Onko kerrottava avokille "lehtolapsesta"?

Vierailija kirjoitti:

Olet siis pettänyt avovaimoasi tämän tuttavaperheen naisen kanssa jonka mies on vielä hyvä ystävä? Humalassako? Ja olette vielä tekemisissä.. kaikista pahin skenaario on että avovaimosi saa eräänä päivänä tietää tämän kuvion ja uskotko ettei se ole järkytys kun saa kuulla että kaikki ne vuodet olet pimittänyt häntä ja sinulla on yhteinen aika rankka salaisuus tämän pettäjänaisen kanssa? Ehkä parasta olisi kertoa koska totuus tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Teoistaan putää ottaa vastuu, se on ikävä tosiasia.

En halua mennä yksityiskohtiin, vaan oli pitempi jakso, jolloin meillä lempi leiskui. Mies oli estynyt tekemään muutamia hommia, niin kävin kaveria jeesailemassa. Oli remppaa ja muuttoa, ja kivahan sitä oli rankan työrupeaman päälle nollata päätä kaverin vaimon kanssa. En ole tästä mitenkään ylpeä, tekee todella pahaa sanoa tämä ääneen. En voi sitä mitenkään selitellä, olin silloin todella itsekeskeinen ja tavoittelin joka asiassa vain omaa nautintoa. Joskua ajattelin, että jeesasin kaveria kunnolla, kun olivat pitempään yrittäneet lasta.

Onko mahdollista, että tämä ratkeaa niin, että kaveri jatkaa onnellista perhe-elämää ja me myös, että kaikki kykenevät antamaan anteeksi? Antaisin mitä tahansa, jos saisin lapsilta, kaverilta ja avokilta anteeksi.

Aloituksen mukaan olet ollut "kesän ilman alkoholia".. Tässä on vasta mennyt kesäkuu, ei koko kesä, ja kommentissa 13 mietit, että JOS pullo jäisi pois..

Alamäkeä sinun elämäsi on menossa. Kohta tulee ero avokista jo ihan muutenkin ja se on ihan oikein. 

Coomerit taas uskoo kaiken mitä täällä kerrotaan. Coomerit goolettaa kaiken kun mitään eivät tiedä.

Coomerit heti syntyessään känny kädessä.

Coomerit on ihan pihalla kaikesta muusta kuin somesta.

Olen miettinyt eri skenaarioota. Odotanko siihen asti, että lapsi syntyy? Haluan tsempata juomatta raskausajan tukeakseni avokkia juomattomuudessa. Hänellä on hienosti mennyt tipattomasti koko raskausaika ja olen joka päivä kertonut hänelle, miten ylpeä hänestä olen.

Nyt omatunto on vain selvin päin raskas. Jos kertoisin nyt, saisiko avokki tukea raskauteen? Voisiko lapseni jatkaa elämää omien vanhempiensa kanssa? Mitä jos hän ei todella olekaan lapseni ja kaveri jättää heidät silti, kun saa tietää romanssista? Voiko jokainen aloittaa yksin puhtaalta pöydältä? Millaisia tukia kaverin vaimo lapsen kanssa saisi, jos varsinkin mies ei olekaan isä vai onko kuitenkin virallisesti papereilla?

Nyt suu suppuun! Unohda koko asia ja tue vaimoasi. Huolehdit hänestä ja lapsestasi ja työstäsi yms.

On muuten paras provo, minkä olen täältä lukenut.

Mitä jos aloittaisit sellaisen keskustelun, jossa kerrot ettet ole ylpeä meinneistä tekosista, mutta et ole valmis kertomaan ihan kaikkea. Kysyt mitä kaikkea avokki haluaa tietää vai haluaako olla tietämätön. Jos jo tästä meinaa tulla riita, niin en tunnustais kaikkea. Jos taas avokki sanois tyyliin "menneet on menneitä ja nyt alkaa uusi elämä viinatta" voisin miettiä kaiken kertomista.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä todennäköisesti ole sen lapsen isä. Todennäköisemmin nainen on harrastanut seksiä paljon enemmän oman avimiehensä kanssa ja hän on isä.

Tai muidenkin miesten jos oma ei ole voinut saada lapsia.

Miksi asia nyt nousee esille? Yritätkö kääntää huomiota siihen, etteivät uusi lapsi ja lapsen äiti ole poikkeuksellisia? Vai yritätkö korostaa olevasi hedelmällinen?

Keskity juomatta olemiseen ja kärsi syntisi yksin, paskomatta niillä muiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis pettänyt avovaimoasi tämän tuttavaperheen naisen kanssa jonka mies on vielä hyvä ystävä? Humalassako? Ja olette vielä tekemisissä.. kaikista pahin skenaario on että avovaimosi saa eräänä päivänä tietää tämän kuvion ja uskotko ettei se ole järkytys kun saa kuulla että kaikki ne vuodet olet pimittänyt häntä ja sinulla on yhteinen aika rankka salaisuus tämän pettäjänaisen kanssa? Ehkä parasta olisi kertoa koska totuus tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Teoistaan putää ottaa vastuu, se on ikävä tosiasia.

En halua mennä yksityiskohtiin, vaan oli pitempi jakso, jolloin meillä lempi leiskui. Mies oli estynyt tekemään muutamia hommia, niin kävin kaveria jeesailemassa. Oli remppaa ja muuttoa, ja kivahan sitä oli rankan työrupeaman päälle nollata päätä kaverin vaimon kanssa. En ole tästä mitenkään ylpeä, tekee todella pahaa sanoa tämä ääneen. En voi sitä mitenkään selitellä, olin silloin todella itsekeskeinen ja tavoittelin joka asiassa vain omaa nautintoa. Joskua ajattelin, että jeesasin kaveria kunnolla, kun olivat pitempään yrittäneet lasta.

Onko mahdollista, että tämä ratkeaa niin, että kaveri jatkaa onnellista perhe-elämää ja me myös, että kaikki kykenevät antamaan anteeksi? Antaisin mitä tahansa, jos saisin lapsilta, kaverilta ja avokilta anteeksi.

Viet tietosi hautaan. Se on sun vastuunkanto tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Eroaako lehtolapsi jotenkin korpilapsesta tai kangaslapsesta.

Lehtolpsen vanhemmat sai tekosestaan punkkeja molemmat. Se on oleellisin ero ja myöskin niille ihan oikein.

Kannattaa mitä tapahtuu kun nyt kerrankin haluat olla rehellinen ja purkaa pahaa omatuntoasi. Todennäköisesti pilaat monen ihmisen elämän. Tämän naisen ja hänen lapsensa, tämän perheen isän ja vaimosi elämän. Todennäköisesti myös omasi ja tulevan lapsesi.

Tuskinpa Putinkaan olisi aloittanut sotaa, jos olisi ymmärtänyt kaikki siitä tulevat seuraukset, ontuva vertaus ehkä, mutta kertoo siitä, että kannattaako maailmaa tuhota vai rakentaa.

Missään tapauksessa et puhu mitään ainakaan ennen kuin tuleva lapsi on vähintään vuoden vanha! Nyt tehtäväsi on tukea tulevaa äitiä, hoitaa vauvaa ja kotia omalta osaltasi jne. Asiasta on kulunut jo vuosia, nyt ei ole se aika että putsailet omaatuntoasi ja sekoitat avokkisi elämää. Just nyt pitää ajatella, että tulevalla pienokaisella on kaikki hyvin. Ja että te vanhemmat pysytte irti pullosta. Jos äiti sortuu päihteisiin, kehittyvä vauva todennäköisesti vammautuu. En ottaisi riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis pettänyt avovaimoasi tämän tuttavaperheen naisen kanssa jonka mies on vielä hyvä ystävä? Humalassako? Ja olette vielä tekemisissä.. kaikista pahin skenaario on että avovaimosi saa eräänä päivänä tietää tämän kuvion ja uskotko ettei se ole järkytys kun saa kuulla että kaikki ne vuodet olet pimittänyt häntä ja sinulla on yhteinen aika rankka salaisuus tämän pettäjänaisen kanssa? Ehkä parasta olisi kertoa koska totuus tulee ennemmin tai myöhemmin julki. Teoistaan putää ottaa vastuu, se on ikävä tosiasia.

En halua mennä yksityiskohtiin, vaan oli pitempi jakso, jolloin meillä lempi leiskui. Mies oli estynyt tekemään muutamia hommia, niin kävin kaveria jeesailemassa. Oli remppaa ja muuttoa, ja kivahan sitä oli rankan työrupeaman päälle nollata päätä kaverin vaimon kanssa. En ole tästä mitenkään ylpeä, tekee todella pahaa sanoa tämä ääneen. En voi sitä mitenkään selitellä, olin silloin todella itsekeskeinen ja tavoittelin joka asiassa vain omaa nautintoa. Joskua ajattelin, että jeesasin kaveria kunnolla, kun olivat pitempään yrittäneet lasta.

Onko mahdollista, että tämä ratkeaa niin, että kaveri jatkaa onnellista perhe-elämää ja me myös, että kaikki kykenevät antamaan anteeksi? Antaisin mitä tahansa, jos saisin lapsilta, kaverilta ja avokilta anteeksi.

Lopputulema epärealistisista haaveistasi sinun puhdistuneesta tunnostasi on, että kaksi pariskuntaa eroaa, kaksi perhettä särkyy, kaksi lasta menettää isänsä.

- Ainoa toivon pilkahdus on, jos avokkisi ehtisi vielä tehdä abörtin, niin olisi vain 1 isätön lapsi.

Voit lähteä siitä, että kaikki eivät kykene antamaan anteeksi vaan turpaan.

Ap:n kannattaisi olla hyvin varma asiastaan, ennen kuin lähtee väittämään toisen miehen lasta omakseen.

Sympatiat on nyt lapsen ja petettyjen puolisoiden puolella.

Ap, ota nyt marttyyrin viittaa pois ja keskeydy vaimoon ja tulevaan lapseen. 

Kiitos kaikille vastauksista, en ikinä ole tällaista painia käynyt omatuntoni kanssa! Jos olisin ei kai näitä lapsia olisi maailmassa. Kun joi pystyi keskittymään siihen, että tuudittautui ajatukseen siitä, että lapsella on rakastavat vanhemmat ja häntä pidetään omana. Lapsella on kaikkea sellaista, mitä en millään olisi pystynyt hänelle tarjoamaan enkä pystyisi. Silloin asia ei ollut edes mielessä, mutta nyt puskee niin monia asia mieleen ja kalvaa se elämätön elämä. Tuskinpa lapsen äiti minua enää huolisi, kiloja kertynyt reilu 20 näissä vuosissa ja muutenkin huurteinen elämä näkyy kaikessa, etenkin talous kuralla, ei minulla varmaan olisi hyvityksenä edes elatusmaksuja maksaa. :( Onko rakkaudeton teko omaa lasta kohtaan "häätää" hänet ulos hyväosaisesta elämästä hyvällä asuinalueella? Voi jos voisi tietää, miten hänen isänsä suhtautuisi asiaan, pitäisikö kuitenkin omana lapsenaan? En vaadi isyyttä tai muuta, mutta nyt omatunnollani on se, että toinen lapsi joutuu elämään valheessa koko elämänsä... kaipaako minua? En voi särkeä tämän lapsen elämää...

Siksi mietin avokkiani, haluaisiko hän tietää? Haluaisiko hän aloittaa puhtaalta pöydältä, voisiko antaa anteeksi, pystyisimmekö todella olemaan ehjä ja entistä vahvempi ydinperhe?

Anteeksi jos meni sekavaksi, mutta kiitos kun sain näitä fiiliksiä purkaa. :(

Miettikää, jos aloitus on totta ja ap:n vaimo lukee tätä ketjua autuaan tietämättömänä, että hän on juuri se vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista, en ikinä ole tällaista painia käynyt omatuntoni kanssa! Jos olisin ei kai näitä lapsia olisi maailmassa. Kun joi pystyi keskittymään siihen, että tuudittautui ajatukseen siitä, että lapsella on rakastavat vanhemmat ja häntä pidetään omana. Lapsella on kaikkea sellaista, mitä en millään olisi pystynyt hänelle tarjoamaan enkä pystyisi. Silloin asia ei ollut edes mielessä, mutta nyt puskee niin monia asia mieleen ja kalvaa se elämätön elämä. Tuskinpa lapsen äiti minua enää huolisi, kiloja kertynyt reilu 20 näissä vuosissa ja muutenkin huurteinen elämä näkyy kaikessa, etenkin talous kuralla, ei minulla varmaan olisi hyvityksenä edes elatusmaksuja maksaa. :( Onko rakkaudeton teko omaa lasta kohtaan "häätää" hänet ulos hyväosaisesta elämästä hyvällä asuinalueella? Voi jos voisi tietää, miten hänen isänsä suhtautuisi asiaan, pitäisikö kuitenkin omana lapsenaan? En vaadi isyyttä tai muuta, mutta nyt omatunnollani on se, että toinen lapsi joutuu elämään valheessa koko elämänsä... kaipaako minua? En voi särkeä tämän lapsen elämää...

Siksi mietin avokkiani, haluaisiko hän tietää? Haluaisiko hän aloittaa puhtaalta pöydältä, voisiko antaa anteeksi, pystyisimmekö todella olemaan ehjä ja entistä vahvempi ydinperhe?

Anteeksi jos meni sekavaksi, mutta kiitos kun sain näitä fiiliksiä purkaa. :(

Kuten jo todettu, asiat on lapsen kannalta hyvin.

Sinun omantunnonvaivasi ovat sinun, miksi niistä muiden pitäisi kärsiä. Varsinkaan lapsen, jonka asiat ovat nyt hyvin.

Onhan se aika riski olla kertomatta näinä dna -kotitestien aikana tai jos esim.kasvatti-isä joskus tarvitsee luovuttajaa ja vanhempana selviää, ettei olekaan biologinen isä.