Lue keskustelun säännöt.
Milloin mielestäsi ihminen on aikuinen?
11.12.2006 |
Koska sinä kasvoit aikuiseksi?
Minä ajattelen, että lasten syntymisen myötä. Sitä ennen elin vain itselle enkä osannut ajatella omaa napaani pidemmälle. Kävin baarissa ja rellestin(hyvä niin, eipä tarvitse enää tehdä sitä)
Ystäväni taas ajattelee, että silloin on aikuinen, kun tietää missä tilanteessa kannattaa pitää suunsa kiinni ja millon sen voi sisvistyneesti avata.
Kommentit (11)
sen jälkeen tunsin että nyt tosiaan olen aikuinen. Olin silloin 33-vuotias ja olinkin jo ehtinyt ihmetellä, että miten voi olla etten vieläkään tunne itseäni aikuiseksi =).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni aikuisuus on sikäli vain ikäkysymys. Tietyn ikäiset mielletään aikuisiksi. Henkisesti ei tarvitse aikuistua koskaan jollei siltä tunnu. Kunhan jotenkin elämänsä hoitaa.
Itse pelleilen ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja välillä taannun tosi kakaraksi.
häntä aikuisena vaikka ikää onkin.
mulla on myös omia mielipiteitä asioista, osaan kyseenalaistaa omien vanhempien mielipiteitä (sitä ennen jotenkin kuvittelin, että he ovat aina oikeassa ja heidän samomiset ovat aina " tosia" jne).
Lasten myötä sain oikeasti vastuuta toisesta ihmisestä ja sen myötä aloin katsoa maailmaa ihan eri silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn suhtautumaan omiin lapsiinkin kuin lapsiin, enkä alennu lapsen tasolle kuin harvoin ;-). En tarvitse enää välttämättä oman äitini tukea paljoakaan, äitini taas on alkanut kaivata minun tukeani. Läheisten sairaudet ovat myös kasvatteneet. Tylsäksi aikuiseksi taas en halua tulla koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten kirjoitin, olen kahden lapsen äiti, naimisissa. Elätämme mieheni kanssa itse perheemme. Siltikään en koe olevani aikuinen.
Vastuuntuntoinen olen, lapseni saavat hyvää hoitoa ja myös kasvatuksessa olen mielestäni onnistunut hyvin. Pidän kotimme siistinä, teen ruuat, pesen pyykit. Ulkoilen lasten kanssa, vien heitä harrastuksiin. Otan aikaa myös itselleni: käyn kerran viikossa kielikurssilla, ja kerran viikossa jumpassa, viihteellä käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa.
Teinimäisyydellä tarkoitan sitä, että edelleen innostun ihan typeristä asioista, sähellän välillä kuin teini, pukeudun nuorekkaasti ja näytänkin ikäistäni paljon nuoremmalta. Kikatan ystävieni kanssa, puhun maratonpuheluita puhelimessa, katson nyyhkyleffaa nenäliinapaketti kädessä tai teinikauhuleffaa nallekarhua sylissäni pusertaen. Muutama viikko sitten olin kaverini luona pyjamabileissä, meitä oli 5 äitiä jotka pyjamat päällä joimme helmeilevää omenaviiniä (yökkis), söimme sipsejä ja karkkia, katsoimme Cocktailin ja Dirty Dancingin, ja nukuimme yön siskonpedissä.
En halua olla tylsä aikuinen...eikä siinä mielestäni ole mitään ongelmaa, koska hoidan hommat ja lapseni hyvin.
T:Kolmekymppinen pissis nro 7
Esim. kengät ei jää keskelle eteisen lattiaa, roskat viedään ym. arkiset perus jutut sujuu pyytämättä, eli osaa ajatella yhteistä hyvää, eikä pelkkää omaa napaa. Osaa käyttäytyä kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti aikuinen ihminen ottaa vastuun omasta elämästään, ei syyttele epäonnistumisistaan muita, jaksaa kannatella ja tukea muita ihmisiä (varsinkin lapsiaan) ja kokee muutnkin olevansa oman elämänsä herra. Kaikki eivät kasva aikuisiksi koskaan.
ettei elämässä voi mennä pelkkien mielihalujen ja omien tarpeiden mukaan. Esim. abortinvastustajat eivät ole aikuisia mielestäni; vain ikuisia lapsia ruusunpunaiset lasit päässä.