11v lapsi reagoi lähes kaikkeen ei-miellyttävään "huonolla ololla"

Seuraavaksi tuo muuttuu siihen, että kaikki epämukava "ahdistaa". 

Ei ehkä osaa sanoittaa tunnettaan? Huono olo onkin huono tai paha mieli. Sanomalla huono olo on oppinut siihen että jotain ikävää ei tehdä/saa jotain mukavaa, huomiota esimerkiksi. Opeta lapselle mitä huono olo on: hae oksu ämpäri varulta, paras levätä, ei viihdelaitteita, ei kavereita, ei herkkuja. Eli, onkohan oksutauti tulossa?

Jos on paha mieli, siitä jutellaan. Kehutaan että sen sinulle kertoo ja pohditaan mistä on paha mieli ja yhdessä haetaan ratkaisua asiaan.kaikillahan on joskus pahamielu, kuten myös hyvä.

Tällaista arkipäivän psykologiaa toiselta äipälta. En siis tod ole ammattilainen mutta tämähän on keskustelupalsta :)

Hakee huomiota.

Ahdistus tai jännittäminen voi oikeasti aiheuttaa fyysisiä pahan olon tunteita, kurkkua kuristaa tai vatsassa velloo. Mutta todnäk ongelma on pään sisältä lähtöisin.

Huono olo mahassa tai kurkussa kertoo pelosta ja jännityksestä kuten itsekin mainitsit. Keskustelu voisi auttaa ja se miten lapsi itse saisi elämänsä hallintaan niin että tuota pelkoa ja jännitystä ei tulisi fyysisinä oireina.

Milloinkas olet intiimisti kumppanisi kanssa kun likka nukkuu vieressä joka siunatun ikinen yö?! Huh huh.

Tunnetaitojen harjoittelu vois auttaa.

"Ei vaan hermot kestä tätä, että kotona ei saa olla yhtään rauhassa, kun ei tiedä milloin "huono olo" taas iskee ja itkut alkaa."

Lapsellasi on välillä paha olla. Puhut asiasta näin. Asialle olisi hyvä tehdä jotain, jotta pystyisit tarjoamaan turvaa ja lohtua, mitä lapsi kaipaa.

Ai SULLA ei hermo kestä, lapsen kärsimyksestä viis?? 

Kiitos Kaisa :)

Kyllä on asiasta juteltu ja kokeiltu ihan kaikkea. Juteltu huonosta olosta ja missä se tuntuu ja minkälaista se on. On selitetty monta kertaa, että nyt taitaa olla vain harmitus tai paha mieli eikä varsinainen huono olo. Joskus on sitten haettu myös oksennusämpäri, koska muka oksettaa. Ei tod. oikeasti.

Kaverilla on kaksi tyttöä, joista kumpainen reagoi jännitykseen ihan oikeasti oksentamalla. Näin esim. kun menivät hammaslääkäriin oikomishoitoon tai mummua katsomaan suuren leikkauksen jälkeen sairaalaan. Eli ei tämä huono olo ja jopa oksentaminen ole ehkä niin harvinaista vaan jopa yleistä? 

Meillä ei ole kyllä oksennettu ja tämä asia olisikin ok, jos tätä olisi vaan joskus ja silloin, kun tosi kyseessä esim. just joku harvoin tapahtuva jännittävä juttu. Mutta kun tätä on nykyään joka päivä, varsinkin silloin, kun ollaan vaan kotona eikä ole mitään tekemistä ja iltaisin, kun pitää mennä nukkumaan. Mutta tosiaan se huono olo joskus sitten häviää ihan 10min pois, joten tuntuu, ettei johdu mistään sairaudesta tms.

ap

Vierailija kirjoitti:

Milloinkas olet intiimisti kumppanisi kanssa kun likka nukkuu vieressä joka siunatun ikinen yö?! Huh huh.

Kyllä meilläkin lapset nukkuu perhepedissä. Aina nukuttu kaikki yhdessä. Lapsilla ei koskaan ole ollut omaa sänkyä, ei edes sitä ensimmäistä pinnasänkyä. Seksiä voi harrastaa muuallakin kun sängyssä.

Hyvä ajatus, että käytte lääkärissä. Varmasti jonkinlainen ammattiapu on tarpeen. Kohta tyttö on jo teini-ikäinen ja ongelmat voi sitten olla rutkasti isompia. Elämästä ei selviä ilman epämiellyttäviä ja tylsiä juttuja eikä kaikesta voi tehdä kivaa sillä verukkeella, että muuten tulee huono olo.

Lapsi hakee tuolla tukea jännitykselleen ja sitä että hänen kokemansa isot tunteet tulisivat nähdyksi. Yritä ehdottaa, mikä huonon olon syynä on: siis tulkkaat kuten pienelle lapselle, että jännittääkö mummulaan lähtö, koulun alkaminen, matka, ja samalla käytte läpi sitä että mitä ko. paikassa tapahtuu.

Jos huono olo tulee aina vain kotona, niin ehkä jokin asia ehkä kotona ahdistaa? Onko jokin muuttunut viime aikoina esim. perheen sisällä? Saako lapsi ollenkaan positiivista huomiota kotona, esim. rauhallisia juttutuokioita vanhemman kanssa? Huomioita tulisi saada positiivisen kautta, mutta sitähän haetaan vaikka huonolla ololla jos sitä ei muuten saa.

Jotain on meneillään, ei vaan sulle uskalla kertoa.

Ahdistushäiriö. Nyt nopsaan hankkimaan yksityiseltä psykologilta apua ennen kuin yläkouluun siirtyminen on edessä. Muuten teillä on kotiin ahdistuksen takia jäävä tyttö. Kun oireilu on tuolla tavalla pahentunut, et voi mitenkään olettaa sen lievenevän itsestään. Tuosta toimintamallista on opittava pois mahdollisimman nopeasti. Muuten nuoruudesta ja aikuisuuden aloittamisesta tulee yhtä helvettiä.

Tavallinen terveyskeskuslääkäri on ihan väärä osoite. Ei heillä ole koulutusta nuorten ahdistushäiriöiden hoitoon. Kunnallisen jonot ovat kaksi vuotta, joten siksi yksityiselle.

Hän on jossakin vaiheessa joko oppinut pelkäämään kaikkea, tai sitten oppinut, että huonoa oloa valittelemalla saa vanhemman huomiota ja huolenpitoa, eikä tarvitse tehdä mitään mikä ei innosta. Jatkotoimet riippuvat siitä, kumpaa tämä on.

Minun vanhempani antoi periksi kaikessa, kun näki että jokin asia jännitti, ahdisti tai pelotti minua tai sanoin etten halua. Hän soitteli kouluun, että eihän lapsen tarvitse tehdä sitä tai tätä, sain erityisoikeuksia vaikka mihin. Aikuistuessa tämä kostautui pahasti, kun yhtäkkiä en enää voinutkaan väistää kaikkea sanomalla, että en halua tai ei minun tarvitse. Itseluottamusta ja rohkeutta ei kehity lainkaan, jos vanhempi lähtee mukaan siihen lapsen epävarmuuteen. 

En siis sano, että tässä olisi kyse siitä, mutta näkökulma vain.

Osallistuuko hän kotitöihin? Onko jotain mukavaa, ajatukset omasta olosta pois vievää tekemistä, kuten pientä siivoamista, järjestelyä, ruuanlaittoon tai leipomiseen osallistumista, pihatöitä, askertelua, lemmikkieläimien hoitoa yms.? Tai ulkoilua, pallopelejä, tai muita aktiviteetteja?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi hakee tuolla tukea jännitykselleen ja sitä että hänen kokemansa isot tunteet tulisivat nähdyksi. Yritä ehdottaa, mikä huonon olon syynä on: siis tulkkaat kuten pienelle lapselle, että jännittääkö mummulaan lähtö, koulun alkaminen, matka, ja samalla käytte läpi sitä että mitä ko. paikassa tapahtuu.

.

Kuulostaa kuin puhuisit jostain 4-vuotiaasta.

Lapsi on nyt vaan keksinyt sanoittaa kaikki negatiiviset tuntemukset tällä "huonolla ololla". Hän on huomannut, että saa sillä tavalla enemmän huomiota, koska fyysistä huonoa oloa on vaikeampi ohittaa kuin vaikka sitä, että joku asia jännittää.

Jos tämä "huono olo" tulee aina jonkun lapsen negatiivisen tunteen yhteydessä muttei muuten, eikä mitään todistettavaa fyysistä pahointia ei ole, niin nämä ilmoitukset pitää kuitata olankohautuksella. Fyysiseen sairauteen liittyvä paha olo nimittäin tulee ihan milloin vain, vaikka olisi onnensa kukkuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi hakee tuolla tukea jännitykselleen ja sitä että hänen kokemansa isot tunteet tulisivat nähdyksi. Yritä ehdottaa, mikä huonon olon syynä on: siis tulkkaat kuten pienelle lapselle, että jännittääkö mummulaan lähtö, koulun alkaminen, matka, ja samalla käytte läpi sitä että mitä ko. paikassa tapahtuu.

.

Kuulostaa kuin puhuisit jostain 4-vuotiaasta.

Tuo sama käy vaikka nelikymppiselle äijälle puhuttaessa, jos ei ole vielä 4-vuotiaana opetettu tunnistamaan tunteita.