Masennuslääkkeen lopetus ilman lääkärin lupaa

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan masennuslääkkeet aiheuttavat zombiolon jossa mikään tunne ei oikein tunnu miltään, tuntuu vain tasaisen pahalta. Lisäksi, jos masennuksen taustalla on huonot olosuhteet joihin yksinkertaisesti väsyy, ei lääkityksellä saa aikaan muuta kuin sen että turtuu sietämään sitä huonoa ympäristöä.

Kuunnelkaa itseänne ja toimikaa sen mukaan. Ei se lääkärin sana ole laki.

Joo mulla oli nimenomaan näin. Masennuslääkitys teki musta zombien. Musta tuntui, että se oli se koko pointti - musta haluttiin vain tehdä sellainen ihminen, joka pysyy töissä ja oravanpyörässä mukana tuntematta sen enempää mitään. Pyysin terapiaa, mutta sehän nyt on turhaa koska lääkkeet pelastaa kaikki (: . Vasta jälkeenpäin oon tajunnut, minkälaista myrkkyä se lääkitys oli ja mitä se teki mun kropalle ja (valitettavasti myös) aivoille. Mä lopetin kerrasta, tosin vierotusoireet oli kamalat. Eikä se nyt ole mikään ihme, kun sellainen myrkky lähtee poistumaan kropasta. Me ihmiset ollaan erilaisia: masennukset syyt on erilaiset, ja niin on niiden hoitokeinotkin. Kaikkia se lääkitys ei auta.

Itsellä tosi vaikea masennus, itsetuhoisuus täysin ilman syytä. Kaikki oli hyvin. Tolkuton unettomuus, pelko johonkin?, laihtuminen. Lääkkeet ei auta, kokeiltiin monia. Ect hoito auttoi kolmen kerran jälkeen ja vielä hoitokertoja ja estolääkitys. Masennus ollut pois 3v, lääkitys edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Aina parempi että kysyt täältä asiantuntijoilta, etkä lääkäriltä, joka ei tiedä aiheesta mitään. Työtön uskovaine persu metsuri Kauhajoelta osaa antaa sinulle oikeaa lääketieteellistä neuvoa asiasta kuin asiasta. 

No tuota, pyörin psykiatrian rattaistossa 18 vuotta ennen kuin jätin lääkkeet ja pääsin traumaterapiaan. Terapia auttoi mutta en usko että nykyään olisin työkykyinen jos en olisi uskaltanut jättää mielialalääkkeitä. Kaiken kokemani perusteella luottoni psykiatreihin on pyöreä nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina parempi että kysyt täältä asiantuntijoilta, etkä lääkäriltä, joka ei tiedä aiheesta mitään. Työtön uskovaine persu metsuri Kauhajoelta osaa antaa sinulle oikeaa lääketieteellistä neuvoa asiasta kuin asiasta. 

Juuri näin, miksi ihmeessä ihmiset kysyvät täältä lääketieteestä. Ihan kuin se olisi mielipide ja äänestyskysymys. 

Ei se lääkärikään tiedä kun ei ole ikinä syönyt niitä. Ison virheen tekee jos joku luulee että ne tietää määräämistään lääkkeistä. Niistä tietää ihmiset jotka on oikeasti niitä käyttäneet.

Ihmiset, joilla on jo mielenterveyden kanssa ongelmia, ja jotka ovat lopettaneet lääkityksen omin päin ovat luotettavampia kuin lääkärit? Miksi näin?

Ainoastaan parantuneet voivat jollain asteella tietää heidät parantaneesta lääkkeestä.

Ei minua mikään lääkitys parantanut vaan sen lopettaminen. Voi luoja taas näitä aivopestyjä serotoniini uskovaisia. Ei ole keksitty lääkettä mikä parantaa masennuksesta.

Äitini teki uran psykiatrisella. Hän sanoi lääkkeistä yleisesti näin: niillä laitetaan sielu (mieli)hetkeksi pakettiin, jotta se saa hetken levätä. Sitten kun on levännyt, lääkitys voidaan vähentää/lopettaa ja alkaa työstää sitä itse vaivaa. Tosiaaiahan on, että kun masennuksesta alkaa toipuminen, kaikki raskas nousee pintaan ja se ottaa voimille sen työstäminen. Ei masennus vain poistu ihmisestä. Siihen on aina joku syy ja se syy on se hoidettava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina parempi että kysyt täältä asiantuntijoilta, etkä lääkäriltä, joka ei tiedä aiheesta mitään. Työtön uskovaine persu metsuri Kauhajoelta osaa antaa sinulle oikeaa lääketieteellistä neuvoa asiasta kuin asiasta. 

Juuri näin, miksi ihmeessä ihmiset kysyvät täältä lääketieteestä. Ihan kuin se olisi mielipide ja äänestyskysymys. 

Ei se lääkärikään tiedä kun ei ole ikinä syönyt niitä. Ison virheen tekee jos joku luulee että ne tietää määräämistään lääkkeistä. Niistä tietää ihmiset jotka on oikeasti niitä käyttäneet.

Ihmiset, joilla on jo mielenterveyden kanssa ongelmia, ja jotka ovat lopettaneet lääkityksen omin päin ovat luotettavampia kuin lääkärit? Miksi näin?

Ainoastaan parantuneet voivat jollain asteella tietää heidät parantaneesta lääkkeestä.

Ei minua mikään lääkitys parantanut vaan sen lopettaminen. Voi luoja taas näitä aivopestyjä serotoniini uskovaisia. Ei ole keksitty lääkettä mikä parantaa masennuksesta.

Äitini teki uran psykiatrisella. Hän sanoi lääkkeistä yleisesti näin: niillä laitetaan sielu (mieli)hetkeksi pakettiin, jotta se saa hetken levätä. Sitten kun on levännyt, lääkitys voidaan vähentää/lopettaa ja alkaa työstää sitä itse vaivaa. Tosiaaiahan on, että kun masennuksesta alkaa toipuminen, kaikki raskas nousee pintaan ja se ottaa voimille sen työstäminen. Ei masennus vain poistu ihmisestä. Siihen on aina joku syy ja se syy on se hoidettava asia.

Kiitos tästä. Toi uutta näkökulmaa asiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmillaan masennuslääkkeet aiheuttavat zombiolon jossa mikään tunne ei oikein tunnu miltään, tuntuu vain tasaisen pahalta. Lisäksi, jos masennuksen taustalla on huonot olosuhteet joihin yksinkertaisesti väsyy, ei lääkityksellä saa aikaan muuta kuin sen että turtuu sietämään sitä huonoa ympäristöä.

Kuunnelkaa itseänne ja toimikaa sen mukaan. Ei se lääkärin sana ole laki.

Joo mulla oli nimenomaan näin. Masennuslääkitys teki musta zombien. Musta tuntui, että se oli se koko pointti - musta haluttiin vain tehdä sellainen ihminen, joka pysyy töissä ja oravanpyörässä mukana tuntematta sen enempää mitään. Pyysin terapiaa, mutta sehän nyt on turhaa koska lääkkeet pelastaa kaikki (: . Vasta jälkeenpäin oon tajunnut, minkälaista myrkkyä se lääkitys oli ja mitä se teki mun kropalle ja (valitettavasti myös) aivoille. Mä lopetin kerrasta, tosin vierotusoireet oli kamalat. Eikä se nyt ole mikään ihme, kun sellainen myrkky lähtee poistumaan kropasta. Me ihmiset ollaan erilaisia: masennukset syyt on erilaiset, ja niin on niiden hoitokeinotkin. Kaikkia se lääkitys ei auta.

Tai sitten lääke oli juuri sinulle väärä. Minulle ei käy yleisimmät, mitä helposti määrätään. Tai siis kokeilin joitain pieninä annoksina unettomuuteen, mut olo muuttui totaali kamalaksi. Aiheutti enemmän ahdistusta, kuin mitään muuta.

Sain pitkän konsultaatioajan hyvälle psykiatrille ja hänen määräämä lääkitys ei tehnyt ensin mitään vaikutuksia. Ajan myötä unettomuus alkoi hellittää ja mielialakin parantua. Lopetin sen pikkuhiljaa ja seurauksetkin olivat sit taas negatiiviset, mutta en palautunut enää yhtä huonoksi uudestaan.

Tein itse kaikki päätökset Auroriksessa. Ominpäin lopetinkin ilman kenenkään seurantaa tai tietämistä.

Haluatko jatkaa saman lääkärin kanssa kuitenkin? (Onko käytännössä edes muuta vaihtoehtoa ellei ole varakas, itselläni ei ainakaan ole ollut...) Jos haluat, niin on järkevämpää vain painottaa, että sulla ei ole motivaatiota lääkityksen jatkamiseen. Et varsinaisesti tarvitse lääkärin "lupaa" sen lopettamiseen. Mutta hoitokontaktin säilyttäminen lienee tilanteessasi tärkeää. Siis pidä siitä kiinni, vaikka lopettaisit lääkityksen.

Mä olen useammankin kerran lopettanut lääkityksen itsekseni, mutta mulla ei ole ollut siinä vaiheessa enää oikein hoitokontaktia ja mulla on ollut ihan ok olo. 

Lääkärin mielipide lääkityksen jatkamisesta ja mahdollisesta lääkkeen vaihtamisesta kuulostaa hyvin järkevältä tilanteessasi noin yleisesti ottaen, MUTTA - ja tämä on jotain, minkä oon kunnolla tajunnut vasta viime aikoina - se mikä kenellekin on järkevää masennuksen/ahdistuksen hoitamista, riippuu kyllä pitkälti siitä, mitä syitä siellä masennuksen taustalla on, mahdollisista traumoista ja muusta. Ja tuossa parin kuukauden kohdalla se pitäisi kyllä jo huomioida (käytännössähän näin ei aina tapahdu, kun ei saa välttämättä minkäänlaista terapiaa tms.).  Tuo, että oot todennut, että et halua jotain on ainakin merkki siitä, että kuuntelet itseäsi etkä ihan turta ja tahdoton ole. Ehkä merkki siitä, että olet paranemaan päin? (Mun kohdalla se on ollut sitä, ja tällä on myös varsin selkeä yhteys traumoihini, siis selkeä sitten kun vihdoin viimein tajusin sen...)

Mulla masennuksen kaikkein pahin vaihe on kestänyt yleensä sen pari kuukautta. Oon kyllä jatkanut lääkitystä vielä tässä vaiheessa ja aika pitkään sen jälkeenkin, mutta pienellä annostuksella. En osaa oikeasti arvioida mikä merkitys lääkityksellä on ollut. Viimeksi käyttämäni lääkkeen kanssa oli aluksi hyvin outo olo, mutta se tuntui kuitenkin sitten sopivan mulle paremmin. 

En suosittele ominpäin lopettamista. Itsellä ollut ahdistuneisuuteen useampi vuosi lääkitys.

Yksi kerta lääkkeet loppuivat kesken ja resepti piti uusia. Lääkärissä oli kovasti ruuhkaa ja useampi päivä meni odotellessa. Parin päivän päästä olo oli niin huono ettei pystynyt menemään töihin ja oli pakko käydä yksityisellä puolella.

Vieroitus oireita olivat mm. huimaus, hermostuneisuus, keskittymisvaikeudet, vatsavaivat ja yleisesti tosi huono olo.

Tämä on miten itselle kävi.

En puhu kenenkään puolesta mitään, oireet ovat yksilöllisiä ja kaikille oireita ei tule. Kannattaa kuitenkin puhua lääkärin kanssa asiasta ennen lopetusta.