Muita jotka hoitivat peruskoulun huonosti, koska ei ollut motia?
Näin jälkikäteen kaduttaa, mutta minkäs teet, kun koulun käynti maistui puulta jo ala-asteella.
Tein kyllä annetut tehtävät, mutta painoin kokoajan villasella.
Saatoin joskus olla niin laiska, että en edes koepaperille vaivautunut kirjoittamaan monipuolisia ja pisteitä lisääviä vastauksia.
Vedin kokeista 6-8 arvosanoja, vaikka olisin pystynyt parempaaan.
Monesti unohdin nuo opit melko nopeasti sillä en pitänyt niitä kiinostavina.
Lintsasin jo ala-asteella eli valehtelin olevani kipeä, kun kaipasin välillä vapaata.
Vieraissa kielissä putosin kärryiltä nopeasti ja niissä oli todellisia haasteita.
Lukioon en koskaan mennyt näillä eväillä, mutta uskon, että olisin voinut halutessani saada ysin päättäriin keskiarvoksi 9 kiitettävän, minulla se oli 8 hyvän luokkaa.
Kommentit (27)
Olit todennäköisesti muita fiksumpi, jopa niitä 9-10 hikkejä.
Usein viisas ei paljastu vaan näkyy vain laiskana ja tylsistyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Olit todennäköisesti muita fiksumpi, jopa niitä 9-10 hikkejä.
Usein viisas ei paljastu vaan näkyy vain laiskana ja tylsistyneenä.
Jos ap olisi ollut muita fiksumpi niin olisi kevyesti kirjoittanut vasemmalla kädellä kokeista kympin itselleen hyödyksi ja laiskotellut sitten.
Joku haaste hänellä on. Hän koki kuitenkin jollain tavalla koulun vaikeaksi ja siitä usein johtuu se, että ei kiinosta.
Ei kiinosta, koska se on työlästä.
Kyllä. Ei napannut, mutta menin iltalukioon aikuisena ja pärjäsinkin ihan hyvin.
6.5 oli KA ei kiinnostanut eikä kiinnosta vieläkään, koska eihän vuosikymmenien takaiset asiat meinaa mitään.
Edes matematiikka ei napannut, mutta kotona opettelin kyllä vektori- ja matriisilaskenta 3dican avulla.
Yläasteelta 8.5 keskiarvo, lukio meni enimmäkseen lintsatessa ja ryypätessä, M paperit tuli silti.
Koulun vuoksi lukemani kirjojen määrä mahtuu yhden käden sormiin. Hirveesti en viitsinyt panostaa.
Amksta valmistuin insinööriksi, nykyään olen kansainvälisessä isossa firmassa keskiportaan pomo. Ei mulla motia ole vieläkään, mutta jos kerta hommat hoituu vähemmälläkin panoksella niin miksi alkaa sykkimään?
M41
Koulumenestykseni 80-luvun lopulla pilasi kiusatuksi, suorastaan vihatuksi joutuminen yläasteella, juuri kun olisi ollut tärkeintä saada hyviä numeroita, että olisi päässyt johonkin kunnon jatko-opiskelupaikkaan :/
Kouluun oli erittäin vastenmielistä mennä kun tiesi että on vain vihattu hylkiö siellä. Jotkut opettajatkin olivat pikemminkin vihamiehien puolella.
Lähin lukiossa äidinkielen aineen kirjoitusharjoituksista pois tarkistamatta ainetta, koska silloin jäi enemmän vapaa-aikaa. Tunnilta pääsi pois heti kun sai aineen valmiiksi.
Nyt kun muistelee ala- ja yläasteaikoja, niin lähinnä hengasin ne läpi. Ei siinä ollut mitään sen enempää rimpuilua, vaan olin aina paikalla ja tein mitä tein, mutta en oikeastaan lukenut kokeisiin ja harjoitellut paljon mitään, mutta sain kyllä 7-8 arvosanoja. Olin lukutoukka jo ihan pienestä ja kotona kirjaston kirjojen maailma houkutti paljon enemmän kuin koulukirjat.
Ysillä minulla ei ollut mitään tietoa mihin haen, mutta sen tiesin, että lukioon en mene, vaikka kaikki kaverit sinne menivätkin. Menin kympille eri kouluun, opettajat vaihtuivat ja mielenkiinto oppimiseen löytyi. Kympillä paransin keskiarvon johonkin 8,5 ja sen jälkeen tajusin oppimisen.
Minä. Pääsin kuitenkin pääsykokeilla senaikaiseen opistoon ja sitä kautta oikeuden hakea yliopistoon. Maisteriksi valmistuin aivan hyvillä arvosanoilla ja suorastaan nautin opiskelusta toisin kuin peruskoulussa.
Ei, olin ihan vaan rehellisesti tyhmä ja laiska.
Motti on puumitta, motivaatio on tahto/kannuste tehdä asioita, mutta moti on ihan tuntamaton sana...
Eipä ollut itselläkään motia tai moni aine kiinnosti mutten jaksanut lukea niitä. Mietin kuitenkin pitkään, että lähtisinkö lukioon vai ammattikouluun. Valitsin onneksi amiksen, koska mitä järkeä olisi ollut mennä lorvimaan lukioon? Sielläkin sain monista aineista hyviä numeroita mutta silti moti oli hukassa ja asiat lakkasi kiinnostamasta.
Painoin töitä jokusen vuoden ja sitten menin ammattikorkeakouluun, jonka aikana alettiin selvittämään adhdta. Löytyi adhd ja työmuistiongelma, joka kyllä selittää monet ongelmat.
Ihan turhaan harmittelet. Sinulla ei ollut motivaatiota, joten tuskin olisit viitsinyt tehdä yhtään enempää töitä oppimisesi eteen, vaikka mitä olisi tehty. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan kiinnostuneita monista asioista ja oppimishaluisia. Osalle kaikki taas on tervan juontia. Johtuuko sitten oppimisvaikeuksista, luonteenlaadusta, masennuksesta vai mistä? Mutta turha harmitella menneisyyttä, kun siihen ei voi vaikuttaa. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Peruskoulun oppikirjoja myydään kirjakaupoissa. Kansalaisopistoissa voi opiskella esim. kieliä ja kirjoittamista. Lukeminen kehittää lukunopeutta aikuisenakin. Kirjastosta saa kirjoja ja lehtiä lainaan. On aikuislukiota, nettilukiota, avoin yliopisto, avoimia amk opintoja. Itseään voi hyvin kehittää aikuisenakin, jos on motia. Onko?
Minulla ei ollut motivaatiota, koska en nähnyt itselleni oikein mitään odotettavaa tulevaisuudessa. Ainekirjoituksissa piti kirjoittaa missä näkee itsensä 5 tai 10 vuoden päästä ja minulla oli suunnattomia vaikeuksia keksiä mitään konkreettista. Ei haaveita, unelmia tai tavoitteita. Halusin vain levätä ja nukkua. Lukiossa yo-kirjoituksiin en lukenut lopulta ollenkaan, kun saatoin luottaa pääseväni läpi ja muuta en kaivannut.
Luistelin läpi 8 keskiarvolla eikä minusta tullut mitään, mutta ehkä vielä ehtii.
Törkeetä tollanen alisuoriutuminen.
Mä yritin täysillä ja silti sain 6-8 ä kokeista.