minulle tulee koiranpentu ja jännittää aivan valtavasti, anna neuvoja! :)

Alussa tutustutte toisiinne, pentu on ihan vauva ja luottaa sinuun. Ole johdonmukainen ja oma itsesi.

Älä pärähdä mihinkään suuntaukseen, maalaisjärki riittää.

Ihmisen kuuluu olla koiran tossun alla.

Koirat ovat ihan parasta.

Ainoa vinkkini on että totuta jo pennusta sosiaaliseksi, tosin jokainen koira on oma persoonansa eikä väkisin kannata yrittää mitään.

- Kusta ja paskaa joka puolella

- Rikottuja tavaroita, huonekaluja, jalkalistoja

- Puremista, näykkimistä, hyppimistä, vetämistä

Kärsivällisyydellä siitä selviää.

Vierailija kirjoitti:

Alussa tutustutte toisiinne, pentu on ihan vauva ja luottaa sinuun. Ole johdonmukainen ja oma itsesi.

Älä pärähdä mihinkään suuntaukseen, maalaisjärki riittää.

Ihana kuulla tämä neuvo, tuntuu että nykyisin koiranomistajalle on hirmuiset vaatimukset

💉

Ihanaa, onnea :)

Mun pentu täytti just kaksi vuotta ja haikeudella muistelen pentuaikoja. Ne menee loppujen lopuksi niin äkkiä ohi ja pentu kasvaa ja kehittyy silmissä.

Pentuaikaan liittyy paljon uutta ja jännää. Minä olen saanut koiran myötä tosi paljon uusia ihmisiä ja iloa elämääni, vaikka välillä on toki sitovaa ja raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kuuluu olla koiran tossun alla.

Koirat ovat ihan parasta.

Ainoa vinkkini on että totuta jo pennusta sosiaaliseksi, tosin jokainen koira on oma persoonansa eikä väkisin kannata yrittää mitään.

Joo, tarkoitus on tutustuttaa pentu eri-ikäisiin ihmisiin ja käydä mahdollisimman paljon eri paikoissa että tottuu maailman menoon.

Se voi mennä ihan hyvin. Kun on kiltti koiralle, mutta osaa ohjata oikeaan suuntaan. On myöhemmin naksutin ja makupalat myös, kehuminen. Hanki varalle siivousvälineitä jos sattuu vahinkoja, paitsi jos on sisäsiisti. Koiranhiekkakäymälä olisi kätevä, jos usein pissii yms.

Vierailija kirjoitti:

Mun pentu täytti just kaksi vuotta ja haikeudella muistelen pentuaikoja. Ne menee loppujen lopuksi niin äkkiä ohi ja pentu kasvaa ja kehittyy silmissä.

Pentuaikaan liittyy paljon uutta ja jännää. Minä olen saanut koiran myötä tosi paljon uusia ihmisiä ja iloa elämääni, vaikka välillä on toki sitovaa ja raskasta.

Kiva kuulla, näitä samoja juttuja itsekin odotan ja toki sitä rakkautta mitä voi antaa koiralle ja iloa jota itse saa koirasta :) -ap

Me kun haettiin pentu niin ekan yön nukuin tytön huoneen lattialla patjalla koiran kanssa. Välillä nuoli mun korvaa ja välillä nukkui tai tepasteli. Kakat ja pisut oli huoneessa eikä osuneet paperille. Kertaakaan ei itkenyt ikävää. Papereita oli ympäri kämppää ja viikossa oppi tekeen vessaan paperille. Siitä sit pikku hiljaa oppi tekeen vaan ulos. Hampaita piti sit koittaa mun kenkiin ja lipastoon. Raskasta aikaa toi pentuaika mut on ne ihania :) kaksi viikkoa oltiin sen kanssa kotona ja oikku hiljaa opetettiin yksinoloa. Ei ole tarvinnut koskaan olla 5 tuntia pidempään yksin sillä aina on joku kotona.

Onneksi olkoon, elämäsi tulee muuttumaan - nimittäin parempaan päin! :) koirat on aivan ihania otuksia.å

Mun mielestä on ollut erityisen tärkeää että on tuttavia, jotka myös pitää koirista ja joille pystyy hyvillä mielellä jättämään palleron hetkeksi hoitoon.

Alussa univelkaa kertyy, kun pentu valvottaa heräilemällä yöllä ja aikaisin aamulla. :)

Itse sain ohjeen,että pennun kanssa on hyvä nukkua patjalla lattialla eka viikko. Nukuin kuin kun pentukin nukkui. Ihanaa aikaa! Pari tuntia telmimistä ja nukkumaan. Pissat lorahtaa tosi usein,joten matot pois aluksi ja ämpäri ja moppi nurkkaan valmiiksi. Tosin pentu repii moppia,kun sitä heiluttelet,mutta sille ei voi kuin nauraa!

Riippuu pennusta mimmonen on.Meidän toinen koira oli sisäsiisti 8viikkosena kun tuli meille.Pyysi selkeesti ulos ja tuli yölläkin pyytämään.Oli muutenkin kaikin puolin kiltti penikka.Ensimmäisten juoksujen alkumainigeissa tuhosi seinää ja saunan laudetta.Muuten ei mitään.

Nyt meidän reiluvuosikas taas sitten...sanotaanko näin et on ollut hyvin erikaliiperia.Ei todellakaan ollut sisäsiisti tullessaan ja meni tosi kauan et ei vahinkoja sattunut sisälle.Ja on purrut ja järsinyt vaikka ja mitä.Ja ittensä kanssa on joutunut tekemään töitä et on löytänyt ne oikeet metodit tämän hunsvotin kanssa toimia.Ihana koira silti ja innokas tekemään ihmisen kanssa asioita ja oppimaan uutta.Ja nyt alkaa jo olla malttia ja järkeäkin mukana.Tämä pentu on ekasta yöstä asti nukkunut yksin portin takana ilman ongelmia.Tuo toinen pentu nukku meidän sängyn alla,itse valitsi paikkansa.

Mutta ihanaa pentuaikaa!Vaikka se välillä tuntuisi raskaalta niin kyllä siitä selviää.

Ap:n suomi on todella outoa. Joten epäilen, että hän osaisi kasvattaa täysjärkisen koiran edes ohjeilla.

Kissa olisi tässä tapauksessa parempi vaihtoehto. Tai huonekasvi.

Miten olisi Jukka-Palmu?

Ihanaa. Meidän koira oppi yllättävän nopeasti sisäsiistiksi. Alussa seurasi joka paikkaan ja pelkäsin että häntä mennyt pilalle kun joskus melkein astuin päälle. Mies nukkui koiran pentuhäkin vieressä alussa. Otettiin pentuhäkki pois kun ei yhtään viihtynyt siellä ja napero kiipesi sieltä itse jotenkin pois. Ja pantaan opettelu ja ulkoilu oli hauskaa. Nyt 5-vuotias sydäntenmurskaaja ja maailman ihanin poikakoira.

Rekisteröity eikä mitään kriteerejä, kelle myy? Ettei vain ois sekunda pentu.