Lue keskustelun säännöt.
Miten kieltäydyn kummin tehtävästä?
06.07.2023 |
Yksi sukulaiseni, jonka kanssa oltiin lapsina kuin paita ja peppu, pyysi minua kummiksi tulevalle lapselleen. Haluan kieltäytyä kunniasta, koska en tahdo yhtään läheisempiä välejä kyseiseen perheeseen kuin on sukulaisuussuhteiden ja yleisen kohteliaisuuden kannalta tarpeen. Miten voisin tehdä sen ilman että toinen loukkaantuu, kun kuitenkin pidän lapsista ja ryhdyn mielelläni kummiksi muille, jos siihen tarjoutuu tilaisuus? Olen lapseton ikisinkku enkä voi vedota kiireisiin, hankalaan elämäntilanteeseen tai oikein mihinkään muuhunkaan joka kuulostaa mielestäni hyvältä syyltä. Meillä on yhteisiä sukulaisia joiden kanssa ollaan läheisissä väleissä, joten valehtelusta jää helposti kiinni. Vai pitäisikö sittenkin suostua, kun en tahdo aiheuttaa mitään draamaa sukuuni?
Kommentit (27)
Jos haluat pitää kohteliaag välit, et voi lupautua toisen sukulaisen lapsen kummiksi ja kieltäytyä toisesta kunniasta.
Eli joko lupaudut ja teet minimin tai sitten kieltäydyt ja suututat sukulaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro, että olet pohtinut kikosta eroamista ja tämän vuoksi kummin rooli ei tunnu sinusta omalta.
Tuo toimisi varmasti joissain tilanteissa, mutta olen jo eronnut kirkosta ja minusta haluttaisiin "pelkästään" epävirallinen kummi lapselle.
Ai, no sitten voit sanoa, että voittehan te muakin kummiksi sitten sanoa, mutta mä en nyt tällä hetkellä ole valmis sen enempään. Mut mieluummin pyytäkää joku toinen, koska mä en oikein noista kummitteluista välitä, mun mielestä ne kuuluu kirkkoon kastetuille. (Siis jos lastakaan ei ole tarkoitus kastaa, vaan pitää ne "nimiäiset.")
Kummius on kirkkokulttuuria ja kummeilla ainakin oli yhteisöllinen tehtävä joka liittyi kirkonnkristittynä olemiseen.
Nämä vanhemmat eivät siis edes ole kirkon kristittyjä mutta haluavat jotain yhteisöllistä roolia lapsen ja toisen aikuisen välille, mutta tämän roolin määritelmää ei edes ole.
Mitä järkeä? Ei mitään.
Kysykää näiltä että milä tämä teidän kummikulttuuri on kun se ei ainakaan ole se vanha perinteinen.
Jos ei itse ole kirkon kristitty on helppoa todeta että nämä kummijutut ovat itselle vierasta tapakulttuuria johon ei voi sitoutua kun ei ole omaa.
Ap, älä ainakaan suostu siihen epämääräiseen pyyntöön olla "kummi" kun jo tiedät ettet synkkaa perheen kanssa. Teillä ei ole edellytyksiä yhteisöön kun et enää tunne yhteenkuuluvuutta, eikä edes kristinusko ole pohjustava nimittäjä.
Kummius ei velvoita mihinkään, joten turha siitä on panikoida. Itse olen tavannut oman kummini tasan kerran elämässäni, ristiäisissäni
Ainoa keino on lavastaa kuolemasi ja paeta Burkina Fasoon, jossa aloitat uuden elämän Ylva Kungsslottena, eläköityneenä Malmölaisena hattukauppiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro, että olet pohtinut kikosta eroamista ja tämän vuoksi kummin rooli ei tunnu sinusta omalta.
Tuo toimisi varmasti joissain tilanteissa, mutta olen jo eronnut kirkosta ja minusta haluttaisiin "pelkästään" epävirallinen kummi lapselle.
Ai, no sitten voit sanoa, että voittehan te muakin kummiksi sitten sanoa, mutta mä en nyt tällä hetkellä ole valmis sen enempään. Mut mieluummin pyytäkää joku toinen, koska mä en oikein noista kummitteluista välitä, mun mielestä ne kuuluu kirkkoon kastetuille. (Siis jos lastakaan ei ole tarkoitus kastaa, vaan pitää ne "nimiäiset.")
Kummius on kirkkokulttuuria ja kummeilla ainakin oli yhteisöllinen tehtävä joka liittyi kirkonnkristittynä olemiseen.
Nämä vanhemmat eivät siis edes ole kirkon kristittyjä mutta haluavat jotain yhteisöllistä roolia lapsen ja toisen aikuisen välille, mutta tämän roolin määritelmää ei edes ole.
Mitä järkeä? Ei mitään.
Kysykää näiltä että milä tämä teidän kummikulttuuri on kun se ei ainakaan ole se vanha perinteinen.Jos ei itse ole kirkon kristitty on helppoa todeta että nämä kummijutut ovat itselle vierasta tapakulttuuria johon ei voi sitoutua kun ei ole omaa.
Ap, älä ainakaan suostu siihen epämääräiseen pyyntöön olla "kummi" kun jo tiedät ettet synkkaa perheen kanssa. Teillä ei ole edellytyksiä yhteisöön kun et enää tunne yhteenkuuluvuutta, eikä edes kristinusko ole pohjustava nimittäjä.
Ymmärrän tämän näkemyksen. Huomautus kuitenkin sivusta: Suomessa on muitakin kristillisiä kirkkoja kuin luterilainen ja ortodoksisen kirkko. Kaikissa ei ole käytössä lapsikaste, mutta kummit ovat usein käytössä. Lapsi siunataan vauvana ja samalla usein kerrotaan nimi, tätä kutsutaan esim. nimiäisiksi tai vauvan siunaustilaisuudeksi. Jos kyseessä ei ole valtion kirkko, kummius on tavallaan "epävirallista" mutta se on kuitenkin kristillistä. Tietääkseni käytännös aina tällöin kummiuteen riittää kristillisyys, ei tarvi olla juuri tuon kirkon jäsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristittynä kyllä ihmettelen tällaista kummin larppaamista jos kukaan ei kuulu kirkkoonkaan
Toteat, ettet mitenkään voi ryhtyä rumannäköisen lapsen kummiksi.