Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joka hiton päivä pitää miettiä, miten tämänkin päivän saa kulumaan
03.07.2023 |
Olen niiiiiin tylsistynyt ja kypsynyt tähän elämään. Olen jo siinä pisteessä, että enää ei edes kiinnosta. Ei jaksa edes yrittää enää mitään. Makaa vain päivät ja odottaa töihin paluuta, jotta edes hiukan olisi jotain.
Mulla ei ole ketään kaveria tai tuttua lähellä. Koko ajan olen yksin ja ei vain enää jaksaisi. Kun menen johonkin tapahtumaan, niin ensin siellä on kivaa ja huolet unohtuu. Viimeistään kotimatkalla se yksinäisyys taas lyö vasten kasvoja. Kun ei ole ketään kenen kans siitä asiasta puhuisi, keneltä kysyisi mitä tykkäsit tai vieläkö mentäisiin johonkin tai kenen kanssa myöhemmin jälkeenpäin muistelisi.
Mitä mä tänäänkin nyt sitten tekisin, että aika kuluisi?? Mun ideat on ihan loppu. Enkä mä edes kuitenkaan mitään jaksa, kun yksin pitää tehdä.
Kommentit (18)
Olen ollut samassa tilanteessa. Mua helpotti vähän, kun aloitin vapaaehtoistyön. Sain sisältöä elämään ja tekemistä, ja hyvän fiiliksen siitä. Ei se tietenkään korvaa sitä että olisi ihan oikeita ystäviä, mutta ainakin paljon tuttavia on tullut ja viestitellään/jutellaan vapaa-ajallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Minkä ikäisiä olette?Ja minkälaiset tapahtumat tai asiat kiinnostaa?
Mulla on päinvastainen ongelma, tekemistä on enemmän kun ehdin tehdä ja olen joutunut jättämään ystävät ja kaverit kun en ennätä olla heidän kanssaan. Rupesin nimittäin auttamaan ihmisiä vapaaehtoisesti ja autettaviahan riittää, huomasin myös että on ihan hirveästi tekemätöntä työtä.
Taiat olla vielä lapsi, ei aikuisella pitäis tulla koskaan aika pitkäksi, se menee niin nopeasti jo 3-kymppisellä
Täällähän se aika menee. Ja klo 23 voi olla tyytyväinen saavutukseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama vaikka yritän olla ns. kiitollinen elämästä ja siitä että on katto pään päällä. Minulla on paha sosiaalinen ahdistus ja hävettää mennä ihmisten ilmoille usein. Lisäksi olen henkilö josta usein puhutaan pahaa jne. Ei jaksa sellaista joten mielummin yritän vältellä ihmisiä ja sekin rajoittaa sitten omaa elämää että siitä voisi nauttia.
Okei joku sanoo että älä välitä muista, mutta minä käännän kysymyksen niin että miksi pitää aina puhua pahaa. Miksei jonkun vain voisi antaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtoistyö. Jos välität jostain asiasta, esimerkiksi vanhuksista, lapsista, eläimistä tai luonnosta. Ala tekemään vapaaehtoistyötä tämän asian hyväksi. Nyt kesällä ovat tien penkat täynnä lupiineja. Jättipalsamit kukkivat. Ota selvää jos vaikka martat tai luonnonsuojelijat järjestävät kitkemistalkoita. Samalla tapaat muita ihmisiä ja voit saada kavereitakin.
Mulla oli tylsää, orpo-olo kun olin töissä. Elämä tuntui tarpeettomalta, töihin kotiin töihin kotiin....
Mutta auta armias, kun jäin pari vuotta sitten eläkkeelle, jumankekka, että on hauskaa ja jaksaa rientää tapahtumissa.
Talvella parit lomamatkat yms.. aika kuluu vaan liiankin nopeesti. Mä tajusin, että se oli se työ, mikä esti elämisen.
Terv. N64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vapaaehtoistyötä teette?
Itseä kiinnostaa ja pitäisi alkaa harkitsemaan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tylsää, orpo-olo kun olin töissä. Elämä tuntui tarpeettomalta, töihin kotiin töihin kotiin....
Mutta auta armias, kun jäin pari vuotta sitten eläkkeelle, jumankekka, että on hauskaa ja jaksaa rientää tapahtumissa.
Talvella parit lomamatkat yms.. aika kuluu vaan liiankin nopeesti. Mä tajusin, että se oli se työ, mikä esti elämisen.
Terv. N64
Hyvä juttu!
Se vapaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kunnassa ainakin se vapaaehtoistyö on niin vähäistä, ettei siitä paljoa iloa ole. Muutaman kerran vuodessa pidät myyjäiset eläkeläisten kanssa, wuhuu!
Lähtekää Ukrainaan antamaa russakoille kyytiä, niin ei ole tylsää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi edes kaunis kesäsää mutta eei kun tällaista kesän vihaajien unelmasäätä.
Olen eläkkeellä ja sinänsä aika ei käy pitkäksi, vaan tämä yksinäisyys ahdistaa. Viikonloppuna tapaan
ystävääni, mutta arkipäivät olen totaalisen yksin. Onneksi on mökki, jossa käyn viettämässä aikaa.
Juuri tänään telkkarissa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan yksinäisen lapsuuden kokeneet
ovat yksinäisiä aikuisenakin. Juuri näin! En osaa luoda uusia kontakteja tai lähteä tapahtumiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vapaaehtoistyötä teette?
Itseä kiinnostaa ja pitäisi alkaa harkitsemaan jotain.
Seurakunnat ainakin järjestävät erilaista vapaaehtoistoimintaa. Nettisivuilta löytyy lisää tietoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vapaaehtoistyötä teette?
Itseä kiinnostaa ja pitäisi alkaa harkitsemaan jotain.
Katsoin että seuraavan kerran olisi SPR:n verkkokurssi ystävätoimintaa koskien 15.7. klo 15-18 Zoomissa. Kurssi ei sido mihinkään mutta se on käytävä ennen kuin tulee toimintaan mukaan. Voit siis esim. käydä pitämässä yksinäiselle ikäihmiselle seuraa. Mikään superihminen EI tarvitse olla ja jos vaan yhtään tuntuu että voisit tuollaista kokeilla niin suosittelen 🙂 Kannattaa sitten ilmoittautua ajoissa (itse jätin viime tinkaan ja olikin jo täynnä ja piti osallistua sitten seuraavaan)
Alue: Aihe vapaa
No aikalailla sama. Paitsi, että kun menen jonnekin tapahtumaan ja näen ihmisiä, ehkä tuttuja tai sen harvinaisen kerran olen siellä jonkun kaverin/sukulaisen kanssa, niin se on vain tekopirteää olemista. Oikeasti ei kiinnosta.
Haluan vain kotiin. Kun olen kotona, mietin miten paskaa ja tylsää tämä elämä on. Haluaisi kuolla.
Kun olen töissä, haluan kotiin.
Kun on lomaa, en jaksa tehdä mitään. Haluan lomalle mutta sielläkin niin mitäänsanomatonta ja ahdistavaa, että haluan kotiin.
Olen outo ja yksinäinen.
Tsemppiä.