Asioista puhuminen on tärkeää

Onko se melkein normi että näin käy lähes kaikissa pidemmissä parisuhteissa.

Eroa ja etsi joku toinen, omalla luvallasi. Se on naiselle ahdistavaa, näivettävää ja kuihduttavaa, jos ei voi kommunikoida mitenkään ja toimivasti. Sehän ei tarkoita mitään puhezunamia, mutta jos toinen on liian autistisen oloinen, voisi ottaa samanlaisen kumppanin, pelkkään arkeensa. Väsymyksen ymmärtää jos ei jaksa puhua (jos työ liikaa, jota voisi sitten katsoa uudelleen), mutta jokin ei nyt toimi parisuhteessa. Jos suhde olisi hyvä, se toimisi edes jotenkin kivasti.

* Korjaan. .."voisi ottaa samanlaisen kumppanin, pelkkään arkeensa". Eli mies ottaa arkikumppanin sitten itselleen. Ja sä jonkun muun tai sinkkuna ok.

Puhuminen on yliarvostettua. Teot on tärkeimpiä ja arjen hellyys.

Minusta puhuminen on melkein tärkeintä. Arki on kuitenkin suorittamista ja joskus keskustelu tuo siihen kevennystä ja uusia ulottuvuuksia. Kaava on täällä se, että mies tulee töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään, lähtee salille ja lukee illalla kirjaa. Mitään ei kerro päivän tapahtumista. Oma-aloitteisesti ei puhu, jos hänelle ei esitä kysymyksiä. Todella ahdistavaa. Viikonloput meneekin sitten siivotessa ja sitten taas töihin.

Tiedän että on sosiaalisia ja vähemmän sosiaalisia ihmisiä. Toiset saa vuorovaikutuksesta paljon ja toiset kokee sen kuormittavana. Siksi olisikin hyvä, että samankaltaiset kohtaisivat toisensa. Joku tasapaino pitää olla.

Mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän arvostaa syvällisiä keskusteluja ja sosiaalista vuorovaikutusta. Nuorempana meni vaan virran mukana.