Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
11v lapsi reagoi lähes kaikkeen ei-miellyttävään "huonolla ololla"
06.07.2023 |
Onkohan kellään samanlaista? Meillä on 11v tyttö, joka on pienestä pitäen reagoinut moneen asiaan, joka jännittää, pelottaa, ei ole mieleinen siten, että valittaa "huonoa oloa". Ja kun kysyy missä huono olo on, niin aina se on mahassa tai kurkussa tai molemmissa. Asia jotenkin painui jo unholaan, mutta nyt viimeiset 2 vuotta on ollut ilmassa taas tätä ja nyt viimeisen vuoden aikana vain pahentunut.
On aina ollut kovin temperamenttinen tapaus, mutta myös hyvin herkkä. Esim. ikävöi monia asioita itkemällä, vaikka kivaa lomamatkaa, kaukana asuvaa mummua ja pappaa, jotain kivaa tapahtumaa. Koulu menee hyvin ja kavereita on paljon. Eniten tämä "huono olo" on vaivannut iltaisin, koska nukkumaanmeno pelottaa tyttöä ja nukkuukin nykyään minun vieressä, jotta saamme nukuttua, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana huonoa oloa on ollut myös päivisin, aamuisin ja iltaisin.
Nyt vaan tuntuu, että joka päivä on "huono olo". Yleensä asia sitten unohtuu, kun alkaa tapahtumaan jotain kivaa, esim. lähtee kaverille. Mutta sitten kun on vaikka vaan kotona, niin "huono olo" vaivaa usein.
Ajalteltiin käydä lääkärissä, ihan vain yleistekissä ja sitten miettiä, mitä tälle keksisi. Ei vaan hermot kestä tätä, että kotona ei saa olla yhtään rauhassa, kun ei tiedä milloin "huono olo" taas iskee ja itkut alkaa.
Ajattelin vain kysäistä, että onko muilla tällaista?
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hakee tuolla tukea jännitykselleen ja sitä että hänen kokemansa isot tunteet tulisivat nähdyksi. Yritä ehdottaa, mikä huonon olon syynä on: siis tulkkaat kuten pienelle lapselle, että jännittääkö mummulaan lähtö, koulun alkaminen, matka, ja samalla käytte läpi sitä että mitä ko. paikassa tapahtuu.
.Kuulostaa kuin puhuisit jostain 4-vuotiaasta.
Siltä kuulostaa myös tämän lapsen käytös.
Tuo on ihan kuin minun eukkoni aina silloin, kun pitäisi seksiä harrastaa.
Paha olo, paha mieli, ahdistaa, ei ole kivaa.
No voi voi. Itsehän siitä sitten kärsii. Kannattaisiko lapsen reipastua vähän?
Lapsessa ei ole mitään "vikaa", hän kuitenkin taitaa olla erityisherkkä.
Tutustu esim. https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi varmaan ottaa psykologiin yhteyttä. Tyttö ja sinä voitte tarvita keinoja hallita tytön pelkoja ja epävarmuutta. Kannattaa myös yrittää selvittää, mitä hän loppujenlopuksi pelkää.
Moni pelkää uuden asian edessä epäonnistumistaan tai että asia ei pysy hallinnassa.
Kyse on usein omista mielikuvista ja niillä ei ole kattoa. Joskus taustalla voi olla vain yksittäinen pelottava tapahtuma, jota ei ole osannut silloin käsitellä ja joka on sitten yleistynyt tavaksi kohdata asioita.
Entä mikä on olo, kun ja jos pelottava asia onkin kohdattu? Onko kohtaamisesta ja olosta keskusteltu jälkeenpäin tyyliin "miltä tuntui"ja"hyvinhän se meni".
Pahinta on, jos jossain vaiheessa alkaa väistellä uusien asioiden kohtaamista ja elämä alkaa kutistua. Kannattaa edetä lempeästi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan kuin minun eukkoni aina silloin, kun pitäisi seksiä harrastaa.
No, tästä ketjusta varmasti saat hyviä vinkkejä, kuinka alkaa purkaa asiaa. Keskustelu ja sen avaaminen, miksi tai mikä seksissä kanssasi ahdistaa kumppaniasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsessa ei ole mitään "vikaa", hän kuitenkin taitaa olla erityisherkkä.
Tutustu esim. https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/
Ei tuo erityisherkkyydeltä mielestäni kuulosta. Lapsihan oli temperamenttinen ja paljon kavereita, en toki sano etteikö erityisherkällä ei voisi olla. Mutta ei tuo välttämättä sitä ole.
Mulla on herkkänä lapsena lämpimiä muistoja äidistä, joka oikeasti kuunteli ja huolehti kun voin pahoin enkä itsekään oikein tiennyt mikä on. Isä taas vähätteli ja koitti reipastaa, siitä edelleen traumat. En oikein uskalla kertoa hänelle asioistani aikuisenakaan jos elämä ei mene siihen "käyn töissä ja lenkkeilen" -muottiin mikä hänestä on se ainoa oikea tapa olla ja reagoida asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tavallinen terveyskeskuslääkärin vartti tuohon riittää. Mutta jos saatte lähetteen jollekin spesialistille. Voisiko hänellä olla joku adhd- tai autisminkirjon tyyppinen, se ilmeisesti tekee tuollaista herkkyyttä ja taipumusta ahdistuneisuudelle.
Ammattiapua tuossa tarvitaan, kurinpito tai maton alle lakaiseminen ei auta. Menkää nyt, kun hän ei ole vielä teini. Sitten hän ei enää suostu sinun kanssa lääkäriin.
No meillä jos missä ollaan lasten kanssa ja paljon. Aikuiset ovat oikeasti kotona ja läsnä, perheen isäkin tekee vuorotyötä, jonka ansiosta on paljon kotona. Minäkin teen etätöitä, joten kotona ollaan ja paljon. Luulen, että meidän perheessä on jopa enemmän ongelma se, että vanhemmat ovat koko ajan kotona eli olemme tosi tiivis perhe. Meillä ei ole ollut paljon edes hoitoapua, joten lapset ovat olleet koko elämänsä lähinnä meidän kanssa. Eli meillä ei ole kyseessä ainakaan siitä, että pitäisi tuollaisella käytöksellä hakea huomiota, koska sitä on saatavilla ilman sitäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei siedä pettymyksiä eikä osaa tunnistaa tunteitaan. Kehollistaa pahan mielen. Ei ymmärrä että paha on mielessä, ei kehossa. Parin vuoden päästä sitten transpolille.
🇺🇦🇮🇱
Auta tyttöä nimeämään ja sanoittamaan tunteitaan. Tunnetaidot eivät synny tyhjiössä. Voit miettiä myös miten itse ilmaiset tunteitasi. Näkeekö lapsi että erilaiset tunteet on osa elämää. Muista kehua lasta kun hän ilmaisee tunteitaan, joskut luulevat että vähättely lohduttaa, mutta sehän vain mitätöi lapsen kokemuksia.
On lapselta rohkeaa ja arvokasta uskaltaa ja osata kertoa myös hankalista tunteista.
Lapselle voi olla myös helpompaa kokea vaimeat tunteet kehollisesti . Yhdessä voidaan miettiä mikä tunne tuntuu missäkin päin kehoa ja millä tavalla ihan siis näiden hankalien tilanteiden ulkopuolellakin.
Netistä ja somesta löydät paljon konkreettista apua tunnelasvatuksen tueksi.
Sori kirj virh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinkas olet intiimisti kumppanisi kanssa kun likka nukkuu vieressä joka siunatun ikinen yö?! Huh huh.
Kyllä meilläkin lapset nukkuu perhepedissä. Aina nukuttu kaikki yhdessä. Lapsilla ei koskaan ole ollut omaa sänkyä, ei edes sitä ensimmäistä pinnasänkyä. Seksiä voi harrastaa muuallakin kun sängyssä.
Välillä huvittaa ihmisten yksioikoisuus. Jos lapsia sängyssä -> ei seksiä. Siis sänky on ainut paikka, missä joku on koskaan sekstannut?
Miksi ei:
Lapset autossa? Ei seksiä!
Lapset saunassa? Ei seksiä!
Lapset sohvalla? Ei seksiä!
Lapset aitassa? Ei seksiä!
Lapset keittiössä? Ei seksiä!
Lapset mökillä? Ei seksiä!
Eikö nyt ole sanomattakin selvää, että siellä missä lapset ovat, ei sekstata, mutta ettei nyt luonto ohjaa ihmistä mihinkään muualle kuksimaan? Ettekö edes nuorena kiksauttanut muualla, kuin sängyssä?
Minulla on 10v tyttö ja hänellä juurikin samaa ongelmaa ollut. Aamuisin aina valitti huonoa oloa kun olisi kouluun pitänyt mennä, selvisi että on ongelmia kaverisuhteissa. Aikaa siinä tosin meni ennenkuin sekin selvisi mutta juttelemalla lapsen kanssa ja kyselemällä sinnikkäästi lapselta miten hänellä menee, pärjää jo pitkälle.
Opetelkaa yhdessä tunnetaitoja. Opetelkaa nimeämään eri epämiellyttävät tunteet, kuten pettymys, häpeä, pelko, jännitys, suru, inho, viha. Kaikkia noita tunteita saa ja kuuluu tuntea. Ne menevät ohi nopesti, kun ne tunnistaa.
Esim. Pettymystä kun yrittää tukahduttaa, paha olo voi jäädä päiväkausiksi takaraivoon. Kun taas myöntää itselleen, että hitto mä olen pettynyt kun x juttu ei tapahtunut ja antaa tunteen tulla ja olla koko voimallaan, se voi mennä minuuteissa ohi. Tämä on oma kokemukseni.
Googlaa siis tunnetaidot tai hae kirjastosta aiheeseen liittyviä kirjoja.
Tunnetaitojen harjoittelemista suosittelen minäkin. Ehkä sekin voisi auttaa, jos kotona pyritään luomaan kannustavaa, rauhallista ilmapiiriä jossa lapsi voisi rauhassa purkaa sydäntään. Ei mielellään siten, että tivataan kiukkuisena mikä nyt vaivaa, vaan lempeästi ohjaillen.
.
Olin lapsena ja teininä ihan samanlainen. Aina oli muka fyysinen paha olo, vaikka todellisuudessa pahoinvointi oli henkistä. Taustalla vakavan koulukiusaamisen ja s€ksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen. Vanhemmilleni en ole vielä tänä päivänäkään niistä puhunut (olen 38). Meillä ei mistään isoista asioista koskaan puhuttu, kaikki vaikea vaiettiin. Tunteita ei saanut näyttää eikä tunteista puhuttu. Ja vanhempieni "välittäminen" oli sitä, että kädet puuskassa huutaen tivattiin mikä on muka pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsessa ei ole mitään "vikaa", hän kuitenkin taitaa olla erityisherkkä.
Tutustu esim. https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/
Voi tätä aikaa, kun kaikelle pitää löytää diagnoosi jolla vahvistaa ongelmiaan ja sitä, että ongelmat ja paha olo ovat osa itseä eikä niistä voi päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaitojen harjoittelemista suosittelen minäkin. Ehkä sekin voisi auttaa, jos kotona pyritään luomaan kannustavaa, rauhallista ilmapiiriä jossa lapsi voisi rauhassa purkaa sydäntään. Ei mielellään siten, että tivataan kiukkuisena mikä nyt vaivaa, vaan lempeästi ohjaillen.
.
Olin lapsena ja teininä ihan samanlainen. Aina oli muka fyysinen paha olo, vaikka todellisuudessa pahoinvointi oli henkistä. Taustalla vakavan koulukiusaamisen ja s€ksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen. Vanhemmilleni en ole vielä tänä päivänäkään niistä puhunut (olen 38). Meillä ei mistään isoista asioista koskaan puhuttu, kaikki vaikea vaiettiin. Tunteita ei saanut näyttää eikä tunteista puhuttu. Ja vanhempieni "välittäminen" oli sitä, että kädet puuskassa huutaen tivattiin mikä on muka pielessä.
Tuttua juttua. Itseltänikin tivattiin vihaisina ja jos sitten kerroin jostakin harmituksesta, haukuttiin, että olen tyhmä kun olen vaikka luottanut kaveriin.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistuneisuushäiriö on ihan normaali sairaus ja sitä esiintyy myös eläimillä. Lähtisin tutkimaan tätä, että onko siellä kenties ihan oikea sairaus taustalla, eikä vaan pienen lapsen jännitystä, huomionhakua tai hermoilua.
Vagushermostoa voi pyrkiä myös rauhoittamaan. Se on se meidän Pakene tai Taistele-hermosto. Vagushermoston rauhoittamiseen löytyy hirvittävästi hyviä ja helppoja ohjeita, joita lapsikin voi tehdä. Esim. korvia voi lempeästi vetää, venyttää ja hieroa, kun vagushermosto kulkee korvia pitkin. Sitä tekniikkaa käyttävät myös terapeutit.
T: ahdistuneisuushäiriöinen täti-ihminen, oli jo lapsena ahdistunut ja käyttää nykyään kaikkia mahdollisia laillisia kikkoja ahdistuksen vähentämiseen, mukaanlukien tarvittaessa otettava lääkitys