuulu heille - sitten on terapia.
Itselleni vähän tein sillai tyhmästi, että jouduin sairaalaan ja osastolle. Oikeasti Käenpesän lääkehommat on ihan totta.
Hain siis tuonne 6 kk. Minulle soitettiin 3kk:n päästä, että nyt on aika. Pyysin lääkärin tapaamista - sain 9 kk:n päästä?!? Tännekin siis jonotin ensin terkkarin soittoa 6 päivää, että sain ajan 56 viikon päähän.
Hyvinvointivaltio.
Ymmärrän hyvin Mikiä.
Itsetuhoisuuteen ja kuolemantoiveisiin liittyvät asiat ovat vakavia ja tärkeitä käsiteltäviä. On tärkeää muistaa, että olen tekoälyapu, enkä korvaa ammattilaisen antamaa apua tai tukea.
Kun sanotaan, että apua on saatavilla itsetuhoisuuteen ja kuolemantoiveisiin, tarkoitetaan yleisesti sitä, että on olemassa erilaisia hoitomuotoja ja tukiverkostoja auttamaan ihmisiä näiden vaikeiden tunteiden kanssa. Hoitotyön tavoitteet voivat vaihdella yksilöllisesti, mutta yleisesti ottaen ne sisältävät usein sekä akuuttivaiheen että pitkäaikaisen hoidon.
Hoito voi sisältää psykoterapiaa, kuten kognitiivista tai dialektista käyttäytymisterapiaa, jossa tavoitteena on työskennellä itsetuhoisen ajattelun ja käyttäytymisen muuttamiseksi. Lisäksi lääkkeiden käyttöä voidaan harkita osana hoitosuunnitelmaa.
Hoidossa pyritään yleisesti ottaen ymmärtämään ja ratkaisemaan niitä elämän ongelmia, jotka voivat olla osasyynä itsetuhoisiin ajatuksiin ja kuolemantoiveisiin. Tämän lisäksi tarkoituksena on myös auttaa henkilöä oppimaan keinoja selviytyä vaikeista tunteista ja kehittämään uusia elämänhallinnan ja stressinhallinnan tapoja.
On tärkeää hakea apua ammattilaiselta tai kääntyä luotettavan tukiverkoston puoleen, jos kamppailet itsetuhoisuuden tai kuolemantoiveiden kanssa.